Kolmosen iltauutisten mukaan ministeriöihin halutaan nyt "poliittiset valtiosihteerit". On tosi hienoa, että valtahierarkiaan saadaan lisää joustavuutta ja toimintakykyä. Paitsi että... "Poliittinen valtiosihteeri" on suomennos/eufemismi perinteisemmälle "politrukille". Ts. poliittisesti korrekti termi poliittisen oikeaoppisuuden valvojaksi asetetulle pikkuvirkamiehelle, joka pitää hallinnontason muiden toimijoiden omatunnon ja -aloitteisuuden kurissa, ja joka nostaa veitsen edes jollakin tavalla rehellisen ja yrittävän virkamiehen kurkulle. Moisen hahmon läsnäolo lienee selvä merkki siitä, että tavallinen byrokratia ei tahdo enää toimia, sekä siitä, että autokraattinen politiikka on helppo "ratkaisu" perinteisemmän, rehellisen julkisen päättämisen ongelmiin. Tällaisen aseman perustaminen on merkki liukumasta pahempaan, ei muuta. Todelliset ratkaisut löytynevät jostakin muualta, kuten ministeriöiden vallan selvästä rajaamisesta, mikä johtaisi sulavampaan vallankäyttöön ilman tarvetta ylimääräisille byrokraateille, tai vallan keskittämiselle ministeriöiden sisällä.

Samalla uutiset kertovat myös karua kieltä asioiden järjettömästä sidonnasta toisiinsa julkisessa sanassa. Huumeidenkäyttäjät kytketään siinä prostituutio-ongelmaan ja päin vastoin, luultavasti pahiksen imagon painamiseksi molempien marginaalien ylle. Aivan erityisen omituista on puhe siitä, kuinka EU:ssa kannabis ja ekstaasi ovat korvanneet piikkihuumeet, kuinka hakijamaissa tilanne on pahempi, ja kuinka tämä tekee liittymisestä riskin suomalaisten huumetilanteelle. Tämähän paremminkin kertoo eurooppalainen hallintokulttuurin ja siihen liittyvän laillisuusperiaatteen noudattamisen, kaikessa vajavaisuudessaankin, tuntuvan rehabilitoivan huumeidenkäyttöä... Se kertoo siitä, ettei todellista pitkän aikavälin riskiä maallemme itse asiassa ole, vaan että hakijamaiden liittyminen EU:hun paremminkin voisi johtaa näidenkin maiden huumekulttuurin tervehtymiseen, ilman riskejä meille.

Kuten yleensä, suomalaiset televisiokanavat kykenevät hyvin omituisiin temppuihin. Jopa kaupalliset kanavat ovat niin pahasti yksiselitteisen, demonisoivan, valtiojohtoisen ajatusmaailman lieassa, että ne eivät tunnu kykenevän riippumattomaan journalismiin. Kaupalliset kanavat toki kärsivät myös populismista, mutta tässä ei selvästikään ole kysymys pelkästään tästä. Paremminkin kysymys on täydestä älyttömyydestä, joka nojaa odotukseen valtiovallan interventiosta, lammasmaisen kansan kannatuksesta tällaiselle interventiolle, ja viimeisen tuottamalle populistiselle journalismille. Yksikään näistä ei olisi huolenaihe jos tiedettäisiin, että valtiovalta ei voi toteuttaa interventiota. Älyttömyys tipahtaisi nopeasti nollaan.

Maamme poliittinen diskurssi kärsii monista asioista. Niistä suurin lienee se, että meillä on maa, perinteisessä mielessä. Moka pitäisi korjata, pikimiten.