- Mitä vaalitapaa libertaarit kannattaisivat?
- Mitä oikeujärjestelmää libertaarit kannattavat? Tapaoikeus vai säädösoikeus?
- Mikä on talouslaskun ongelma? Mikä ihmeen hintajärjestelmä?
- Vastustatteko kilpailulainsäädäntöä?
- Pohjois-Irlanti? Israel? Oletteko jo ratkaisseet vallatun maan ongelman?
- Mikä on lasten asema libertaarissa yhteiskunnassa? Entä mielisairaiden tai muutoin vajaavaltaisten?
- Entä jos joku ostaa tonttisi ympärillä olevan maan ja piirittää sinut? Linnoitusongelma. Donitsimaa.
- Miten libertaarit suhtautuvat maahanmuuttoon?
tiistaina, toukokuuta 24, 2005
Libertarismi-FAQ
maanantaina, toukokuuta 23, 2005
Newsweek-lehden uutisankka Koraanin käyttämisestä wc-paperina
Newsweekin mätämunat
Newsweekin toimittajat Michael Isikoff ja John Barry pääsivät viikko sitten journalismin historiaan. Tällä kertaa pystyttiin suoraan osoittamaan, että huono journalismi tappaa ihmisiä.
Newsweek-aikakauslehden artikkeli koraanin häpäisystä Guantanamo Bayn sotilastukikohdassa vahingoitti Yhdysvaltain kansainvälistä mainetta. Newsweek joutui lopulta myöntämään, että artikkelin tiedot olivat täyttä roskaa.
Newsweekin juttu oli uusi esimerkki siitä, kuinka amerikkalaismedia pyrkii mustaamaan presidentti George W. Bushin mainetta. Valhetehtailu on saanut niin hämmästyttävät mitat, että demokraatteja lähellä olevia tiedotusvälineitä on enää vaikea uskoa.
Valkoisen talon tiedottaja Scott McClellan huomautti, että Newsweekin roskajournalismilla oli vakavia seurauksia. Pakistanissa ja Afganistanissa syntyneissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä.
Newsweekin maine luotettavana lehtenä on mennyttä. Kriittiset lukijat ovat jo pitkään ymmärtäneet, ettei Newsweekin, Timen, New York Timesin ja Washington Postin tapaisiin vasemmistoriepuihin ole juuri uskomista. Tämä oli viimeinen pisara.
Presidentti Bush ansaitsee toimistaan kritiikkiä, mutta median ei pitäisi harjoittaa poliittista ajojahtia. Demokraatit ovat kuitenkin niin katkeria vaalitappioputkestaan, että viimeinenkin tasapuolisuuden häivä on kadonnut.
Newsweek kertoi toukokuun alun numerossaan armeijan sisäisistä tutkimuksista. Niissä selvitettiin, olivatko Guantanamon vartijat vieneet muslimivankien koraaneja käymälöihin ja ainakin yhdessä tapauksessa vetäneet koraanin vessanpöntöstä alas.
Tarina koraanista vessanpöntössä synnytti raivoisia mielenosoituksia islamilaisessa maailmassa. New York Postin kolumnisti John Podhoretz herätti saman tien keskustelua siitä, olisiko vessanpönttöjuttua pitänyt julkaista, vaikka se olisi ollut tottakin.
Podhoretzin mielestä totuuttakaan ei pidä kertoa, jos se selkeästi loukkaa kansallista etua. Tällä logiikalla New York Timesiin ja Washington Postiin jäisi usein vain ilmoituksia, sillä suuri osa varsinkin ulkomaanuutisista huokuu antiamerikkalaista henkeä.
Newsweekin juttu teki todellisen karhunpalveluksen vapaalle lehdistölle, sillä sensuurin kannattajat saivat lisää vettä myllyynsä. Asialliseen journalismiin pyrkivät toimittajat saavat kärsiä.
Televisio on oma lukunsa, sillä ABC, CBS, NBC ja PBS kallistavat lähes aina juttunsa vasemmalle. Tv-reportaaseissa Bush ja muut republikaanit ovat aina syyllisiä köyhyyteen, tietämättömyyteen ja takapajuisuuteen.
Kansa ei enää vain tahdo uskoa, että demokraatit olisivat aina oikeassa. Viime syksynä suuret valtalehdet olivat niin voimakkaasti demokraatti John Kerryn puolella, että se koitui lopulta hänen tappiokseen presidentinvaaleissa.
Newsweek ja muu vasemmistomedia eivät ole ensimmäistä kertaa asialla. Kylmän sodan aikana se oli järjestelmällisesti Neuvostoliiton juoksupoikana: se löysi paljon hyviä puolia järjestelmästä, joka tappoi enemmän ihmisiä kuin yksikään muu poliittinen systeemi maailmanhistoriassa.
Minusta ja monesta muusta median suurkuluttajasta ei ole uskottavaa, että USA olisi aina väärässä. Jään odottamaan juttua, jossa New York Timesin, CNN:n tai Newsweekin toimittaja kertoo edes jotakin positiivista republikaanien toiminnasta.
Olli Herrala, New York
olli.herrala@kauppalehti.fi
On sinänsä totta, että useimmilla amerikkalaisilla toimittajilla on yleisesti vasemmistolainen maailmankuva ja erityisesti vahva anti-Republican bias. En kuitenkaan usko, että tuo juttu Koraanin käyttämisestä wc-paperina olisi Newsweek-lehden tahallaan keksimä. Oli miten oli, ratkaisevaa ei edes ole jutun totuusarvo tai sen tarkoitushakuinen käyttö muslimien vihan lietsomiseksi Amerikkaa vastaan.
Ratkaisevaa on, että muslimit ovat valmiita mellakoimaan kuultuaan tuollaisia uutisia. Tämä kertoo islamilaisten maiden sivistystasosta ja ihmisoikeustilanteesta paljon.
Kauppalehden toimittajan mielestä "huono journalismi tappaa ihmisiä", koska kyseisen uutisankan julkaisemisen takia "Pakistanissa ja Afganistanissa syntyneissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä".
Kysehän on pikemminkin siitä, että hullut fanaatikot tappoivat kymmeniä ihmisiä!! Aikakauslehdessä julkaistu artikkeli ei tapa ketään, vaikka artikkelin asiasisältö olisi virheellinen. Huonot journalistit eivät olleet vastuussa mellakoista. Vain ja ainoastaan mellakoitsijat itse ovat vastuussa.
Kirjoja ja artikkeleita
Kuva Somaliasta
Onnittele itseäsi, jos tajuat vitsin!
Neuraalidarwinismi on puolestaan tapa, jolla ihmisen aivot löytävät ja keksivät tehokkaita hermoratoja. Lapsen ensivuosina syntyy valtava määrä neuraalisia kytkentöjä, mutta käyttämättömät ja toimimattomat kuolevat myös pian pois. Samat mallit näkyvät näköjään yhteiskunnan laajuisessa toiminnassa.
sunnuntaina, toukokuuta 22, 2005
Ayn Rand ja simpsonit
Marge: Maggie is allergic to strained pears, and she likes a bottle of warm milk before nap time.Seinällä on myös pseudorandilaisia loogisen egoistisia sutkauksia kuten "A is A" ja "helping is futile".
Ms. Sinclair: A bottle? Mrs. Simpson, do you know what a baby is saying when she reaches for a bottle?
Marge: Ba Ba?
Ms.Sinclair: She is saying, "I am a leach!" Our aim here is to develop the bottle within.
Sinänsä vitsi on hauska, koska Randin populaarifilosofia, Objektivismi, erottautuu laajemmasta libertarismin perinteestä nimenomaan sillä, että se ulottuu täysimääräiseksi elämänfilosofiaksi ja arvomaailmaksi pelkän poliittisen filosofian sijaan, ja nimenomaan glorifioi ja nostaa jalustalle kriitikoiden karikatyrisoimaa kuvaa "egoistisista ja isolationistisista kapitalisteista". Objektivismi, vaikka onkin huomattavasti konsistentimpi ja yhtenäisempi filosofia, vertautuu siis suoraan muihin kokonaisvaltaisiin poliittisiin aatteisiin kuten sosialismiin tai fasismiin.
Sinänsä objektivismillekin on täysi sijansa, koska ilkeänä ja egoistisena kapitalistina olossa ei ole mitään väärää. Suurin osa kritiikistä sitä vastaan onkin lähinnä feelgood-tyylistä nallekarhupehmoilua.
Kuitenkin itse tunnen olevani paljon lähempänä satanismia, jonka saatanan kirkon perustaja Anton LaVey tietysti pitkälle johti randilaisesta objektivismista. Siinä missä Objektivismi hyökkää usein kovin sisäänlämpiävin argumentein kaikkea mahdollista pehmoilua vastaan aina empiirisestä tieteenkuvasta feminiiniseen estitiikkaan, satanismi keskittyy huomattavasti käytännönläheisempään kristillisen orjamoraalin ja konservatiivisen hedonisminvastaisen perinteen kritiikkiin.
lauantaina, toukokuuta 21, 2005
Sukupuolten erot
Murhien määrä
Itseasiassa ainoat rikokset, joiden määrä on lisääntynyt, ovat uhrittomat rikokset kuten huumeidenkäyttö. Saatavuuden ja turvallisuuden parantuessa sekä kiinnijäämisriskin pienentyessä ihmiset luonnollisesti lisäävät käyttöään.
Mutta kuten huomataan, ihmisten väliset selkkaukset ovat jatkuvasti vähentymään päin.
Koulutuspolitiikka, kirkko ja vertaisverkot
Suosittelen myös lukemaan Espanjan yliopiston tapauksen, jossa luennoija Jorge Cortell painostettiin perumaan luentonsa, jossa todettiin tiedostojenjakoverkkojen olevan ei ainoastaan laillisia Espanjan nykyisen lainsäädännön mukaan, vaan myös kohtalaisen hyödyllisiä musiikkiteollisuudelle. Luento jouduttiin tietysti paikallisen ÄKT:n takia perumaan.
Lopuksi Pekka kommentoi opetusministeri Tuula Haataisen toimintaa:
Opetusministeri Tuula Haatainen (SDP) vieraili eurooppapäivänä Oulun yliopistolla vastaamassa opiskelijoiden esittämiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin.
Haatainen esitti tärkeänä koulutuspoliittisena tavoitteena Suomen ja EU:n kilpailukyvyn, erityisesti tutkimuksen ja kehityksen parissa, kehittämisen, että voidaan kilpailla USA:n ja Japanin sekä tulevaisuudessa Kiinan kanssa.
Hänen mukaansa Suomen koulutuspoliittinen tavoite on vastata kilpailuun osaamisella ja tähän osaamiseen pyritään kouluttamalla 50% tulevista ikäryhmistä korkeakoulutasoisiksi. Häneltä kysyttiin kuinka tämä korkea koulutusaste vastaa kansainväliseen kilpailuun, ja hänen mukaansa se perustuu uskoon paremmasta kilpailukyvystä. Uskoon siitä, että viiden vuoden päästä tämä korkeampi koulutusaste luo jollain tavalla kilpailukykyä ja uskoon siitä, että nyt pystytään ennustamaan työllisyystilastojen (jotka ovat aiempien koulutuspoliittisten viisivuotissuunnitelmien vääristämiä) mukaan alakohtaiset tarpeet. Hän myöntää mm. suunnitelmavirheistä lääkärikoulutuksen suhteen 90-luvulla ja että 2000-luvulla kävi tuuri suunnittelun suhteen, koska tuli IT-alan romahdus ja pystyttiin vastaaman sen muuttuneisiin tarpeisiin. Varsinaisen ydinidean hän jättää kertomatta siitä, että kuinka kansainvälinen kilpailukyky kasvaa nostamalla korkeakoulutusastetta.
Uhkana yhteiskunnalle hän piti sitä, että oppivelvollisuuden suoritettuaan (15-16-vuotiaana) osa jää ilman jatkokoulutusta (5.5%). Hänen mukaansa oppivelvollisuutta tulisi jatkaa täysi-ikäiseksi asti työpajatoiminnalla, 10. luokalla, valmentavalla koulutuksella tai ihan sama millä, koska he ovat liian nuoria tekemään töitä.
Kritiikin ammattikoulutasoisen perustyön tarpeesta tällä hetkellä hän kuittasi ohimenevilllä trendeillä nuorisossa verraten sitä IT-alan nousuun ja romahdukseen 2000-luvulla.
Maistereiden laadullisen tason laskemisesta yhä kasvavilla sisäänottomäärillä hän väittää johtuvan AMK-muuntokoulutettavien kasvavista määristä, eikä itse koulutuksen tai uuden oppilasaineksen heikkenemisestä. Toinen mielenkiintoinen idea oli ns. AMK-maistereiden erottaminen työelämässä akateemisista maistereista propagandan avulla. Ilmeisesti tässä halutaan muodostaa jonkinlaista luokittelua titteleiden eikä osaamisen suhteen.
Tärkeiksi tavoitteiksi hän esittää myös tutkintojen ulossaamisen, eli opiskelijoita täytyy jollain tavalla painostaa saamaan loppututkinto ulos, vaikka ovat jo sijoittuneet työelämään. Taloudellista kannustinta hän ei hyväksy.
keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005
Somalian anarkia ja uusia blogeja
Kuvaukset ovat tosin aika karuja verrattuna paikallisten omiin kertomuksiin esimerkiksi uudella ja nousevalla Somalianarchy-keskustelusivulla. Myös Marginal revolution kirjoitti jo vuosi takaperin samasta aiheesta hieman syväluotaavammin.
Juttu löytyi Pekka Nykäsen julkaisusta, joka edustaa Instapundit-tyylistä uutislähteitä kartoittavaa blogiratkaisua. Näitä voisi olla Suomessa enemmänkin.
Uusista blogeista minua kuitenkin erityisesti viehättää Mette miettii, jossa Mette kertoo kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Tyttö on todellakin lukenut!
maanantaina, toukokuuta 16, 2005
Tuulikki Ukkola blogaa
Hänhän oli liberaalien viimeinen kansanedustaja 1990-luvulla, joka ei suostunut yhdistämään puoluetta hieman oikeistolaisempaan ja hieman konservatiivisempiin nuorsuomalaisiin, mutta kutsui kyllä innolla nusut "valtaamaan LKP:n" oman puolueen perustamisen sijaan. Ukkola oli jäärä ja Risto E. J. Penttilä oli vielä kauheampi jäärä, ja molemmat pyörittivät omia puolueitaan ilmeisesti hieman liian diktatoriaalisella otteella, ilman toisaalta toivoakaan jonkinlaisesta synergiasta, tai toisaalta toivoa avoimemmasta ja hajautetummasta puoluemallista, jossa päätöksentekoa ja imagoa olisi levitetty laajemmalle.
Ikävää sinänsä, nyt Suomessa ei ole sitä yhtä mainittavaa liberaalipuoluetta.
Joka tapauksessa Ukkola ei ole täysin hukannut juttujaan, vaikka onkin siirtynyt Kokoomukseen:
Rohkeimman ja selkeäsanaisimman puheen piti Piia-Noora Kauppi. En ollut uskoa korviani, kun Piitu päästeli madonlukuja lainsäätäjille. ?Lainsäädännön pitäisi olla viimeinen vaihtoehto, jos yhteiskunta ei muutoin toimi kansalaisten etujen mukaisesti.?Miinus tietysti Piitulle, joka personifioi yhteiskunnan. Yhteiskunta ei tee mitään, yksittäiset ihmiset tekevät.
Ihan tulivat mieleen 90-luvun alkuajat eduskunnassa, kun yritin puhua 199 kansanedustajaa ympäri, ettei joka asiaan tarvita lakia ja että välillä voitaisiin romuttaa turhimpia lakeja. Turha toivo. Eduskunta suoltaa niin jumalattomasti lakeja, ettei kukaan pysy niiden perässä.
sunnuntaina, toukokuuta 15, 2005
Timo Andersson ja markkinaliberalismi
Tulee mieleen Nykypäivän artikkeli markkinaliberaaleista, jossa toimittaja lähti etsimään näitä "hyvinvointivaltion vihollisia". Heitä ei etsinnöistä kuitenkaan löytynyt, kuin "parisenkymmentä nuorta miestä". Ilmeisesti tyyppi löysi meidän blogin.
Onhan se tietysti hienoa, jos Erkki Tuomiojaa myöten johtavat sosiaalidemokraatit kokevat meidät pahimmaksi poliittiseksi uhaksi tällä hetkellä :)
lauantaina, toukokuuta 14, 2005
Maataloustukiaiset
Muiden puolueiden mielenkiinto lopahti kymmenen vuotta sitten Suomen liittyessä Euroopan unioniin. Ajateltiin, että unionin yhteinen maatalouspolitiikka hoitaa asiat.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Suomalainen maatalouspolitiikka poikkeaa yhä oudolla tavalla kaikista muista jäsenmaista.
Suomessa maksetaan maataloustukia enemmän kuin missään muualla ja suurin osa rahoista vieläpä maksetaan kansallisista varoista, Suomen valtion budjetista.
Tähän on johtanut erikoinen asetelma. Jokainen uusi tukieuro, joka veronmaksajien niskaan sälytetään, koetaan otteluvoitoksi EU:sta, vaikka tosiasiassa rahat ovat pois julkisen talouden muusta toiminnasta, kuten esimerkiksi rahapulasta kärsivästä terveydenhuollosta.
-On syntynyt mielikuva, että asiat päätetään EU:ssa, mutta todellisuudessa nämä ovat puhtaasti kotimaisia ratkaisuja. Niihin ei meitä kukaan pakota, sanoo ekonomisti Risto Vaittinen Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta Vattista.
Maataloudelle maksetaan tänä vuonna tukiaisia lähes 1,9 miljardia euroa. Summasta EU:n osuus on 829 miljoonaa euroa, ja kansallisista varoista maksetaan peräti 1 054 miljoonaa. Toisin sanoen Suomi joutuu maksamaan 56 prosenttia omasta budjetistaan, ja vain 44 prosenttia tulee EU:sta.
Maataloustukiin käytetään rahaa yli kolme kertaa enemmän kuin mitkä ovat ansiosidonnaisen työttömyysturvan menot.
Kansallisesti rahoitettava tuki on lähes suuri kuin kaikkien Suomen yliopistojen menot.
Ja siis, mitä hyviä syitä maataloustukiaisille olikaan? "Ruokaturva"? Kuten ne Amartya Senin kuuluisat tutkimukset osoittivat, yksikään liberaali markkinatalous ei ole 1900-luvulla kokenut nälänhätää. Nimenomaisesti tällaiset maan ruokatuotantoa näivettävät ja byrokratisoivat järjestelmät haittaavat toimivan ruokahuollon järjestymistä hajautuneesti ja markkinaehtoisesti. Kaikki viimeisen sadan vuoden suurnälänhädät ovat poliittisesti luotuja, yksikään ei ole syntynyt vapailla markkinoilla.
Nykyinen "omavaraisuus" on aika placebomaista, kun niitä peltoja kuitenkin kynnetään traktoreilla - ja jos Suomeen ei kyetä leipää tuomaan, ei tänne tuoda myöskään öljyä. Eikä nykyisessä tilanteessa ole isoa määrää perhetiloja, jotka olisivat erikoistuneita ruoantuotantoon, vaan iso määrä suurtiloja, jotka ovat erikoistuneita tukien lobbaamiseen ja byrokratian hyväksikäyttämiseen. Tämä ei luo ruokaturvaa. Tilanne on täysin sama kuin Uudessa Seelannissa oli vielä 1980-luvun lopullta, jota koskevaa artikkelia referoin äskettäin.
Kuten Frederic Bastiat sutkautti kuuluisasti jo 1800-luvulla, "Pariisi ruokitaan", vaikkei kukaan yksittäinen henkilö sitä yksin teekään. Vain puhtaan hajautunut päätöksentekojärjestelmä kykenee rakentamaan kuluttajien tarpeita vastaavan, valtavan monimutkaisen tuotantoketjun. Kuten Hayek toteaa, "human beings have never been intelligent enough to design their own economic system."
perjantaina, toukokuuta 13, 2005
Taloustiede ja dynamiikka
Termodynamiikan tasapainotilojen realisoimisessa ja stabiliteetisssa on siis taustalla olevalla dynamiikalla vain näennäinen osuus. Termodynaamiset muuttujat on määritelty ainoastaan tasapainotiloissa, mutta ei muualla. Termodynaamisen potentiaalin avulla saadaan tosin hyvin selville tasapainotilat, mutta se ei anna mitään realistista mallia siirtymiselle mielivaltaisesta tilasta tasapainotilaan. Se on statiikkaa ilman dynamiikkaa.Tai kuten Hayek sanoo saman asian yhteiskuntatieteistä artikkelissa Economics and knowledge:
We shall not get much further here unless we ask for the reasons for our concern with the admittedly fictitious state of equilibrium. Whatever may occasionally have been said by overpure economists, there seems to be no possible doubt that the only justification for this is the supposed existence of a tendency toward equilibrium. It is only by this assertion that such a tendency exists that economics ceases to be an exercise in pure logic and becomes an empirical science; and it is to economics as an empirical science that we must now turn.Taloustiede kieltämättä on eritoten yleisen tasapainon teorian ja muun perushömpän takia keskittynyt vertailevaan statiikkaan. Luettuani kuitenkin Ekelandin luonnontiedekritiikkiä olen oppinut ottamaan hieman etäisyyttä omaan valtavirran kansantaloustieteen paheksuntaani. Kansantaloustieteen opiskelijoille opetetaan valtavasti ekonometriaa ja turhanpäiväiseltä tuntuvia truismeja yksinään sen takia, että sitä he tarvitsevat työelämässä sitten myöhemmin sijoitusneuvojina tai tilastotieteilijöinä. Ei heidän tarvitse selittää, mitkä voimat kuljettavat vettä alas vesiputouksesta; heidän tarvitsee laskea virtausnopeus, montako litraa ylhäällä on ja kertoa kuinka pitkän ajan kuluttua vesi on valunut alas.
Olen lähiaikoina myös tutustunut Paul Ormerodin juttuihin. Tyyppi on vähän outo ja eksentrinen, ja tuntuu olevan lähinnä innoissaan kaivettuaan itselleen oman nichen valtavirran taloustieteen kritisoijana kaaosteorian pohjalta. Hänen juttunsa ovat samanlaisia kuin ylläkuvaamani, ja kaikessa eklektisyydessään ja hajanaisuudessaan mielenkiintoisia siitä sävystä huolimatta.
Hänen mielenkiintonsa kohteissa puhutaan muunmuassa Pareto-jakaumista, Zipfin lain mukaisista luvuista ja vastaavista empiirisista havainnoista, jotka merkitsevät muunmuassa itseorganisoitumista ja "spontaania järjestystä". Tässä artikkelissa mies selittää, miksi power law -jakaumat ovat tärkeitä ja mitä ne tarkoittavat. Esimerkiksi yritysten koko ja todennäköisyys joutua konkurssiin noudattavat matemaattisesti hyvin tarkalleen samanlaisia malleja, kuin ne, joilla biologiassa ennustetaan lajin koon ja muiden ominaisuuksien sekä sukupuuttoon kuolemisen välistä yhteyttä.
Ja humanistit vielä väittävät, ettei yhteiskuntatieteissä voi käyttää matematiikkaa!
Eräs mielenkiintoinen artikkeli puolestaan käsittelee sosiaalisten verkkojen teoriaa ja sen selitysvoimaa keskiaikaisen inkvisition tutkimuksessa. Muissa artikkeleissa Ormerod muunmuassa käsittelee suhdannevaihteluita jälleen systeemi- ja kaaosteorian kautta. Suhdannevaihtelut voisivat nimenomaisesti olla eräs niistä kansantaloudellisista ilmiöistä, joissa näiden kvalitatiivisempien mallien selitysvoima ja tietä auki kvantifioitavammille ilmiöille raivaava käytös saattaa osoittautua erityisen hyväksi. Kolmas hyvä artikkeli käsittelee rikollisuutta epidemologisesti, huomauttaen sosiologisen porttiteorian selittävän kohtalaisen hyvin ilmiöitä. Ensimmäisen rikoksen tehtyään uralle joutuminen on huomattavasti helpompaa.
Ormerodin mukaan määräävä markkinaosuus ei myöskään ensi silmäyksellä tarkoita kilpailuttomia markkinoita. Ehkä kaikista tärkeimmässä linkissä hän lopulta formalisoi Schumpeterin käsitteen "luova tuho" samasta näkökulmasta.
Ormerod pitää omien sanojensa mukaan Hayekia 1900-luvun yhteiskuntatieteilijänä. Tämä ei tosin näy Ormerodin töissä kovasti.
Lopuksi Bryan Caplan kirjoittaa hauskasti, että taloustieteilijöiden pitäisi vain töksäytellä kriittisempiä kannanottojaan suorempaan. Jos yrittää olla poliittisesti korrekti tai tehokas argumentoija, kyllästyttää yleisönsä. Pitäisi sanoa suoraan, että minimipalkat ovat perseestä ja aiheuttavat tosi typeriä ongelmia eivätkä auta juuri ketään. Jos joku aikoo olla eri mieltä ymmärtämättä aiheesta mitään, hän sen tekee joka tapauksessa, joten paras on vain saada mielipiteensä esille, jotta joku edes ymmärtää mitä mieltä todella on.
Ps. Lukekaa Virginia Postrelin hieno artikkeli blogeista ja kansalaisjournalismin noususta.
Uusi Seelanti ja liberalismi
Mielenkiintoisin osuus oli kuvaus maataloustukiaisten täydellisestä lakkauttamisesta. McTigue huomauttaa ihan oikein, että jos kannustin on ainoastaan pitää niitä lampaita aidattuna eikä tehdä niillä mitään tuottavaa, kaikki luovuus ja kekseliäisyys, jonka markkinavoimat saavat aikaan, katoaa. Sen jälkeen, kun tukiaiset lakkautettiin, joutuivat lammasfarmarit keksimään tapoja oikeasti markkinoida lihaansa, hyötykäyttää kaikki eri osat erilaisiin käyttötarkoituksiin ja niin edespäin. Tukiaisten lakkauttamisen aikaan vuonna 1989 yhdestä kokonaisesta lampaanruhosta sai 12,50$, mutta innovatiivisen yrittäjyyden avulla keskihinta kohosi kahdessa vuodessa kokonaisuudessaan 30 $:iin. Vuonna 1999 samaisesta lampaasta sai kaikkineen 115$!!
Artikkeli käy läpi Uuden Seelannin liberaalit talouspoliittiset uudistukset, joiden opit ovat selkeät: palauttakaa päätöksenteko julkiselta vallalta paikallistasolle, yksittäisille ihmisille ja heidän muodostamilleen yhteisöille. Korvatkaa poliittinen päätöksenteko talousasioissa vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnalla, ja kaikki hyötyvät.
Erilaisia veromalleja ja optimiverotus
Tätä voi verrata hyvin yksinkertaistettuun ja järkeistettyyn veromalliin, kuten vaikka Liberaalien yhdistettyyn perustuloon ja suhteelliseen veroon:
Luultavasti veroprogression poistaminen Suomessa vähentäisi hallinnollisia kustannuksia verovirastossa niin paljon, että se jo maksaisi itsensä takaisin - onhan Suomen progressio kuitenkin häviävän pieni verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain vastaavaan (vähennysten ja muiden maksujen myötä se on aika paljon pahempi).
tiistaina, toukokuuta 10, 2005
Lastenraiskaajat ja -puukottajat vankilaan
Male Genital Mutilation is a cruel, painful, mutilating, torturous, violative act without valid medical benefit that not only contravenes the UN Charter but also violates every principle of human kindness and medical ethics in every civilized country in the world. The very foundation of modern medicine is "First, do no harm." Yet, circumcision does just that.
The American Medical Association, the American Academy of Pediatrics and equivalent organizations in Canada all state that routine circumcision is not medically justified.
Growing up, we heard the same myths that all of you have heard - it's just a snip, it doesn't hurt. Lies! They have attached EKGs and EEGs to babies during circumcision. Their blood pressure rises, their brain waves go off the chart, they writhe in pain, and they go into shock. It hurts, trust me.
Circumcision removes healthy, erogenous tissue. It has been estimated by Canadian researchers that up to 80% of a male's erogenous tissue is amputated during a circumcision.
We've also heard people say, "It's cleaner." If boys can learn to blow their nose, brush their teeth, and wipe their butts after using the toilet, they can learn to pull back their foreskin and wash. (Incidentally, the foreskin is normally attached to the Glans and may not separate until puberty. When this is the case, it should be left alone, not forcibly retracted).
lauantaina, toukokuuta 07, 2005
Luettavaa ja kannustimet
Muoto-lehden haastattelu Virginia Postrelista (ensimmäinen ja toinen sivu) oli ihan hyvä. Aiheena tyylitalous.
Steven Levitt jatkaa Freakonomicsissa yhteiskuntatieteiden perusteita. Lainsäädäntö on pelkkä taloudellinen kannustin tehdä asioita, ja ihmiset tietysti tilanteen mukaan rikkovat lakia. Lainsäädäntö on vain hirveän huono tapa kannustaa ihmisiä erinäköisiin asioihin, koska se on kovin joustamaton, ei usein hyödynnä paikallista tietoa ynnä muuta vastaavaa. Tuskinpa kukaan väittääkään, että Lappiin eksynyt ja henkitoreissaan mökin löytävä retkeilijä ei saisi murtautua sisään ja tehdä itselleen voileipää jääkaapin antimista?
Levitt esittää yhteiskunnan monimuotoisuudesta esimerkin Israelin lastentarhoista, jossa jatkuvasti lapsensa myöhässä hakevat vanhemmat alkoivat saada 3$ sakkoa per lapsi per päivä. Mitä tapahtui? No lasten myöhästymiset tietysti lisääntyivät rajusti.
Kirjoitan tähän turhan kappaleen, jotta nokkelimmat voivat yrittää keksiä epäintuitiiviseen käytökseen selitystä.
No, sehän on helppo, eli tässä tapauksessa taloudellinen kannustin poisti sosiaalisen kannustimen, eli häpeän, joka tulee kun lapset haetaan myöhässä. Kolmen dollarin maksua vastaanhan on ihan oo koo hakea lapsensa myöhässä, johan siitä kompensoidaan tarhanpitäjille!
Levitt erottelee taloudellisten ja sosiaalisten kannustimien lisäksi vielä moraaliset kannustimet, mutten oikein tajua, mitä ne vielä mahtaisivat olla. Ehkäpä kyseessä on se uhrautumismoraali joka ei suuntaudu muita ihmisiä kohtaan (ihmistenvälisen yhteistyön kattavat täysin ne sosiaaliset kannustimet). Ehkäpä jos en annakaan voileipää naapurille vaan jätän sen "pihatontuille", kyseessä on moraalisen kannustimen aiheuttama uhrautuminen? Joka tapauksessa omassa selitysmallissani en vielä ole tarvinnut mitään erityistä, ihmisten yhteistoiminnasta irrallista moraalia.
Iso osa tästä libertarismin ideasta lähteekin siitä, että historiallisesti sosiaalisilla kannustimilla on hoidettu yksilötasolla mitaten paljon tehokkaammin ja järkevämmin monia nykyisin poliittisen järjestelmän huoleksi otettuja tehtäviä.
Ihan yleisesti minua tosin mietityttää se, että nämä sosiaaliset mekanismit ovat syntyneet sinne aivoihin vähän eri ympäristössä kuin globaalimarkkinataloudessa. Toisaalta olisi aivan hirveää, jos liiallinen yhteisöllisyys sortuisi Kärpästen herra -meininkiin. Toisaalta niiden sosiaalisten mekanismien toteuttaminen edustuksellisen demokratian kautta se vasta atavistista onkin.
perjantaina, toukokuuta 06, 2005
Puoluetuki ja poliitikkojen rahoitus
ym. tukia poliitikoille. Nykyistä puoluetukijärjestelmää perustellaan pitkälle sillä idealla, että muutoin rikkaat vyöryttäisivät itsensä läpi kunnon markkinoinnilla.
Levitt on puolestaan sitä mieltä, ettei budjeteilla juurikaan ole väliä. Hänen argumenttinsa kelpaa varmasti perusteluksi sille, miksi vallassaolevien tukeminen yhteisistä varoista pitäisi lopettaa. Jotta nykyjärjestelmälle vaihtoehtoja ehdottavillakin olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Hän keskittyy pitkälle Yhdysvaltain tilanteeseen, jossa typerän vaalijärjestelmän takia ehdokkaita on yleensä vain lähelle kaksi. Tämä on kuitenkin hyvä tilanne vertailun takia, koska samat kaksi ehdokasta usein kilpailevat toisiaan vastaan useammissakin peräkkäisissä vaaleissa, usein eroavilla budjeteilla.
On tietysti kolme tilannetta, joissa ehdokas voi olla. Jos hän on varma häviäjä, kukaan ei halua antaa hänelle rahaa. Jos tilanne on lähelle 50-50, monet varmasti haluavat lahjoittaa hänelle rahaa, koska uskovat voivansa vaikuttaa lopputulokseen. Jos hän on puolestaan varma voittaja, monet tahot ovat jälleen kiinnostuneita antamaan rahaa myöhempiä palveluksia vastaan.
Huomatkaa, että varmat voittajatkaan eivät usein satsaa isoa osaa rahoistaan kampanjointiin - he toki tajuavat voittavansa hyvällä todennäköisyydellä ja säästävät rahojaan tulevaa varten.
Peräkkäisistä, samojen ehdokkaiden käymistä vaaleista käy Levittin tilastojen mukaan - joita muuten on ihan riittävästi, n. tuhat samanlaista tilannetta Yhdysvalloista vuoden 1972 jälkeen - että poliitikot eivät suinkaan voita, koska heillä on kunnon kampanjarahoitus, vaan poliitikot sekä voittavat että saavat kampanjarahoitusta, koska ovat hyviä tyyppejä, oikean puolueen
edustajia ja siten aika varmoja voittajia.
Levittin mukaan voittava kandidaatti voi *puolittaa* budjettinsa, eikä
hänen kannatuksensa silti putoa edes *yhtä prosenttia*. Yhtälailla
häviävä kandidaatti voi *tuplata* budjettinsa, eikä hänen
kannatuksensa silti nouse edes samaa prosenttia.
Ja kuten Levitt jatkaa, Dean, Forbes, Huffington ja Golisano
tietävätkin tämän jo. Yhdysvaltain historian suurimpiin kuuluvista
budjeteista huolimatta tyyppien kannatusluvut jäivät yksinumeroiseksi.
Ps. en muuten tajua, miksi Levittiä kutsutaan "taloustieteilijäksi".
Siis, jos tutkii erityisesti yhteiskunnassa vaikuttavia syy-yhteyksiä
eikä pelkää kvantitatiivista analyysia, onko heti "taloustieteilijä"
eikä "sosiologi"? Mikä tässä on "taloustiedettä"?
Roskaruokaa ja videopelejä
Pop culture, like fast food, gets a bad rap. It's perfectly understandable: Because we consume so much of the stuff -- we watch so much TV, pack away so many fries -- and because the consumption is so intimate, it's natural to look to our indulgence as the cause of all that ails us. Let's face it, we Americans are fat and lazy and simple-minded; we yell a lot and we've got short attention spans and we're violent and promiscuous and godless; and when we're not putting horndogs into office we're electing dumb guys who start too many wars and can't balance the budget and ... you know what I mean? You are what you eat. The output follows from the input. When you look around and all you see is Ronald McDonald and Ryan Seacrest, it seems natural to conclude that junk food and junk culture are responsible for a large chunk of the mess we're in.Nimimerkillä "en sitten lopettanutkaan tupakanpolttoa"
torstaina, toukokuuta 05, 2005
Öljy ei lopu
Rooman Klubin raporteissa 70-luvulla sanottiin, että öljy loppuu jo ennen vuotta 2000. Todellisuudessa öljyn riittävyyden kaltainen objektiivinen fakta ei riipu siitä, mitä joku auktoriteetti sanoo. Terveen arkijärjen mukainen päättely osoittaa, että öljyn hupeneminen johtaa öljyn hinnan nousuun ja sitä kautta öljyn korvautumiseen muilla energianlähteillä. Öljy ei siis ehdi loppua ennen kuin sitä lakataan käyttämästä sen kalleuden vuoksi. Tämän olisi kuka tahansa voinut päätellä itse, mutta monet uskoivat mieluummin Rooman klubin kaltaista auktoriteettia.
Joku kirjoittaa tällaista:
President Bush was fixated on the year 2041 as the point that social security will come off the rails financially if not reformed soon. He emphasized the year 2041 several times.
just about any authority would tell you that, based on the current rate of use, the world oil supply would last another 37 years. Which would bring us to 2041. What a coincidence.
Sattumalta se maailman öljyvarannon riittävyys on aina se sama 30-40 vuotta.
Jo 30-40 vuotta sitten se oli se sama 30-40 vuotta.
Idioottien kannattaisi miettiä, miksi.
Rautalankaa:
Uutta öljyä ei kannata etsiä, jos vanhaa öljyä on niin paljon.
Kun vanhat öljyesiintymät ryhtyvät hupenemaan, etsitään uusia.
Tällöin maailman öljyvarannossa on aina se 30-40 vuoden puskuri.
Kun maapallolla olevan öljyn fyysinen määrä rupeaa merkittävästi vähenemään, öljyn hinnannousun myötä substituutit eli muut energianlähteet tulevat kannattavammiksi.
Öljy ei siis koskaan lopu yhtäkkiä kuin seinään.
Öljy ei ehdi loppua ennen kuin sitä lakataan käyttämästä sen kalleuden vuoksi.
Miksi vihreät eivät tajua näin yksinkertaista asiaa?
Siksi, että he ovat täydellisiä idiootteja. Vihreät eivät ole koskaan olleet oikeassa missään asiassa. Vihreiden ajattelu perustuu auktoriteeteiksi koettujen tahojen, mm. Rooman Klubin ja Worldwatch-instituutin, uskonnollisten ilmoitusten toistelemiseen mantroina. Nämä vihreiden auktoriteetit ovat aina olleet väärässä kaikissa asioissa, mutta vihreiden usko asiaansa ei ole horjunut. Vihreiden auktoriteetit, mm. Paul Ehrlich, väittivät 1970-luvulla, että väestönkasvun vuoksi USA:ssa kuolee kymmeniä miljoonia ihmisiä nälkään 1980-luvulla. Paul Ehrlich ja muut vihreät olivat tietysti aivan sataprosenttisesti väärässä, mutta vihreät ole vetäneet mitään johtopäätöksiä gurujensa virheistä. Vihreät ovat uskonlahko, joka ei ole kiinnostunut tosiasioista. Vihreiden tarkoituksena ei ole parantaa maailmaa, vaan hokea apokalyptista mantraansa loputtomiin täysin tosiasioista piittaamatta.
Aiheesta enemmän:
Julian Simon, the Doomslayer
This is the litany : Our resources are running out. The air is bad, the water worse. The planet's species are dying off - more exactly, we're killing them -at the staggering rate of 100,000 peryear, a figure that works out to almost 2,000 species per week, 300 per day, 10 perhour, another dead species every six minutes.We're trashing the planet, washing away the topsoil, paving over our farmlands, systematically deforesting our wildernesses, decimating the biota, and ultimately killing ourselves.
The world is getting progressively poorer, and it's all because of population, or more precisely, overpopulation. There's a finite store of resources on our pale blue dot, spaceship Earth, our small and fragile tiny planet, and we're fast approaching its ultimate carrying capacity. The limits to growth are finally upon us, and we're living on borrowed time. The laws of population growth are inexorable. Unless we act decisively, the final result is written in stone: mass poverty, famine, starvation, and death.
Time is short, and we have to act now.
That's the standard and canonical litany. It's been drilled into our heads so far and so forcefully that to hear it yet once more is ... well, it's almost reassuring. It's comforting, oddly consoling - at least we're face to face with the enemies: consumption, population, mindless growth. And we know the solution: cut back, contract, make do with less. "Live simply so that others may simply live."
There's just one problem with The Litany, just one slight little wee imperfection: every item in that dim and dreary recitation, each and every last claim, is false. Incorrect. At variance with the truth.
Not the way it is, folks.
Avainsanat:
Öljyn loppuminen, maailman öljyvaranto, tunnetut öljyvarat, Rooman Klubi, kasvun rajat, "rajaton kasvu ei ole mahdollista rajallisessa tilassa", kestävä kehitys, Paul Ehrlich, Peak Oil, Peak Oil Scam, Peak Oil Fallacy, Bjørn Lomborg, Julian Simon