Malliesimerkki vihreiden esinumeerisesta ajattelusta

Kirjoitin vuonna 2006 vihreiden esinumeerisesta ajattelusta:

Vihreät eivät osaa ajatella numeerisesti, vihreät eivät osaa kvantifioida asioita. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole.

Vihreiden maailmankuvassa ei ole olemassa numeerisia käsitteitä tai edes käsitteitä "paljon"/"vähän", "enemmän"/"vähemmän" tms. kvantitatiivisten suhteiden vertailuun tarvittavia käsitteitä.

Vihreiden ymmärtämien kvantitatiivisten käsitteiden joukkoon kuuluvat vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään".

Vihreiden esinumeerisessa maailmankuvassa ydinvoima joko on vaarallista tai sitten ei ole. Jos ydinvoima on vaarallista, kaikki ydinvoimalat pitää kieltää.

Vihreiden päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että ydinvoiman lisärakentaminen on vähemmän vaarallista kuin sen ainoa realistinen vaihtoehto eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen.

Vihreät eivät myöskään ajattele, miten suurta haittaa ihmisten elintasolle olisi energian hinnan tietynsuuruisesta noususta tai energian kulutuksen tietynsuuruisesta vähenemisestä.

Vihreiden mielestä ydinvoiman lisärakentaminen pitää kieltää ja energiankulutuksen kasvu pitää pysäyttää. Vihreät eivät lainkaan mieti, miten korkeaksi ihmisten elintaso voisi nousta energiankulutuksen kasvaessa.

Ihmisten elintaso riippuu ratkaisevasti mm. asumisväljyydestä; jos asunnot olisivat puolet nykyistä pienempiä, elintaso olisi surkea. Suomessa asumisväljyys ei oikein voi kasvaa ilman, että energiankulutus kasvaa.

Jos energiankulutuksen kasvu olisi Suomessa pysäytetty asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä, asumisväljyys ei olisi koskaan noussut nykyiselle tasolle. Asuisimme nykyään puolet ahtaammin, jos vihreät olisivat tulleet valtaan asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä.

Vihreät eivät lainkaan analysoi, miten suuria uhrauksia ihmisten elintason alenemisen muodossa kannattaa tehdä tietynsuuruisten ympäristöhaittojen välttämiseksi.

Vihreiden ajattelu on esinumeerisella tasolla. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole. Saasteet joko ovat paha juttu tai sitten ei, pahoja asioita joko pitää vastustaa tai sitten ei.

Vihreät ovat hyvien asioiden puolesta pahoja asioita vastaan, joten vihreät ovat saasteita vastaan. Vihreät eivät osaa sanoa, kuinka suuri saasteiden vähennys kannattaa tehdä kuinka suurella hinnalla.

On äärimmäisen vaarallista, että esinumeerisella tasolla olevat ihmiset pääsevät tekemään poliittisia päätöksiä. He eivät ymmärrä päätöstensä hintaa.

He eivät edes ymmärrä hinnan käsitettä. Jos on olemassa vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään", mitä tahansa helvetin kalliita päätöksiä (ydinvoiman lisärakentamisen kieltäminen Suomessa, olemassaolevien ydinvoimaloiden sulkeminen Ruotsissa ja Saksassa, energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen kaikkialla maailmassa, co2-päästöjen vähentäminen Kioton sopimuksen mukaisella päästökauppajärjestelmällä) tehdään on/off-periaatteella.

Vihreiden ajattelu pähkinänkuoressa: Pahoja asioita pitää vastustaa. X on paha, joten se pitää kieltää. Miten niin "mitä kustannuksia tästä päätöksestä aiheutuu"? Mitä tarkoittaa "kustannus"?

Bloggaaja Octavius havainnollistaa tätä kirjoituksessaan esinumeerisella tasolla olevien poliitikkojen ja fanaattisten journalistien ja "kansalaisaktivistien" retoriikasta, jossa ilmastonmuutosta halutaan vastustaa totalitaarisin keinoin tyystin piittaamatta suunnattomista kustannuksista:

Itsestään selvää on, että ilmastonatsien haaveissa olevaan yhteiskuntaan ei millään päästä ellei ihmisten asumismuotoa ja –paikkaa, liikkumista, ruokailua ja sanavapautta rajoiteta rajulla kädellä. Myös monipuoluedemokratia tai äänestämällä vaikuttaminen ei taida oikein esitetyssä totalitarismissa tulla kyseeseen – toki ensi vaiheessa yksilönvapauksien rajoittaminen puetaan reippaasti kiristyvän verotuksen kaavun alle - aivan kuten Pravdan pääkirjoitustoimittaja toteaa.

Vaikuttaa aika kovalta hinnalta, kun sitä vertaa siihen, että Suomen päästöjen osuus globaalisti ja merkitys on täysin mitätön. Pelkästään Saharan eteläpuolinen jatkuvasti kiihtyvä väestönkasvu pyyhkäisee Suomen säästöt pois muutamassa viikossa, puhumattakaan Kiinaan parhaillaan nousevista sadoista uusista hiilivoimaloista. Jo toteutettujen päästökaupparatkaisuiden aiheuttama teollisuuden siirtyminen Suomesta monikymmenkertaisesti saastuttavimpiin laitoksiin Itä-Euroopaan ja Kiinaan on oma koominen lukunsa, josta ymmärrettävästi halutaan vaieta.

Suomi on EU:n metsäisin maa, joka tarkoittaa sitä, että merkittävä osa Suomen aiheuttamista päästöistä sitoutuu kasvaviin metsiin. Tätä faktaa ovat Suomen ilmastonatsit raivoisasti pyrkineet peittämään ja mitätöimään sen merkitystä ja vastustaneet viimeiseen saakka sen huomioimista missään laskelmissa. Syynä on se, että asia olisi Suomen kansantaloudelle ja suomalaisille positiivinen. Totalitarismi on saatava voimaan hinnalla millä hyvänsä.

Tässä on olennaista nimenomaan totaalinen piittaamattomuus kustannuksista, fanaattinen vimma pienentää co2-päästöjä kaikin keinoin, mihin hintaan tahansa.

Mitään muuta asiaa ei voida yhteiskunnassa ajatella hoidettavan täysin kustannuksista piittaamatta. Kaikissa muissa asioissa joudutaan miettimään, KUINKA PALJON rahaa halutaan ja voidaan käyttää.

Jostain syystä ilmastonmuutoshysteriassa tämä käsitys resurssien rajallisuudesta loistaa poissaolollaan. Ilmastonmuutoksen torjumisesta keskusteltaessa ei ole lainkaan puhuttu siitä, KUINKA PALJON siihen ollaan valmiita käyttämään rahaa.

Miksi kukaan poliitikko - vihreä tai kukaan muukaan - ei ole koskaan sanonut, KUINKA PALJON rahaa ilmastonmuutoksen torjuminen maksaa?

Eivätkö he tajua, että rahaa ei ole rajattomasti?

Jokainen asiaan X käytetty rahasumma on pois muista asioista Y ja Z.

Jokainen ilmastonmuutoksen torjumiseen käytetty euro on pois ihmisten ruoasta, asumisesta, liikkumisesta, vaatteista, urheilusta, matkustelusta, huonekaluista, terveydenhoidosta, koulutuksesta, lastenhoidosta ja vanhustenhoidosta.

Ilmastonmuutoksen vastustajien pitäisi sanoa olevansa valmiita leikkaamaan esim. lastentarhoista, vanhainkodeista, kouluista, eläkkeistä ja julkisesta terveydenhoidosta.

Miksi he eivät ole koskaan sanoneet näin?

Eivätkö he tajua, että saman kakun samaa viipaletta ei voi sekä syödä että säästää?