Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, suvaitsevuudesta ja liberaalisuudesta

Yleinen olettamus yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuu olevan, että maahanmuuttoa ja siitä aiheutuvaa monikulttuurisuutta kritisoivat tahot ovat suvaitsemattomia ja epäliberaaleja. Klisheemäisten amisnatsien tms. perusjunttien kohdalla tämä pitääkin paikkansa empiirisesti tarkasteltuna, mutta kyseessä ei ole mikään määritelmällisesti tosi tautologia.

Loogisesti katsottuna ensinnäkin liberaalisuus ja suvaitsevuus ovat kaksi eri asiaa. Liberalismi on yksilönvapauden puolustamiseen perustuva poliittinen ideologia. On liberalismin vastaista suhtautua suvaitsevasti eli hyväksyvästi yksilönvapauden vastaisiin asioihin. Jos jossain kulttuurissa esim. pakkoavioliitot ovat yleisiä, suvaitsevuus tämän kulttuurin tätä piirrettä kohtaan on epäliberaalia.

Toiseksi, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on eri asia kuin suvaitsevuus yleisenä asenteena. Joku maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen suvaitsevasti eli hyväksyvästi suhtautuva taho voi suhtautua hyvin suvaitsemattomasti muihin asioihin. Jos suvaitsevuudella tarkoitetaan erilaisten, jopa yksilönvapauden vastaisten arvomaailmojen ja niihin perustuvien yhteisöjen hyväksymistä, silloin suvaitsevien ihmisten pitäisi hyväksyä mm. fundamentalistikristilliset yhteisöt ja esim. homoseksuaalisten suhteiden kieltäminen näiden yhteisöjen sisällä. Suvaitsevana itseään pitävät tahot eivät kuitenkaan varmaan hyväksyisi sitä, että esim. joku lestadiolainen lappilainen kunta kieltäisi homobaarien toiminnan kunnan rajojen sisällä. Suvaitsevuusihmisten täytyisi vedota johonkin yleiseen yksilönvapausargumenttiin voidakseen tuomita ko. kunnan homofobisen päätöksenteon. Tällöin he tulisivat kuitenkin myöntäneeksi, että suvaitsevuudella on rajansa: suvaitsevuus ei koske yksilönvapauden vastaisia ideologioita ja niihin perustuvia tekoja, koska yksilönvapauden vastaisia asioita ei haluta hyväksyä.

Ilkka Kokkarinen:

I also remember the first time I saw a woman wearing an all-covering burqa. This happened in a Finnish supermarket some time during the first year in university. (Pitäisi olla my first year, M.E. huom.) She was buying her groceries like a normal person, but a lot more fascinating thing for me to watch were the other women in the store as they noticed her. When they saw their burqa-clad sister and understood the significance of what they saw, the looks on their faces were a combination of disgust and shock that I found much more interesting than the burqa itself.

Satunnaisten suomalaisten naisten inhon- ja kauhunsekaiset reaktiot burqaan pukeutuneen somalinaisen näkemiseen voivat olla mielenkiintoisempia kuin burqan näkeminen sinänsä, mutta vielä mielenkiintoisempaa on suomalaisen ja muun länsimaalaisen vasemmiston suhtautuminen muslimien kivikautisiin asenteisiin. Normaali suomalainen nainen (ja mies) sentään ymmärtää, että muslimit sortavat naisia. Vasemmistolaiset poliitikot ja pseudointellektuellit sen sijaan ummistavat silmänsä muslimien harrastamalta naisten ja lasten sorrolta, pakkoavioliitoilta, ympärileikkauksilta, taikauskolta (mm. dzinneihin uskomiselta, evoluutioteorian vastustamiselta, holokaustirevisionismilta), homofobialta, rasismilta jne.

Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ei saa sanoa pahaa sanaa, jotta ei kuulostaisi poliittisesti epäkorrektilta. Virallisen monikulttuurisuusideologian mukaan Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat maahanmuuttajat rikastuttavat länsimaista kulttuuria. Joka tätä epäilee, on multikultifanaatikkojen mielestä suvaitsematon natsi. Niinpä multikultifanaatikot itse suhtautuvat suvaitsevasti Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien maahanmuuttajien kulttuuriin, johon kuuluu naisten pitäminen vankeina nyrkin ja hellan välissä, naisten pakottaminen huntuun tai burqaan kuolemanrangaistuksen uhalla, naisten alistaminen synnytyskoneiksi, alaikäisten tyttärien pakkonaittaminen aikuisille serkuilleen jne.

Multikulti-ideologit eivät kuitenkaan itse kehtaa avoimesti kannattaa niitä arvoja, joita islamilaiset maahanmuuttajat kannattavat. Muslimit sortavat naisia, mutta länsimaalaiset multikulti-ihmiset eivät voi sanoa suoraan kannattavansa naisten sortoa. Siksi he joko ummistavat silmänsä eli kiistävät muslimien harrastaman naisten sorron olemassaolon eli valehtelevat tahallisesti islamilaisen kulttuurin todellisuudesta (ks. Jaakko Hämeen-Anttila) tai sitten suhtautuvat suvaitsevasti naisten orjuuttamiseen burqaan kahlituiksi pakkonaitetuiksi synnytyskoneiksi islamilaisessa kulttuurissa ja samaan aikaan sanovat naisten ja miesten keskipalkkojen n.20% suuruisen eron olevan hirveä epäkohta länsimaisessa yhteiskunnassa.

Sama kaksinaismoralismi koskee vasemmistolaisten multikulti-ihmisten suhtautumista kaikkiin muihinkin muslimien ja muiden kolmannesta maailmasta tulevien maahanmuuttajien primitiivisiin ajatuksiin ja näiden ajatusten paljon lievempiin versioihin länsimaalaisten ihmisten esittäminä. Esim. suomalaiset vasemmistolaiset ovat vaatineet yksityisten kristillisten koulujen kieltämistä, koska niissä opetetaan kreationismia. Samaan aikaan kaikki muslimit saarnaavat kreationismia, mutta vasemmistolaiset multikultifanaatikot kannattavat tunnustuksellista islaminuskon opettamista peruskoulussa ja lukiossa islamilaisten maahanmuuttajien lapsille, suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.

Samat vasemmistolaiset paheksuvat syvästi länsimaalaisten oikeistolaisten nihkeää suhtautumista homoparien adoptio-oikeuteen, mutta eivät sanallakaan kritisoi tappouhkauksia homoille esittäviä imaameja.

Kun hollantilainen homoseksuaalisesti suuntaunut mies nimeltä Pim Fortuyn sai tappouhkauksia muslimeilta, hän ilmaisi suhtautuvansa moiseen hieman kielteisesti. Kostoksi tästä islamofobisesta asenteesta hollantilainen vasemmistoaktivisti Volkert van der Graaf tappoi hänet, koska vasemmisto ei toki voi hyväksyä islamin kritisointia. Vähät siitä, että muslimit esittävät tappouhkauksia homoille - sehän on ihan asiallista meininkiä vasemmiston mielestä, koska kukaan muslimi tai muu ei-länsimaalainen ei voi vasemmiston mielestä olla koskaan väärässä missään asiassa. Samaan aikaan samojen vasemmistolaisten mielestä on hirveää homofobiaa, jos jonkun länsimaalaisen mielestä lapsia ei pitäisi antaa Juha Föhrin ja Jorma Uotisen adoptoitavaksi.

Olen joskus ennenkin siteerannut tätä IK:n pätkää, mutta repetitio mater studiorum est:

And of course, there is the little chestnut that I must have already mentioned a million times: when a white Christian man says that gay marriage is not a 100% positive thing, he is a disgusting subhuman bigot who makes the progressive ashamed to even belong to the same species with him, but when the Muslim culture, instead of debating whether gays should be allowed to marry debates whether gays should be allowed to live, the progressives just gush how we must understand and accept this exciting alternative culture instead of condemning it and being all judgemental. This blatant hypocrisy reveals pretty much everything we need to know about the real motivations of leftists.

En tiedä, paljastaako tämä vasemmistolaisten kaksinaismoraali heidän todellisia motiivejaan, niitä kun voi olla monenlaisia. Ainakin se paljastaa heidän epärehellisyytensä ja/tai epä-älyllisyytensä. En tiedä, kumpi on pahempi: a) tätä ristiriitaa tajuamaton idiootti vai b) tästä ristiriidasta täysin tietoinen, orwellilaista kaksoisajattelua tahallisesti harrastava perverssi hullu. Edellinen tapaus on tyhmä kuin saapas, joten sellaisella ihmisellä ei pitäisi olla äänioikeutta. Jälkimmäinen edustaa lähintä mahdollista approksimaatiota siitä, mitä voidaan kutsua nimellä Pahuus.

On the Argument from Marginal Cases

One of the earlier comments referred to libertarian positions on animal rights, so I thought this would be a good time to expand upon the subject.

From my point of view David Graham gets closer to the truth than most in his article, even if I disagree with the idea of animal rights broadly understood. Arguments from species typical behaviors cannot possibly work in the context of an ideology which has a long history of protecting the rights of the atypical against a tyrannical majority, and the argument from marginal cases does hold some special punch because it's one of the few arguments out there which take species neutrality seriously. But I think David also too easily dismisses Tibor Machan's practical reasoning: we wouldn't be talking about animal rights as a separate topic unless there was something different about the moral status of people and animals.

From my own utilitarian-contractarian background the problem is that natural rights theory fails to fully elucidate why rights exist, or to pay attention to the structure of rights as a useful, man-made system or a purposeful mechanism. When it does so, it overlooks the complexities, tradeoffs, practicalities and the haziness that go along with even the best systems of rights, and so leads to hard and fast decisions in limiting cases where none should really exist. Contractarians and utilitarians avoid this because of the explanatory power of their consequentialism, even if the more explanatory theory comes with a stiff price in simplicity and the power to actually settle concrete questions.

Before we can ask whether the nonaggression principle should also apply to animals, we have to know why it exists in the first place. The view I currently deem the most reasonable is that nonaggression is mutually beneficial in certain conditions, so it's rational to impose it provided the preconditions hold.

Historically the delegitimization of violence has been a slow process guided by social dynamics and economic pressures. At the broadest level it can be described as a combination of social competition, selection and innovation leading to the limitation of arbitrary aggression in favour of more economically productive forms of societal organization. At the root, coercion is a means of getting what you want, either regardless of the cost to others, or downright at the cost of others. In an environment with sentient, strategic, purposeful actors it spawns defensive aggression, and the end result of the two opposed externalities consists of needless dissipation of resources and an inefficient incentive structure in expectation. Limiting such dissipation and erecting incentives to continually negotiate for mutual benefit can be a significant economic gain, which provides both the incentive to reciprocally limit aggression and the means of actually financing the enforcement of the choice. Information and incentive constraints usually make this the easiest to attain in small groups of closely related people or tightly knit communities, which is why insider-outsider phenomena and the like exist, but later game dynamics in large crowds (e.g. the evolution of the propensity to retaliate at cost, and the arisal of territoriality) and downright innovations in social organization (e.g. the state, which at first internalizes much of the cost of aggression as the lowered personal welfare of the sovereign) can make the idea more broadly applicable. We then (thankfully) happen to live in a society where just the latter has taken place; for the most part we follow noninitiation of aggression, the rule of law and rational principles of government, and are immensely better off for it.

The main point is that rights only exist because they are both mutually beneficial and practically enforceable. As such, they are highly contingent on people's reactions and their capability of erecting commonly understood rules, adaptive individual propensities, mutualistic institutions, shared cultural norms and self-propagating ideologies having to do with law and morality. Dissipation only comes about with strategic actors capable of thinking ahead and reacting rationally, bargaining for limited aggression is rational only when the benefit is mutual, the concept of rights only makes sense when they can be enforced at reasonable cost (i.e. mostly self-enforced by a moral agent, constrained by self-discipline, and motivated by the deterrent effects of organized, strategic retaliation), and it makes absolutely no sense to talk about rights unless there is someone there to strategically bargain with you (i.e. there is always a social component to rights). This contingency also means that rights aren't quite as self-evident or set in stone as natural rights advocates would like to think; the rights to life, liberty and property do have a strong game theoretical reasoning behind them, but there are also circumstances where they might not be the best mechanism available. The reasoning is also based in efficiency concerns, which do not uniquely fix the distributional side of the equation; if two allocations of rights lead to equally efficient incentives and outcomes, the sharing of the gains is always somewhat indeterminate and more than one morally justified outcome/equilibrium of rights is possible.

Animal rights and the objections to them are a typical example where the underlying preconditions of rights do not hold, and where the concept of natural rights an sich easily leads to confusion. When Tibor Machan talks about the moral faculty of animals, what he's essentially saying is that animals don't participate in the moral game and so shouldn't share in its proceeds. They do not reciprocate our moral commitments, and the extent to which their violence towards us can be circumscribed by rational deterrence is highly limited. Hence, they are not within the realm of reciprocal, man-made morality.

This is not to say that they couldn't in principle be: apes, dolphins, many typical pets and so on can be taught and can even exhibit certain features of autonomous morality, so to the extent that this is the case, reciprocity holds. Once you domesticate an animal, you'll probably have certain responsibilities towards it, and if your pet dolphin responds strategically, to a degree concrete rights will accrue to it. But in practice this degree of strategic behavior and potential for mutual bargaining is extremely low. Thus, I doubt that the reasoning behind the right to life can be extended to any animal we're currently aware of.

As for marginal people, there the reasoning is markedly different, and at the base strategic. A sleeping or insane person isn't acting morally right then, that is true. But we do know that everybody will go to sleep at one time or another, and that anybody could go insane in the future. Thus if we rid sleeping or insane persons of their rights, people will expect that limitation of rights to apply to them in the future, and will prepare for the eventuality. This will already lead to dissipation of resources at the present time. Thus, in the most efficient scheme of morality, sleeping and insane people will have to have rights as well.

This is also where the species line acquires some relevance: the argument does not apply to animal rights because people do not expect to turn from moral agents into rightless animals over night. This line of reasoning is also interesting in that it shows a proper system of rights to exhibit some hysteresis: once you've displayed some characteristics which entitle you to certain rights, you will already be able to act strategically in the expectation of losing your rights, this would lead to societal losses if you indeed expect such a loss, and so you will have to be granted rights into the future even if you cease to display the entitling characteristics.

Then on the other hand such sticky rights cannot be unlimited. If you cease to be a full moral agent, for example by going insane, deterrence will no longer hold and you cannot be trusted to keep your end of the moral bargain. Thus, in this case we end up with the morals of care and/or paternalism. For example, suppose you've gone mad, stopped understanding why it is wrong to kill other people and started doing just that. Then it wouldn't make sense to punish you because that wouldn't lead to deterrence and you would presumably waste resources now to prepare for the punishment later. But it would still make sense and be right to engage in self-defence against you, to realize your property to cover the damages, and also to isolate you permanently from others even if there's no mens rea involved; this would probably be the least of two evils.

On the contrary, children have never been moral agents so they cannot acquire rights by the above mechanism. That is why paternalism probably holds to a degree with respect to them; actually what are called children's rights are mostly their parents rights against other people, with the kids basically having the status of property. This is for example why abortion is justified: an expecting mother can kill her child/property if giving birth would somehow be opposed to her own welfare.

However, there are once again caveats. Nowadays parents do have a choice as to having children, so with that choice comes increased responsibility. This is mainly a population control and resource allocation issue, and leads to responsibilities of the parents towards surrounding people in contraception, upbringing, education and financial support of their kids. Secondly, children are by their nature domesticated, so once you give birth and the physical tie between you and the child ceases to be, at least the basic duties of care and humane treatment apply. Third, kids grow up really fast, and start acquiring their own, independent rights. Those rights of course apply equally against the parents, and independently of any duty of care because the reasoning is once again different. And fourth, treatment—particularly bad treatment—early on in life is known to have significant effects on people's moral tendencies and abilities as adults, so naturally part of the moral pact between adults which allows all of us reproductive freedom is that we have to avoid mistreating our kids, so that they can be expected to behave once grown up.

Finally, I'll also have to refer to Peter Singer's views. Sometimes fundamental reasoning of the above kind does lead to the conclusion that some rights we hold evident really aren't. For example, it isn't a given that people have the right to life solely because they're human. On the contrary I would argue that one basic duty of care flowing from your choice of having kids or acquiring domesticated pets is to euthanize either under certain conditions, like severe enough disability early on.

The above is naturally just a hurried sketch, but I hope it still suffices to illustrate some of the main themes in my view of ethics: morality should be analyzed primarily in strategic, economic, rational and bargaining terms (the fundamental reason why animal rights are limited), similar looking rights can be several (e.g. rights to life of infant and parent), different looking rights can be differing implementations of the same underlying principle (e.g. rights to liberty and property), the most efficient system of rules often consists of convoluted layers of claims, counterclaims and exceptions (e.g. the situated rights and duties of husband and wife, particularly across time, differing marital arrangements and unanticipated events), the moral choice is between systems and reasoned bargains as a whole, not individual rules (e.g. incentive arguments tie choice with responsibility), often the choices are somewhat indeterminate (e.g. an inferior rule combined with innovative preparation to its consequences can be as good as the a priori better one) and because of the complexity involved, in the end the best morality comes about via trial and error, choice, rational thought, competition and other free market mechanisms, not a priori analysis or centralized legislative fiat (e.g. how the balance between the right to be left alone by your neighbours and the right to live as you choose on your own property even if that implies some externalities on your neighbours has been arrived at).

Vihreiden esinumeerisesta ajattelusta

Vihreät vastustavat ydinvoimaa sillä argumentilla, että säteily on vaarallista. Vihreät eivät kuitenkaan koskaan esitä numeerisesti, miten paljon säteilyä on esim. ydinvoimalassa, ydinjätteessä, uraanikaivoksissa tai luonnossa tai ihmisten normaalissa arkiympäristössä eli kaupungin kaduilla, asunnoissa jne.

Vihreät eivät myöskään koskaan esitä numeerisesti, miten suuri säteilymäärä aiheuttaa mitenkin suurta haittaa ihmisille.

Tietty säteilymäärä voi aiheuttaa esim. tietyn suuruisen lisäyksen tiettyjen syöpälajien yleisyydessä tietyssä väestössä tiettynä aikana tietyssä paikassa.

Vihreät eivät koskaan esitä tietoja tällä tavalla. Vihreät eivät esitä tietoja numeerisesti, koska vihreät eivät osaa analysoida tietoja kvantitatiivisesti. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole.

Vihreiden mielestä ydinvoima on paha, ydinjäte on paha, sähkön kulutuksen lisääntyminen on paha, ilmastonmuutos on paha jne. Vihreät eivät osaa esittää numeerisesti, kuinka suuri uhka esim. ilmastonmuutos on, kuinka paljon rahaa sen torjumiseen kannattaa käyttää, kuinka paljon haittaa ydinvoima aiheuttaa, kuinka paljon ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä muista energiantuotantomuodoista tulee jne.

Jos vihreät osaisivat arvioida asioita numeerisesti, he voisivat argumentoida esimerkiksi näin: ydinvoima aiheuttaa haitan X, fossiiliset polttoaineet aiheuttavat haitan Y, ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi fossiilisten polttoaineiden käyttöä niin ja niin paljon, tästä koituva hyöty fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamien saasteiden vähenemisen muodossa on suurempi kuin ydinvoiman lisärakentamisen aiheuttama rajahaitta, SIISPÄ ydinvoiman lisärakentaminen on parempi juttu kuin sen ainoa realistinen vaihtoehto eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen.

Vihreät eivät kuitenkaan pysty tähän, koska virheiden ajattelu on esinumeerisella tasolla. Kyseessä on pikkulasten kognitiiviseen kehitykseen kuuluva vaihe. Jean Piaget'n mukaan 2-6-vuotiaat lapset ovat esioperationaalisen ajattelun vaiheessa, jossa ei kyetä monimutkaisiin kognitiivisiin operaatioihin.

Piaget jakaa esioperationaalisen kauden kahteen eri alavaiheeseen: esikäsitteelliseen (2-4 vuotta) ja intuitiiviseen (4-6/7) vaiheeseen.

Esikäsitteellisessä vaiheessa lapsi ei vielä tajua tosiseikkoja; hän jopa uskoo tilanteen olevan niinkuin hän haluaisi.

Esioperationaalisen kauden tyypillisiä ajattelun piirteitä ovat:

- Sitoutuminen omaan näkökulmaan. Lapsi luulee muiden ihmisten näkevän asiat samalla tavoin kuin hän itsekin näkee. Lapsi ei ymmärrä esimerkiksi että pöydän toisella puolella istuva ihminen ei näe lapsen kädessä olevan kirjan sivuja samalla tavalla kuin hän itse.

- Säilyvyyden heikko ymmärtäminen. Kaadettaessa lapsen nähden sama määrä vettä kahteen eri malliseen astiaan lapsi ei ymmärrä veden määrän säilyvän koko ajan samana, vaan hän olettaa kapeassa ja korkeassa astiassa olevan enemmän vettä kuin matalassa, laakeassa astiassa.

- Virheelliset analogiat. Ajattelu voi päätyä virheelliseen lopputulokseen, koska lapsi rinnastaa kaksi asiaa samanlaisiksi kaikilta ominaisuuksiltaan, vaikka vain yksi ominaisuus olisi samanlainen. (Vilkko & Kalliopuska 1989) Lapsi voi esimerkiksi kuvitella perunoiden kypsyvän kun hän puhaltaa pillillä poreita veteen, poreileehan vesi kiehuessaankin.

- Kuvitteellisuus auttaa lasta purkamaan tunteitaan, mielikuvitusystävät tuovat lohtua ja auttavat toimintojen oppimista leikin avulla.

- Maagisuus ja elollistaminen ovat yleisiä vielä kauden alussa. Leikeissä eloton muuttuu eläväksi, puut esimerkiksi voivat puhua lapselle tai kuu-ukko poltella piippuaan. Lapsi uskoo asioiden muuttuvan hänen halunsa mukaan, hän voi esimerkiksi kuvitella lunta satavan keskellä kesää kunhan hän tarpeeksi toivoo sitä.

Intuitiivisen kauden aikana sitoutuminen omaan näkökulmaan vähenee, säilyvyys- ja suhdekäsitteet ymmärretään hieman paremmin. Virheelliset analogiat vähenevät, samoin maagisuus ja elollistaminen.

Vihreiden ajattelu on juuri ja juuri tässä esioperationaalisen kauden (2-6 vuotta) intuitiivisessa (4-6 vuotta) vaiheessa tai ehkä vasta siirtymässä esikäsitteellisestä vaiheesta (2-4 vuotta) intuitiiviseen (4-6) vaiheeseen.

Vihreät juuri ja juuri kykenevät käsitteelliseen ajatteluun, koska heidän kaikki mielipiteensä ja ajatuksensa eivät perustu heidän omaan välittömään kokemuspiiriinsä. Esioperationaalisen kauden alkuvaiheeseen kuuluvat virheelliset analogiat ovat kuitenkin vihreille tyypillinen ajatteluvirhe, vihreät esimerkiksi rinnastavat toisiinsa Tshernobylin ydinvoimalan ja Suomen ydinvoimalat (tai jopa ydinvoimalat ja ydinaseet); vihreät eivät siis ole ajattelussaan kehittyneet sille tasolle, että olisivat valmiita siirtymään seuraavaan kognitiiviseen kehitysvaiheeseen eli konkreettisten operaatioiden kaudelle. Piaget'n mukaan 6-12-vuotiaat lapset kykenevät konkreettisiin kognitiivisiin operaatioihin, kuten matemaattisten tehtävien suorittamiseen. Vihreät eivät niihin kykene. Vihreät eivät ole yltäneet edes 6-vuotiaiden lasten kognitiiviselle tasolle.

Vihreät eivät osaa ajatella numeerisesti, vihreät eivät osaa kvantifioida asioita. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole. Vihreiden maailmankuvassa ei ole olemassa numeerisia käsitteitä tai edes käsitteitä "paljon"/"vähän", "enemmän"/"vähemmän" tms. kvantitatiivisten suhteiden vertailuun tarvittavia käsitteitä. Vihreiden ymmärtämien kvantitatiivisten käsitteiden joukkoon kuuluvat vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään".

Vihreiden esinumeerisessa maailmankuvassa ydinvoima joko on vaarallista tai sitten ei ole. Jos ydinvoima on vaarallista, kaikki ydinvoimalat pitää kieltää. Vihreiden päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että ydinvoiman lisärakentaminen on vähemmän vaarallista kuin sen ainoa realistinen vaihtoehto eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen.

Vihreät eivät myöskään ajattele, miten suurta haittaa ihmisten elintasolle olisi energian hinnan tietynsuuruisesta noususta tai energian kulutuksen tietynsuuruisesta vähenemisestä. Vihreiden mielestä ydinvoiman lisärakentaminen pitää kieltää ja energiankulutuksen kasvu pitää pysäyttää. Vihreät eivät lainkaan mieti, miten korkeaksi ihmisten elintaso voisi nousta energiankulutuksen kasvaessa. Ihmisten elintaso riippuu ratkaisevasti mm. asumisväljyydestä; jos asunnot olisivat puolet nykyistä pienempiä, elintaso olisi surkea. Suomessa asumisväljyys ei oikein voi kasvaa ilman, että energiankulutus kasvaa. Jos energiankulutuksen kasvu olisi Suomessa pysäytetty asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä, asumisväljyys ei olisi koskaan noussut nykyiselle tasolle. Asuisimme nykyään puolet ahtaammin, jos vihreät olisivat tulleet valtaan asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä.

Vihreät eivät lainkaan analysoi, miten suuria uhrauksia ihmisten elintason alenemisen muodossa kannattaa tehdä tietynsuuruisten ympäristöhaittojen välttämiseksi. Vihreiden ajattelu on esinumeerisella tasolla. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole. Saasteet joko ovat paha juttu tai sitten ei, pahoja asioita joko pitää vastustaa tai sitten ei. Vihreät ovat hyvien asioiden puolesta pahoja asioita vastaan, joten vihreät ovat saasteita vastaan. Vihreät eivät osaa sanoa, kuinka suuri saasteiden vähennys kannattaa tehdä kuinka suurella hinnalla.

On äärimmäisen vaarallista, että esinumeerisella tasolla olevat ihmiset pääsevät tekemään poliittisia päätöksiä. He eivät ymmärrä päätöstensä hintaa. He eivät edes ymmärrä hinnan käsitettä. Jos on olemassa vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään", mitä tahansa helvetin kalliita päätöksiä (ydinvoiman lisärakentamisen kieltäminen Suomessa, olemassaolevien ydinvoimaloiden sulkeminen Ruotsissa ja Saksassa, energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen kaikkialla maailmassa, co2-päästöjen vähentäminen Kioton sopimuksen mukaisella päästökauppajärjestelmällä) tehdään on/off-periaatteella. Vihreiden ajattelu pähkinänkuoressa: Pahoja asioita pitää vastustaa. X on paha, joten se pitää kieltää. Miten niin "mitä kustannuksia tästä päätöksestä aiheutuu"? Mitä tarkoittaa "kustannus"?

"Tasa-arvo, ihmisoikeudet ja demokratia ovat ristiriidassa monikulttuurisuuden kanssa"

Tasa-arvo, ihmisoikeudet sekä demokratia ovat ristiriidassa monikulttuurisuuden kanssa, joka tarkasti ottaen edellyttäisi myös edellämainittuja asioita suvaitsemattomien kulttuurien hyväksymistä keskuuteemme.

Tasa-arvo lienee melkolailla kulttuurisidonnainen käsite.

Monikulttuurisuus saattaa olla ristiriidassa myös ympäristön elinkelpoisuuden säilyttämisen kanssa. Bosnia ei ollut ihmisen kannalta kovin elinkelpoinen.

Monikultturistit lienevät haluttomia hyväksymään naisten aseman huonontamisen islamilaiselle tasolle. Kumminkin heidän aatteensa edellyttää myös sitä. Vai onko länsimainen monikultturismi sitä, että hyväksytään muista kulttuureista vain ne piirteet, jotka eivät ole ristiriidassa länsimaiden kulttuurien kanssa.

Monikulttuuri ja islam ovat ilmiöinä sukulaisia siinä mielessä, että molemmista on kahdet versiot. On islamia, joka näyttäytyy kivityksinä, kiihkoiluna, tappouhkauksina ja räjähtävinä pommeina. Sitten on sitä "oikeata" islamia, joka asuu länsimaisten idealistien kuvitelmissa. Monikulttuuri ilmenee todellisuudessa sosiaalisen koheesion rapautumisen seurausvaikutuksina ja etnisinä konflikteina. Ja sitten on idealistien versio, jota ei ole, mutta joka elää puheissa, visioissa ja mediassa. Todellisuuden esilleottamista pidetään suvaitsemattomuutena ja sensuroinnin arvoisena asiana.

Tyhmemmätkin oppii asioita, kun ne selitetään riittävän hitaasti ja rauhallisesti

Ruotsin ulkoministeri Laila Freivalds erosi tiistaina tehtävästään sen jälkeen, kun hänen kuvauksensa omasta roolistaan ruotsalaisen nettilehden sulkemisessa oli paljastunut vähintään harhaanjohtavaksi.

Muhammed-pilapiirroksia julkaisseen nettilehden sulkeminen helmikuussa oli tsunami-katastrofin jälkeen jo toinen kriisitilanne, joiden hoitamisessa Freivalds näytti epäonnistuneen.

"Laila Freivalds on tänään pyytänyt eroa, ja minä olen myöntänyt sen", Persson sanoi tiistai-aamuna lyhyellä varoitusajalla kokoon kutsutussa tiedotustilaisuudessa.

"Arvioin tilanteeni mahdottomaksi. Se vahingoittaa hallitusta, puoluetta ja ulkoministeriötä ja siksi eroan", Freivalds sanoi.

Tilapäiseksi ulkoministeriksi nousi tiistaina Perssonin lähipiiriin kuuluva varapääministeri Bosse Ringholm.

Viimeinen naula Freivaldsin arkkuun naulattiin maanantaina, kun kävi selväksi, että hän oli harhaanjohtanut lehdistöä ja pääministeriä viime helmikuussa. Tuolloin internetyhtiö Levonline sulki äärioikeistolaisen Sverigedemokraterna-puolueen nettilehden sen jälkeen kun turvallisuuspoliisi Säpo ja ulkoministeriön virkamies olivat varoittaneet Levonlinea lehdessä julkaistun Muhammed-pilakuvakilpailun vaaroista Ruotsille.

Oikeuskansleri tutkii nyt, rikkoiko hallitus perustuslakia, koska internet-yhtiön "informoiminen" voidaan tulkita tiedotusvälineen painostamiseksi ja puuttumiseksi sananvapauteen.

Freivalds hyväksyi helmikuussa virkamiehensä toiminnan, mutta kiisti tietäneensä siitä etukäteen. Muutamaa päivää myöhemmin pääministeri Persson tuomitsi virkamiehen puuttumisen lehdistönvapauteen. Maanantaina paljastui, että ulkoministeriön virkamies oli keskustellut asiasta etukäteen Freivaldsin kanssa.

Paljastus asetti Perssonin kiusalliseen tilanteeseen, koska perustuslakia olikin ehkä rikkonut virkamiehen asemesta tärkeä ministeri. Persson kiisti maanantaina tienneensä virkamiehen ja Freivaldsin neuvonpidosta.

Nyt ne siis tajuaa sen, mitä minä sanoin puolitoista kuukautta sitten:

Ulkoministerinä ja kansanedustaja Tuomioja edustaa poliittista valtaa, joten hänen kannanottonsa ovat virallisia valtiovallan kannanottoja. Valtion väkivaltakoneistoa hallitsevien poliittisten vallanpitäjien eli ministerien ja kansanedustajien kannanotot jonkun teksti- tai kuvamateriaalin julkaisukelvottomuudesta ovat valtiovallan vakavia sensuurikehotuksia lehdistölle.

Ruotsin ulkoministerin vastaava mielipide ko. karikatyyreista johti siihen, että Ruotsin turvallisuuspoliisi esitti laittomia uhkauksia kuvat julkaisseelle lehdelle. Poliittisen vallanpitäjän kannanotto ko. materiaalin julkaisukelvottomuudesta siis johti lehdistönvapauden laittomaan rajoittamiseen eli lehdistön sensurointiin viranomaisten toimesta.

Asiasta on kirjoittanut mm. ihmisoikeusaktivisti Johan Norberg, jonka Tuomiojakin käsittääkseni on tavannut:
THE SWEDISH GOVERNMENT UNDERMINES FREE SPEECH

...

Freivaldsin uhkausten ansiosta tällä kertaa suljettiin Ruotsissa kaksi internet-sivustoa, Sverigedemokraterna-puolueen lehti SD-Kuriren ja nuorisojärjestö Sverigedemokratisk Ungdom. Aikooko Tuomioja noudattaa kollegansa esimerkkiä ja painostaa suomalaisia tiedotusvälineitä olemaan julkaisematta ko. kuvia?

Sverigedemokraterna-puolueen hengenheimolainen Suomen Sisu on julkaissut Muhammed-pilapiirrokset Suomessa. Saa nähdäkö, aikooko Tuomioja "tehdä Freivaldsit" eli pyytää Suojelupoliisia uhkailemaan Suomen Sisua. Ehkä jonakin päivänä kello kolme aamuyöllä Suojelupoliisi tekee Suomen Sisulle "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Tämäkään ei Tuomiojan mielestä varmaankaan olisi sananvapauden rajoittamista. Uhkaavat puhelinsoitot hallituksen agenteilta ovat ihan normaalia meininkiä:

Sverigedemokratisk Ungdom tar bort bilder efter samtal med SÄPO

Den 1 februari beslutade Sverigedemokratisk Ungdom (SDU) att återpublicera Jyllandspostens bilder på sin hemsida samt att uppmana ungdomsförbunden och de andra medierna att göra samma sak. Efter samtal med SÄPO har man nu beslutat att ta bort teckningarna från sin hemsida.

Häpeärangaistusten hyöty

Tekijänoikeuslaki aiheuttaa taas päänvaivaa. Nyt siihen ollaan lisäämässä ns. häpeärangaistuksia. Ne toimisivat käytännössä niin, että tuomioistuin voisi määrätä tuomitun henkilötietoja julkaistavaksi. Olen aiemminkin analysoinut blogissa rangaistuksia sen perusteella kuinka hyvin ne täyttävät tehtävänsä, joten tässä voisi varmaankin jatkaa sarjaa.

Henkilötietojen julkaisemisella on kaksi pääasiallista tehtävää: tiedonsiirto ja sen mahdollistama rikosten ennaltaehkäisy, sekä sosiaalinen sanktio joka kasvattaa rangaistuksen tasoa. Koska tehtävät tähtäävät aivan eri päämääriin ja niiden toteutus eroaa, niitä pitää käsitellä toisistaan riippumatta.

Ensimmäinen tehtävä voi joskus oikeuttaakin tällaiset käytännöt. Esimerkiksi seksuaalirikollisista tiedetään että he helposti uusivat rikoksensa ja siksi yksi hyvä tapa ehkäistä seksuaalirikoksia on pysytellä erossa tuomitusta rikollisesta. Jotta näin voi tehdä, pitää tietää kuka on tuomittu, ja siksi tiedotuskäytäntö voi olla mielekäs vaihtoehto sille että seksuaalirikollinen suorastaan pysyvästi eristettäisiin muusta yhteiskunnasta. Sama pätee vähemmässä määrin myös talousrikoksiin. Toimiva bisnes edellyttää laajamittaista luottamusta, ja hyvä tapa ehkäistä väärinkäytöksiä on välttää kauppakumppaneita jotka ovat epäluotettavia. Näille tilanteille on yhteistä se, että mahdollisten uhrien joukko on rajoitettu (maantieteellisesti rajattu naapurusto, huostaan uskottu rajattu joukko lapsia, pitkäaikaiset bisneskumppanit), houkutus rikokseen kasvaa sen yhteydessä (pedofiili ei voi tehdä rikosta aikuisten kanssa), rikosalttius kiinnittyy enemmän tekijän persoonaan kuin tekotilanteen yleiseen rakenteeseen (pedofiili tekee rikoksen koska hän on pedofiili, eikä keskivertokansalaisesta tule pedofiilia vaikka lapsiseksi dekriminalisoitaisiin; talousrikollisten kohdalla tässä nojataan jonkinlaiseen sisäsyntyisen rehellisyyden teoriaan, joka on epäilyttävä) ja rikos on sekä mahdollista että kannattavaa välttää välttämällä rikollista (ts. et voi tulla raiskatuksi jos raiskaajaa ei ole lähistöllä, ja sinun kannattaa välttää raiskaajaa koska raiskauksen haitta kohdistuu juuri sinuun, ei naapuriin).

Yleisemmällä tasolla mahdollisille tuleville uhreille suunnattua tiedotustoimintaa voidaan pitää mainemekanismina, joka voi hävittää tehokkaasti rikoksesta odotettavissa olevan hyödyn, ja siksi kannustaa lain noudattamiseen. Olen esimerkiksi juuri lueskellut epäformaaleista maksujärjestelmistä, kuten hawalasta, jotka perustuvat nimenomaan laajamittaiselle luottamukselle järjestelmää pyörittävien keskuudessa. Luottamusta ylläpidetään sillä että epäluotettava hawaladar suljetaan järjestelmästä, ja kun laaja, jaettu luottamus on päätekijä joka tekee hawala-palvelusta niin näppärää, halpaa ja toimivaa, poissulkeminen hävittää välittömästi merkittävän, hankalasti korvattavan hyödyn, ja on siksi erittäin tehokas pelote. Tässä mukana ollaan hyödyn vuoksi ja huijaamalla ei voi voittaa, joten huijaaminen on tavattoman harvinaista. Talousrikollisten kohdalla tämä lienee erityisen merkittävää, koska tässä rahallinen voittomotiivi hallitsee, ja hyvin toimiva mainemekanismi voi hävittää odotusarvoisen hyödyn.

Nyt suunnitteilla olevat häpeärangaistukset eivät tästä näkökulmasta kuitenkaan täytä tehtäväänsä. Tekijänoikeusrikos ei useimmiten lähde "rikollisesta luonteenpiirteestä" tai kohdistu kasvoista kasvoihin suoraan tekijään, joten tekijä ei voi yleensä välttää rikosta välttämällä tekijänoikeusrikollista. Oikeastaan ainoa tilanne jossa tämä onnistuisi olisi sellainen, jossa tekijä on palkkaamassa jotakuta käsittelemään luottamuksellista, toistaiseksi julkaisematonta teosta ja hänen pitäisi osata valita luottamuksen arvoinen työntekijä joka ei kopioi materiaalia noin vain verkkoon. Tämä tilanne on kuitenkin erittäin harvinainen. Yleisin merkittävä tekijänoikeusrikos on, että televisiostakin tuttu teos ostetaan lähilevykaupasta ja kopioidaan kotitietokoneella nettiin. Tässä kohdennettu tiedottaminen on mahdotonta koska teoksia levitetään niin laajasti, tekijän välttäminen on huomattavan kallista - tuskinpa jokainen levymyyjä, kirjastontäti ja kulmakunnankaveri muistaa jokaista piraattia ulkoa - ja välttäjä ja välttämisestä hyötyvä ovat vieläpä eri tahoja - vaikka levykaupan myyjä muistaisikin piraatin kasvot, hän myy silti levyn koska välttämisestä hyötyisi tekijä ja myyjä itse hyötyy korkeintaan myyntiprovisiosta. Tiedotuksesta ei siis tässä ole varautumisetua.

Varsinainen syy häpeärangaistuksiin onkin tällä kertaa epäformaaleissa sanktioissa, jotka ympäröivät ihmiset voivat langettaa piraatille. Tällaisten käyttö osana oikeusprosessia on kuitenkin suomalaiselle ja länsimaiselle oikeudenkäytölle nykyään vierasta, ja hyvästä syystä: häpeärangaistuksista on luovuttu koska ne eivät ole tehokkaita. Ongelma tulee siitä että rangaistusten on tarkoitus estää rikollisuutta, eli niillä pitää olla selvät, tehokkaat kannustinvaikutukset. Tämä edellyttää rajallisuutta, mitallisuutta, suhteellisuutta ja arvattavuutta.

Häpeärangaistukset eivät täytä tällaisia ehtoja, koska ne riippuvat enemmän ympäröivien ihmisten mielipiteistä ja -haluista, tekijän persoonasta, vallitsevasta muodista ja vastaavista sattumista kuin teosta sinänsä. Suurissa ihmisjoukoissa sosiaalisen sanktion tavoitellut hyödyt jakautuvat niin laajasti, että ne eivät oikeastaan vaikuta rangaistuksen rajuuteen mitenkään. Päin vastoin, määräävänä tekijänä toimii rankaisijan omakohtainen hyöty rangaistuksen antamisesta. Tämä voi vaihdella erittäin laajasti ja arvaamattomasti: sympaattisesta murhaajasta voi tulla laajasti pidetty tähti, kun taas ärsyttävä pikkurikollinen voidaan aivan hyvin vaikka tappaa jos tekosyy tähän vain löytyy.

Niinpä häpeärangaistukset kärsivät pahoista tehokkuusongelmista. Niiden muodostama pelote on arvaamaton ja määräytyy epäolennaisista tekijöistä, joten se voi olla mitätön sellaisessa tapauksessa jossa rikosta ei missään nimessä pitäisi tapahtua (esim. tähtihakkerin aiheuttama mittava haitta) ja samalla merkittävä tapauksessa jossa rikos olisi itse asiassa tehokas (esim. epäpidetty, jonkin taustaansa liittyvän yksityiskohdan takia helposti mustamaalattava whistleblower, joka tämän takia jättää tekijänoikeuden alaisen muistion julkaisematta). Kun rangaistus ei ole selvästi rajattu, sen aiheuttama yhteiskunnallinen haitta kasvaa helposti suuremmaksi kuin rikoksen ehkäisyn hyöty (esim. kaikki rikkovat tekijänoikeutta, joten häpeärangaistus antaa hyvän tekosyyn naisten syrjimiselle tekijänoikeusrikollisuuden varjolla; työpaikan menettäminen epäolennaisesta syystä on usein suurempi yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen tappio kuin se luova kokonaistuottavuudenvähennys joka arkipäiväisestä CD:n kopioinnista todellisuudessa seuraa). Ja kun mitallisuutta ei ole, tekojen ja rangaistusten rajakustannukset leviävät käsiin, jolloin rangaistusten tehokkuus laskee; niillä rahoilla joilla kustannettiin kaikki viimeviikon pikkupiraatit Hesarin keskiaukeamalle ja jotka välillisesti menetettiin pikku-Artoon ja naapurin Salliin kohdistuvan syrjinnän, pilkan ja väkivallan seurauksena, olisi tavalliseen poliisityöhön käytettynä voitu paljastaa teollinen piraatti. Vaikka julkaisusta olikin tietty hyöty, samalla rahalla olisi voitu saavuttaa suurempi hyöty tai sama hyöty olisi voitu saavuttaa pienemmällä uhrauksella, jos rangaistus olisi kohdistettu suhteessa tehtyyn tekoon. Kun häpeärangaistus on yleisön langettama ja kärsii jo mainituista kannustinongelmista, hyvin merkittävä osa rangaistuksesta (sekä sen langettamisen kustannuksista että odotusarvoisen pelotteen kohdentumasta) on aina sattumanvarainen ja epäsuhteessa tekoon, jolloin hyöty-haitta -suhde laskee tuntuvasti.

Juuri tällaiset syyt aikanaan johtivat häpeärangaistuksista luopumiseen. Historiankirjoituksessa rangaistusten mitallisuuden ja yhteismitallisuuden tapaisista lainkäytön mullistuksista usein puhutaan ikään kuin ne olisivat olleet jonkinlaisia valistusajan muotioikkuja, mutta todellisuudessa niihin on ollut ja edelleen on erittäin vankat taloudelliset järkiperusteet. Niitä ei ehkä ole tuotu julki aivan näin suoraviivaisessa ja täsmällisessä muodossa, mutta ne on kuitenkin tunnettu jo satoja vuosia. Siksi olisi nähdäkseni typerää toistaa historiaa ja palata häpeärangaistuksiin, jotka on jo kauan sitten perusteltu huonoiksi ja jätetty siksi tietoisesti rangaistusvalikoimasta.

Vähemmän haitalliset julkiset menot

Libertarismin yhteiskuntaihanne perustuu lähes täysin yksityiseen järjestäytymiseen ja talouteen, eikä siihen kuulu julkisesti tuotettuja palveluita vaikka ne olisivat kuinka mukavia. Siksi libertaarit suhtautuvat yleensä tasaisen nuivasti kaikkiin nykyisiin julkisiin palveluihin.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jotkin illibertaarit järjestelmät ovat aidosti huonompia kuin toiset, ja että osa selvästi ei-libertaareistakin yhteiskunnallisista järjestelyistä voi silloin tällöin toimia niin hyvin ettei niistä ole järkevää huolehtia sen kummemmin. Koska libertaareja myös usein syytetään siitä, että aate uhraa maalaisjärjen ja käytännölliset näkökohdat yhteiskuntaeettiselle dogmalle tai jopa idealistiselle putkikatseelle, olen myös sitä mieltä että kilpailevien järjestelmien hyvät puolet pitäisi myöntää ja libertaareja ratkaisuja punnita niitäkin vastaan. Siksi ajattelin, että voisi olla hyvä antaa pari esimerkkiä sellaisista julkisen talouden rakenteista jotka tiukkapipoisen libertarismin mukaan pitäisi hävittää, mutta joista on samaan aikaan myönnettävä että ne toimittavat hyödyllistä tehtävää, melko onnistuneesti.

Pari parasta esimerkkiä löytyy mielestäni julkisesta terveydenhuollosta. Ensimmäinen on synnynnäisesti sairaiden tai kehityshäiriöisten hoito, toinen julkinen mielenterveyshuolto. Ensimmäisessä tapauksessa rationaaliset yksilöt eivät käytännössä koskaan jättäisi lastaan vakuuttamatta vakavan, ennaltanäkemättömän kehityshäiriön varalta. Kehityshäiriöthän ovat harvinaisia ja yleensä erittäin kallishoitoisia, eli vakuutuksen pitäisi tässä periaatteessa olla halpa ja riskien jakamisen erittäin hyödyllistä. Käytännössä vakuutusmarkkinat kuitenkin ovat epätäydellisiä, joten rajattu interventio voi itse asiassa olla ihan toimiva ja hyödyllinenkin vaihtoehto. Varsin merkittävä valtaosa ihmisistä myös lisääntyy jossakin vaiheessa elinkaartaan, eli tulonsiirtopuolikaan ei ole erityisen suuri ongelma.

Jälkimmäisessä tapauksessa taas voidaan perustellusti väittää, että vakavista mielenterveysongelmista kärsivä ei täytä kaikkia rationaalisuusoletuksia jotka ovat tarpeellisia liberaalin yhteiskuntamallin toimimiseksi, eli jonkinasteinen holhous ja sen rahoittamiseen liittyvät vakuutusjärjestelyt lienevät joka tapauksessa tarpeen. Periaatteessa nekin tietysti voitaisiin järjestää yksityisesti, sopimusteitse, mutta käytännössä liberaalin yhteiskunnan ylärakenne nojaa niin monessa kohdassa yksilön omalle edunvalvonnalle että tällaiseen vapaaehtoiseen paternalismiin liittyvät markkinat tuskin missään tapauksessa toimisivat hyvin ilman merkittävää, erityistä, laillista varaumaa mielenterveysongelmien varalta. Se että varauma tehdään julkisen hoitojärjestelmän avulla puhtaan yksityisoikeuden asemesta ei sen jälkeen näytä lainkaan niin pahalta kuin se näyttäisi, jos lähtisimme puhtaalta pöydältä emmekä myöntäisi tarvetta varautua vajaavaltaisuuden mahdollisuuteen myös liberaalissa yksityisoikeudessa.

Moni libertaari on taatusti sitä mieltä, että minusta on nyt tullut sosialisti. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Totta kai yksityisillä järjestelyillä on tavalliset hyötynsä myös tällaisissa asioissa, ja ne ovat ideaali johon libertaari aina pyrkii. Mutta tästä ei seuraa etteikö libertaarilla raamilla olisi huonoja puoliaan—ilmaisia lounaita ei edelleenkään ole—ja esimerkiksi hyvinvointivaltiolla hyviään. Nähdäkseni ei ole mielekästä, hyödyllistä tai rehellistä käsitellä kaikkia nykyisen julkisen talouden rakenteita könttänä, ikään kuin ne kaikki olisivat yhtä huonoja ja yksityisen talouden tuottamat ratkaisumallit vastaavasti yhtenäisiä, yhtä hyviä tai kaikin puolin ylivertaisia. Terve realismi on nähdäkseni tässäkin asiassa kestävämpi lähestymistapa, koska se auttaa näkemään asiat oikeissa suhteissaan, priorisoimaan ongelmat ja siis niiden ratkaisuun käytettävät resurssit järkevästi, ja vakuuttaa nykyisiä rakenteita kannattavan aivan toisella tavalla kuin suoraviivainen yksityistämismantra.

Vasemmisto vs. tasa-arvo revisited

Aikaisemmassa kirjoituksessani Vasemmisto vs. tasa-arvo toin esille sen tosiasian, että tasa-arvon kannattajaksi esittäytyvä vasemmisto todellisuudessa vastustaa tasa-arvoa eli ihmisten kohtelemista tasa-arvoisesti.

Tästä on esimerkkinä vasemmistolaisten (a.k.a. edistykselliset, a.k.a. suvaitsevaiset) toimittajien, pseudointellektuellien ja kansalaisaktivistien suhtautuminen erääseen äskettäin tapahtuneeseen törkeään naisvihaa huokuvaan väkivaltarikokseen.

Jussi Halla-ahon vieraskirjasta:

Nimi : Embo
Mitä teen : Viritän keskustelua

Viesti : Ilta-Sanomat 21.2.2006:

"Veljet hakkasivat siskonsa sairaalaan

Kulttuurit ja ikäpolvet törmäsivät yhteen Vantaalla, kun somalimiehet hakkasivat metalliputkella tajuttomaksi pikkusiskonsa. Väkivallan taustalla oli nuoren naisen kieltäytyminen järjestetystä avioliitosta."

Niin, tuollaista tapahtuu muuallakin, ja nyt myös meillä. Ennustan, että yksikään feministi ei puutu asiaan, sillä kun kaksi hurskasteluideologiaa, feminismi ja monikulttuurisuus, joutuvat ristiriitaan, seurauksena on säädytön hiljaisuus. Kuitenkin tuossa jos missä on sitä naista alistavaa patriarkaattia, ihan arkipäivässä toimimassa.

Mietityttää vain jutun sanamuoto. Mitkäköhän kulttuurit ja ikäpolvet tässä törmäsivät. Kyllä tuo on ihan somalien sisäinen asia, eikä siskon ja veljien välillä liene suurtakana ikäeroa. Ilmeisesti somalikulttuuriin sisäänrakentunut alempitasoisuus ja kelvottomuus länsimaiseen kulttuuriin nähden on niin rankka asia, että sitä ei kerta kaikkiaan voi myöntää, vaan on puhuttava kulttuurien törmäyksestä silloinkin, kun kulttuuri törmää itse itseensä.

21. helmikuuta 2006 10:30:38

Vastaus : Viimeisessä kappaleessasi sanot asian erittäin osuvasti.

Kyse lienee siitä, että kun kliseet muuttuvat täysin automaattisiksi, niiden käytössä alkaa tapahtua lipsahduksia. Olemme oppineet 15 vuoden ajan, että jos somalilla on ongelma, se johtuu aina kulttuurien yhteentörmäyksestä. Useimmiten tämä toimii, koska ongelmissa on yleensä osallisena (ts. uhrina) toisen kulttuurin edustaja (ts. suomalainen). Nyt toimittaja ei ollut tarkkana, eikä huomannut suomalaisen puuttuvan asetelmasta.

Päivän lehden mukaan Tanskassa käräjöidään tyttärensä tappanutta musulmaania vastaan. Tytär oli mennyt naimisiin tanskalaismiehen kanssa.

On se vaan kamalaa, miten pilapiirrokset lisäävät ihmisten epäluuloja ja pelkoa muslimeja kohtaan.

Halla-aho kirjoitti samasta asiasta vielä kolumnin Suvaitsevaisuuden umpikuja.

Kristityt vaativat kristinuskon arvostelun sensurointia, koska islamin arvostelukin on kielletty

Tätä se nyt sitten on. Suomi on totalitaarinen yhteiskunta. Suomessa ei ole sananvapautta. Islamilaiset terroristit sanelevat, mitä Suomessa saa julkaista ja mitä ei. Kristityt eivät suinkaan vastusta tätä islamilaisten terroristien vaatimaa sensuuria, vaan kannattavat sitä aktiivisesti.

Kristittyjen mielestä islamilainen terrorismi on niin hyvä asia, että kristittyjen pitää ottaa mallia muslimeista: kristittyjenkin pitää päästä sensuroimaan internettiä, koska muslimitkin ovat jo saaneet terroritekojensa avulla vallan sensuroida tiedotusvälineitä.

Suomen viranomaiset, kuten Keskusrikospoliisi, tunnetusti palvelevat islamilaisten terroristien intressejä aloittamalla poliittisesti motivoidun, perustuslainvastaisen ajojahdin kaikkia islamin arvostelijoita vastaan. Kristittyjen mielestä tämä on niin hyvä idea, että viranomaisten pitäisi nyt hyökätä myös kristinuskon arvostelijoiden kimppuun. Kristityt ja muslimit ovat siis yhteisessä rintamassa sananvapautta vastaan, teokraattisen diktatuurin puolesta.

Keskusrikospoliisi ei aloita tutkintaa Vapaa-ajattelijoiden Jeesus-aiheisista pilakuvista

Keskusrikospoliisi ei ainakaan tässä vaiheessa aloita Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilla julkaistujen pilakuvien tutkintaa. KRP:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaan mukaan Suomen Sisun julkaisemissa Muhammed-kuvissa on kyseessä sananvapauden "rajanvetotapaus" ja siksi KRP tutkii asiaa.

Vapaa-ajattelijain liitto ry esittää internetsivuillaan pilakuvia Jeesuksesta ja uskovaisista.

Eräässä piirroksessa on hautausmaa, josta nousee iso risti ja useita hautamuistomerkkejä. Auringon valo muodostaa maahan rististä ja merkeistä hakaristin muotoisen varjon. Eräässä toisessa kuvassa Jeesus on kädet ojossa ja näyttää käsissään olevia naulanreikiä. Kuvateksti toteaa: "Ai nämäkö? Lävistyksethän on muotia nykyään." Kolmannessa kuvassa Jeesus kuvataan satuolentona. Hänet on rinnastettu hammaspeikkoon ja pääsiäispupuun.

Vapaa-ajattelijain mukaan Osmo Tammisalon piirtämässä Jumalattomat Pilakuvat -sarjassa kritisoidaan "uskonnollisia aiheita ja teemoja". Liitto toteaa, että "ne voivat loukata joidenkin vakaumusta" ja sen vuoksi niiden katselun kerrotaan olevan omalla vastuulla.

Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilla tarjotaan myös mahdollisuus lähettää Tammisalon pilakuvia postikorttina sähköpostin kautta. Kuvia ei liiton mukaan tule kuitenkaan lähettää kuin valikoidulle ihmisryhmälle, sillä "kortit voivat herättää närkästystä uskovaisissa". Liitto kehottaakin lähettämään kuvia vain uskonnottomille.

Kuvien joukossa on liiton mukaan myös neutraaleja ja humoristisia kortteja, joten se kehottaakin valitsemaan kortit käyttötarkoituksen mukaan.

"Jeesus-kuvien julkaiseminen tutkittava"

Keskusrikospoliisi (KRP) aloitti tutkinnan kansallismielisestä Suomen Sisu -yhdistyksestä, koska se on julkaissut Muhammed-kuvat internetsivuillaan.

Kristillisdemokraattisten Nuorten puheenjohtaja Asmo Maanselkä vaatii, että kaikkia uskontoja on kohdeltava sananvapauden osalta tasapuolisesti.
- Tämä merkitsisi sitä, että tasapuolisuuden nimissä olisi poistettava Jeesus-aiheiset pilakuvat Vapaa-ajattelijoiden sivuilta, Maanselkä toteaa kannanotossaan.

Maanselän mielestä KRP:n tulisi tutkia, onko liitto julkaissut kuvat tietoisesti kristittyjen loukkaamistarkoituksessa.
- Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilla uskontoaiheiset pilakuvat ovat saaneet olla vuosia, vaikka minkään uskonnon arvojen pilkkaaminen ei tulisi olla sallittua. Uskontojen tasa-arvo ei toteudu Suomessa.

Tammisalon pilakuvista osa on Maanselän mielestä uskovia selvästi pilkkaavia.
- Esimerkiksi hakaristikuva viittaa siihen, että kristinuskon varjolla olisi tehty paljon pahaa. Kuva kuuluu samaan kategoriaan kuin kuva pommipäisestä Muhammedista, Maanselkä sanoo.

KRP: Olennaista se mitä yhteisö pitää pyhänä
KRP:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaan mukaan uskonnollisaiheisiin pilakuviin puuttumisessa olennaista on se, mitä mikin yhteisö pitää pyhänä.
- Laki lähtee siitä, että uskonnollisten yhteisöjen pyhinä pitämien arvojen loukkaaminen on kielletty. Se mitä pidetään pyhänä, vaihtelee kuitenkin uskontokunnittain.

- Ovatko Jeesus-kuvat meillä sillä tavalla pyhiä? Onko kristityillä yhtä tiukka suhtautuminen siihen, ettei Jeesus-kuvia saisi tehdä? Kurenmaa kysyy.

Jotta Jeesus-pilakuvat täyttäisivät uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistön, pitäisi myös osoittaa, että kuvat on esitetty loukkaamistarkoituksessa. Muhammed-kuvien suhteen raja ainakin alustavien tutkimusten perusteella ylittyy Kurenmaan mukaan selkeästi.

Maanselän vaatimukseen, että KRP:n tulisi tutkia Vapaa-ajattelijoiden kuvien loukkaamistarkoitus, Kurenmaa ei halua tässä vaiheessa ottaa kantaa. Se etteikö KRP jossain vaiheessa voisi tarttua myös Jeesus-pilakuviin ei periaatteessa ole mahdotonta. Uskonrauhan rikkomistapauksia on KRP:n tutkittavana ollut muutamia vuosittain.

- Yhdellä kertaa ei ole mahdollista katsoa kaikkea. Me emme rupea putsaamaan nettiä kaikesta.
- Muhammed-kuvissa on kyseessä sananvapauden rajanvetotapaus. Siksi KRP tutkii asiaa, Kurenmaa toteaa.

Teksti: Joel Takala, Heikki Salmela
Lue aiheesta lisää RV-lehdestä numerosta 8. Lehti ilmestyy 22.2.

Sananvapauden loukkauksista ja niiden vähättelystä

Vapausfoorumilta:

Aleksi Heikkila an vapausfoorumi
25 Feb


--- Mikael Halila wrote:

> Ensinnäkin Suomessa yritettiin ensimmäisenä samaa tietä kuin
> Ruotsi;
> uutisista on käynyt selvästi ilmi, että Supo oli ensimmäisenä
> arvioimassa
> voiko kuvat kieltää sillä perusteella, että ne "uhkaavat
> Suomen
> turvallisuutta". Kun katsottiin, että poliitikot ja Supo eivät
> saa asiaa
> hoidettua, niin KRP käskettiin toimeen.
>
> Lisäksi ilmeisesti unohdit Arresin muistutuksen taannoisesta
> kavkaz-
> tapauksesta? Siinä hoidettiin asiat täsmälleen samalla tavalla
> kun Ruotsi
> nyt. Eli sikäli mitään "rule of law"ia ei ole sen isommin
> täällä.


Hei!

Käsittääkseni se Kavkaz-sivusto pyörii edelleen Suomessa
sijaitsevalla palvelimella, ja Suomen Sisu pitää pilakuvia
esillä. Mitä kamalaa tässä nyt on tapahtunut? Paljon puhetta,
kyllä; ikävää puhetta, kyllä; ja sananvapauden murentamista,
kyllä. Valitettavasti näin, mutta sivuthan näkyvät edelleen.

Poliisiorganisaatiot hoitavat niille lailla määrättyjä tehtäviä.
Jos niiden tulee seurata ja puuttua Suomen turvallisuutta
vaarantaviin hankkeisiin, niin sitten ne varmaankin tekevät niin
= rule of law.

Eli jäitä hattuun. Liioiteltu melskaaminen ei nähdäkseni auta
ketään.


Ystävällisin terveisin

Aleksi Heikkilä
puh. 044 555 3838, aleksi_heikkila@yahoo.com

Mikael Halila an vapausfoorumi
25 Feb


Quoting Aleksi Heikkila :
>
> Hei!
>
> Käsittääkseni se Kavkaz-sivusto pyörii edelleen Suomessa
> sijaitsevalla palvelimella, ja Suomen Sisu pitää pilakuvia
> esillä. Mitä kamalaa tässä nyt on tapahtunut? Paljon puhetta,
> kyllä; ikävää puhetta, kyllä; ja sananvapauden murentamista,
> kyllä. Valitettavasti näin, mutta sivuthan näkyvät edelleen.
>
> Poliisiorganisaatiot hoitavat niille lailla määrättyjä tehtäviä.
> Jos niiden tulee seurata ja puuttua Suomen turvallisuutta
> vaarantaviin hankkeisiin, niin sitten ne varmaankin tekevät niin
> = rule of law.
>
> Eli jäitä hattuun. Liioiteltu melskaaminen ei nähdäkseni auta
> ketään.

Sitä kamalaa tässä on tapahtunut, että muussa Euroopassa pilakuvat
julkaistiin tuen osoituksena Tanskalle ja sananvapaudelle. Suomessa ne
julkaisee ainoastaan nationalistinen webbisivu, ja maan poliittinen johto
tuomitsee kuvien julkaisemisen ja usuttaa salaisen poliisin selvittämään,
voidaanko kuvat jollakin verukkeella kieltää. Kun näin ei voida tehdä,
sivujen pitäjät haastetaan oikeuteen _jumalanpilkasta_ (vaikka lailla on eri
nimi, sisältö on täsmälleen sama) valtiollisen poliisin toimesta. Kuvat ovat
vielä näkyvissä koska esitutkinta on vielä kesken.

Jos tästä huolestuminen on sinusta liioiteltua melskaamista, niin en oikein
osaa auttaa. Tämän foorumin nimestä voi hakea vinkkiä siitä, mistä on kyse.

--
Mikael

Aleksi Heikkila an vapausfoorumi
25 Feb


--- Mikael Halila wrote:

> Sitä kamalaa tässä on tapahtunut, että muussa Euroopassa
> pilakuvat julkaistiin tuen osoituksena Tanskalle ja
> sananvapaudelle. Suomessa ne julkaisee ainoastaan
> nationalistinen webbisivu, ja maan poliittinen johto
> tuomitsee kuvien julkaisemisen ja usuttaa salaisen
> poliisin selvittämään, voidaanko kuvat jollakin
> verukkeella kieltää.


Hei!

Lehdet ovat julkaisseet kuvia useissa Euroopan maissa, mutteivät
likimainkaan kaikissa. Jokaisella julkaisijalla on omat
motiivinsa, joista tärkeimpiin kuulunee tuki Tanskalle ja
sananvapaudelle, mutta on niitä muitakin.

Nähdäkseni suomalaisilla lehdillä on myös oikeus olla
julkaisematta näitäkin kuvia. Ne myös päättävät asiasta itse,
eikä tähän mennessä ole tullut ilmi todisteita, että
ulkopuolinen painostus olisi vaikuttanut julkaisemattomuuteen.
Lehtien valitsemaan linjaan tyytymättömät voisivat osoittaa
moitteensa lehdille (eikä esim. valtionjohdolle tai poliisille).

Suomen poliittisen johdon keskeiset henkilöt ovat sanoneet
suhtautuvansa negatiivisesti kuvien julkaisuun edes netissä.
Vastaavasti julkaisua ovat pahoitelleet monien muidenkin maiden
poliittiset johdot, ainakin mitä tulee lehtiin.

Poliisin tehtäviin kuuluu selvitellä, onko tapahtunut rikosta.
Mitä outoa tässä nyt on? Jos salaisella poliisilla viittaat
suojelupoliisiin, huomauttaisin, että esitutkintaa suorittaa
keskusrikospoliisi.


> Kun näin ei voida tehdä, sivujen pitäjät haastetaan
> oikeuteen _jumalanpilkasta_ (vaikka lailla on eri
> nimi, sisältö on täsmälleen sama) valtiollisen poliisin
> toimesta. Kuvat ovat vielä näkyvissä koska esitutkinta
> on vielä kesken.


Tietääkseni syytettä ei ole nostettu eikä asia ole edes
syyteharkinnassa, joten puhe oikeuteen haastamisesta on
ennenaikaista. Nyt on meneillään esitutkinta, jossa poliisi
osaltaan selvittää, onko edellytyksiä syytteen nostamiseen. Ei
ole olemassa päätöstä, jolla kuvat olisi määrätty poistettavaksi
nähtäviltä. Jos viittaat valtiollisella poliisilla
suojelupoliisiin, korjattakoon, että keskusrikospoliisi
suorittaa esitutkintaa.


> Jos tästä huolestuminen on sinusta liioiteltua
> melskaamista, niin en oikein osaa auttaa. Tämän foorumin
> nimestä voi hakea vinkkiä siitä, mistä on kyse.


Mielestäni on ollut kyse hieman muustakin kuin vain
huolestumisesta. Tapauksesta ja sen käänteistä huolestuminen ei
minusta ole liioiteltua melskaamista, mutta eräät kommentit
ovat.

Tämä jupakka on kokonaisuudesaan kuvastanut useista osallisista
kaikkein masentavimpia piirteitä, olivatpa se eri toimijoilla
mitä tahansa: joillakin taipumus madella totalitaaristen ja
väkivaltaisten ääriliikkeiden edessä ja säikkyä niiden
aivastustakin, toisilla häkellyttävän syvä tietämättömyys
islaminuskon peruspiirteistä, monilla kyvyttömyys nähdä
poliittisia kiistoja poliittisina eikä teologisina
ristiriitoina, ja eräillä hysteriaa lähenevä taipumus saada
silmiinsä ties mitä fasismia ensimmäisen pahoittelevan sanan
kuuluessa tai poliisin astuessa lavalle.

Peräänkuuluttaisin nyt rauhallista ja asiallista tilanteen
seurantaa. Niin kauan kuin Suomessa ei ketään ole tuomittu
mistään eikä mitään pakolla netistä poistettu, olisi mielestäni
syytä laskea vähän kierroksia. Kaiken kaikkiaan, mikään ei ole
muuttunut: kuvat ovat edelleen nähtävillä. Eräiden poliitikkojen
lausunnot ovat tosin paljastaneet näiden harkitsemattomuutta,
tietämättömyyttä ja väärässä olemista, mutta kuka heistä on
kuulunut arvoisien listalaisten suosikkeihin aikaisemmin?

T. Aleksi

Mikael Halila an vapausfoorumi
25 Feb


Quoting Aleksi Heikkila :
>
> --- Mikael Halila wrote:
>
> > Sitä kamalaa tässä on tapahtunut, että muussa Euroopassa
> > pilakuvat julkaistiin tuen osoituksena Tanskalle ja
> > sananvapaudelle. Suomessa ne julkaisee ainoastaan
> > nationalistinen webbisivu, ja maan poliittinen johto
> > tuomitsee kuvien julkaisemisen ja usuttaa salaisen
> > poliisin selvittämään, voidaanko kuvat jollakin
> > verukkeella kieltää.
>
>
> Hei!
>
> Lehdet ovat julkaisseet kuvia useissa Euroopan maissa, mutteivät
> likimainkaan kaikissa. Jokaisella julkaisijalla on omat
> motiivinsa, joista tärkeimpiin kuulunee tuki Tanskalle ja
> sananvapaudelle, mutta on niitä muitakin.
>
> Nähdäkseni suomalaisilla lehdillä on myös oikeus olla
> julkaisematta näitäkin kuvia. Ne myös päättävät asiasta itse,
> eikä tähän mennessä ole tullut ilmi todisteita, että
> ulkopuolinen painostus olisi vaikuttanut julkaisemattomuuteen.
> Lehtien valitsemaan linjaan tyytymättömät voisivat osoittaa
> moitteensa lehdille (eikä esim. valtionjohdolle tai poliisille).

Toki suomalaisilla lehdillä on tämä oikeus. Täytyy kuitenkin olla
uskomattoman naiivi että uskoisi että suomalaiset poliitikot eivät olisi
lainkaan keskustelleet esimerkiksi suurien päivälehtien päätoimittajien
kanssa siitä, miten kuviin suhtaudutaan. Suomen "establishment" on aika
pieni piiri.

> Suomen poliittisen johdon keskeiset henkilöt ovat sanoneet
> suhtautuvansa negatiivisesti kuvien julkaisuun edes netissä.
> Vastaavasti julkaisua ovat pahoitelleet monien muidenkin maiden
> poliittiset johdot, ainakin mitä tulee lehtiin.

Niin ovatkin, ja sitä täällä on kritisoitu.

> Poliisin tehtäviin kuuluu selvitellä, onko tapahtunut rikosta.
> Mitä outoa tässä nyt on? Jos salaisella poliisilla viittaat
> suojelupoliisiin, huomauttaisin, että esitutkintaa suorittaa
> keskusrikospoliisi.

Salaisella poliisilla viittaan nimenomaan Supoon. Huomauttaisin vuorostani,
että jos olet seurannut tapahtumia, niin tiedät että Jari Vilén aloitti
tämän jupakan pyytämällä Suojelupoliisia selvittämään, voiko kuvien
nettijulkaisun kieltää kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi.
"Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen" ei kuitenkaan Suomen rikoslain
mukaan ole rikos, eli poliisi on tehnyt tässä tapauksessa vähän enemmän kuin
valvonut lakia.

> > Kun näin ei voida tehdä, sivujen pitäjät haastetaan
> > oikeuteen _jumalanpilkasta_ (vaikka lailla on eri
> > nimi, sisältö on täsmälleen sama) valtiollisen poliisin
> > toimesta. Kuvat ovat vielä näkyvissä koska esitutkinta
> > on vielä kesken.
>
> Tietääkseni syytettä ei ole nostettu eikä asia ole edes
> syyteharkinnassa, joten puhe oikeuteen haastamisesta on
> ennenaikaista. Nyt on meneillään esitutkinta, jossa poliisi
> osaltaan selvittää, onko edellytyksiä syytteen nostamiseen. Ei
> ole olemassa päätöstä, jolla kuvat olisi määrätty poistettavaksi
> nähtäviltä. Jos viittaat valtiollisella poliisilla
> suojelupoliisiin, korjattakoon, että keskusrikospoliisi
> suorittaa esitutkintaa.

Viittaan valtiollisella poliisilla Suomen keskusrikospoliisiin, niin kuin
luulisin olevan täysin selvää. Kuvittelin että tapauksen faktat ovat
yleisesti tiedossa. Jos et näe mitään vikaa siinä, että Suomessa aloitetaan
esitutkinta jumalanpilkasta kuvien julkaisun johdosta, niin jälleen kerran
en oikein osaa auttaa. Esittäisin, että Suomi on allekirjoittanut erinäisiä
kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jotka takaavat Suomessa sananvapauden,
ja kirjannut saman sananvapauden ns. "perustuslakiinsa". Siitä huolimatta
Suomessa pidetään rikoksena pilakuvien julkaisemista. Näen tässä ristiriidan
josta on aiheellista kritisoida Suomen valtiota.

Toinen, paljon huolestuttavampi asia, on se, että ellei moni eturivin
poliitikko olisi ryhtynyt pyytelemään anteeksi ja usuttamaan
poliisiorganisaatioita Suomen Sisun kimppuun, niin kukaan meistä tuskin edes
tietäisi että ko. webbisivu on julkaissut kuvat. Tämä Suomen oma kohu
pilakuvista on kokonaan valtionjohdon masinoima omiin poliittisiin
tarkoituksiinsa. Sekin on minusta huolestuttavaa, ja tekee tästä tilanteesta
paljon enemmän kuin normaalin poliisioperaation oikeusvaltiossa.

> > Jos tästä huolestuminen on sinusta liioiteltua
> > melskaamista, niin en oikein osaa auttaa. Tämän foorumin
> > nimestä voi hakea vinkkiä siitä, mistä on kyse.
>
> Mielestäni on ollut kyse hieman muustakin kuin vain
> huolestumisesta. Tapauksesta ja sen käänteistä huolestuminen ei
> minusta ole liioiteltua melskaamista, mutta eräät kommentit
> ovat.

Minusta on erittäin epäkohteliasta käyttää tuollaisia kiertoilmaisuja. Jos
sinusta esimerkiksi jotkut minun kommenttini ovat "liioiteltua
melskaamista", niin voisit sanoa niin. Jos taas tarkoitat jotain aivan
muuta, niin voisit tehdä senkin selväksi sen sijaan että esität
ympäripyöreitä vihjailuja.

> Tämä jupakka on kokonaisuudesaan kuvastanut useista osallisista
> kaikkein masentavimpia piirteitä, olivatpa se eri toimijoilla
> mitä tahansa: joillakin taipumus madella totalitaaristen ja
> väkivaltaisten ääriliikkeiden edessä ja säikkyä niiden
> aivastustakin, toisilla häkellyttävän syvä tietämättömyys
> islaminuskon peruspiirteistä, monilla kyvyttömyys nähdä
> poliittisia kiistoja poliittisina eikä teologisina
> ristiriitoina, ja eräillä hysteriaa lähenevä taipumus saada
> silmiinsä ties mitä fasismia ensimmäisen pahoittelevan sanan
> kuuluessa tai poliisin astuessa lavalle.

Jos tarkoitat minua, kuten oletan, puhuessasi hysteriaa lähentelevistä
taipumuksista nähdä fasismia, niin voisin ihan yhtä hyvin lisätä listaasi
vielä yhden erittäin masentavan piirteen; pakkomielteisen hyssyttelyn, joka
toteutetaan asioiden parhain päin selittelynä ja pikkuasioiden viilaamisena,
tavoitteena todistaa missä tahansa tilanteessa että Suomi ja Suomen valtio
ei tee, ole tehnyt, eikä voi tehdä mitään väärää tai tuomittavaa.

Jos tämä on sinusta liioiteltu kuvaus, niin voisin sanoa ihan samaa omista
vihjailuistasi.

> Peräänkuuluttaisin nyt rauhallista ja asiallista tilanteen
> seurantaa. Niin kauan kuin Suomessa ei ketään ole tuomittu
> mistään eikä mitään pakolla netistä poistettu, olisi mielestäni
> syytä laskea vähän kierroksia. Kaiken kaikkiaan, mikään ei ole
> muuttunut: kuvat ovat edelleen nähtävillä. Eräiden poliitikkojen
> lausunnot ovat tosin paljastaneet näiden harkitsemattomuutta,
> tietämättömyyttä ja väärässä olemista, mutta kuka heistä on
> kuulunut arvoisien listalaisten suosikkeihin aikaisemmin?

Minä olen pyrkinyt esittämään, etenkin vastauksessani tätä edeltävään
viestiisi, että tämä pilakuva-asia on hoidettu Suomessa perin eri tavalla
kuin monessa muussa Euroopan maassa, esimerkiksi Ranskassa, ja minua Suomen
kansalaisena hävettää syvästi se munaton hyssyttely ja täydellinen
välinpitämättömyys sananvapautta kohtaan jota suomalaiset poliitikot ja
valtion elimet ovat esittäneet. Siksi kritisoin sitä muun muassa tällä
foorumilla. En oikein käsitä missä välissä olen syyllistynyt tähän
vihjailemaasi paranoiaan ja meuhkaamiseen.

Jos olen ymmärtänyt tarkoituksesi väärin, niin olen pahoillani, mutta kun
vastaat minun viestiini ja esität tällaisia ympäripyöreitä vihjailuja
joidenkin kirjoittajien eräistä kommenteista, niin olen taipuvainen lukemaan
ne kritiikkinä itseäni kohtaan. Jos olet tosiaan sitä mieltä, että olen
paranoidi joka näkee natseja joka nurkassa ja keuhkoaa vähä-älyisesti
turhasta, niin kunnioitan mielipidettäsi, mutta minusta olisi mukavaa jos
sanoisit sen suoraan.

--
Mikael

Aleksi Heikkila an vapausfoorumi
26 Feb


--- Mikael Halila wrote:

> Toki suomalaisilla lehdillä on tämä oikeus. Täytyy
> kuitenkin olla uskomattoman naiivi että uskoisi että
> suomalaiset poliitikot eivät olisi lainkaan keskustelleet
> esimerkiksi suurien päivälehtien päätoimittajien kanssa
> siitä, miten kuviin suhtaudutaan. Suomen "establishment"
> on aika pieni piiri.


Hei!

Minulla ei ole mitään näyttöä siitä, että poliitikot tai
valtionjohdon jäsenet olisivat keskustelleet päätoimittajien
kanssa tapauksen hoitamisesta. En myöskään pysty oikein
kuvittelemaan, että tällaista olisi tapahtunut tai millaisia
tarkoitusperiä sillä olisi ollut. Miksi? Millä motiivilla? Kuka
hyötyisi?


> > Suomen poliittisen johdon keskeiset henkilöt ovat
> > sanoneet suhtautuvansa negatiivisesti kuvien julkaisuun
> > edes netissä. Vastaavasti julkaisua ovat pahoitelleet
> > monien muidenkin maiden poliittiset johdot, ainakin
> > mitä tulee lehtiin.
>
> Niin ovatkin, ja sitä täällä on kritisoitu.


Kuitenkin vaikutat olevan närkästynyt nimenomaan Suomeen ja
suomalaisiin, ja koet asiaa hoidetun Suomessa kovin eri tavoin
kuin yleensä muualla.


> Salaisella poliisilla viittaan nimenomaan Supoon.
> Huomauttaisin vuorostani, että jos olet seurannut
> tapahtumia, niin tiedät että Jari Vilén aloitti tämän
> jupakan pyytämällä Suojelupoliisia selvittämään, voiko
> kuvien nettijulkaisun kieltää kansallisen turvallisuuden
> suojelemiseksi.


Mitä sitten? Se on Vilénin häpeä. Suojelupoliisista vastattiin
samana päivänä, etteivät kuvat heistä vaaranna kansallista
turvallisuutta:

"Supo: Pilakuvat eivät uhka Suomelle (13.02.2006 15:07)
Suojelupoliisi katsoo, etteivät Sisujärjestön julkaisemat
Muhammadpilakuvat uhkaa Suomen kansallista turvallisuutta.
Suojelupoliisin apulaispäällikön Hannu Moilasen mukaan Supo ei
ole pilakuvien suhteen toimivaltainen vaan asia kuuluu
rikospoliisille. Suomen Sisu -niminen järjestö ilmoitti
viikonloppuna julkaisseensa tanskalaisen Jyllands Posten lehden
kohua herättäneet profeetta Muhammadin pilakuvat kotisivuillaan.
Pilakuvissa profeetta esitetään terroristina."

Lähde: Aamulehti,
http://aamulehti.fi/alexpika/alexpika.shtml?KOTIMAA (14.2.2006)

Lyhyempi viittaus löytyy MTV3:n uutisarkistosta:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/02/424950
(25.2.2006)


> "Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen" ei kuitenkaan
> Suomen rikoslain mukaan ole rikos, eli poliisi on tehnyt
> tässä tapauksessa vähän enemmän kuin valvonut lakia.


Sellaista rikosnimikettä ei toki ole. Mutta mitä "ylimääräistä"
poliisi on tehnyt?


> Viittaan valtiollisella poliisilla Suomen
> keskusrikospoliisiin, niin kuin luulisin olevan täysin
> selvää.


Valtiollinen poliisi oli suojelupoliisin entinen nimi, ja
valtiolliseksi poliisiksi on ymmärtääkseni tapana kutsua
nimenomaan suojelupoliisin tehtäviä hoitavia organisaatioita
maailmalla. No, yhdentekevää.


> Kuvittelin että tapauksen faktat ovat yleisesti
> tiedossa. Jos et näe mitään vikaa siinä, että Suomessa
> aloitetaan esitutkinta jumalanpilkasta kuvien julkaisun
> johdosta, niin jälleen kerran en oikein osaa auttaa.


Tapauksessa kyseeseen tuleva rikosnimike on "uskonrauhan
rikkominen". Minua ei oikeastaan haittaa tai häiritse, että
asiaa tutkitaan. Sittenpähän tulee selväksi, eikö? Uskon ja
toivon, että esitutkinnassa jo ilmenee, ettei mitään rikollista
ole tapahtunut eikä asia näin ollen päädy edes syyttäjälle.


> Esittäisin, että Suomi on allekirjoittanut erinäisiä
> kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jotka takaavat
> Suomessa sananvapauden, ja kirjannut saman sananvapauden
> ns. "perustuslakiinsa".


Pitäisi olla selvää, että mikään kansainvälinen tai kotimainen
säädös sananvapaudesta ei merkitse, että aivan mitä tahansa saa
lausua. Eihän perättömien tietojen levittämistä nimeltä
mainittavasta henkilöstäkään sallita, vaikka on tämä
sananvapaus. Olisiko sallittava? Asia on toki eri, mutta
pointtini on, että joka tapauksessa meilläkin on tietyt rajat
sananvapauden käytölle ja kysymys tässä pilakuvajutussa kuuluu
vain, että missä ne kulkevat.


> Siitä huolimatta Suomessa pidetään rikoksena pilakuvien
> julkaisemista. Näen tässä ristiriidan josta on aiheellista
> kritisoida Suomen valtiota.


Enpä ole samaa mieltä. Kuka on väittänyt, että pilakuvien
julkaiseminen on rikos? Ainakaan poliisin edustajat eivät
sellaista tietääkseni ole sanoneet. Poliisihan vasta selvittää
asiaa parhaillaan. Kuka Suomen valtion edustaja on kutsunut
julkaisua rikokseksi?


> Toinen, paljon huolestuttavampi asia, on se, että ellei
> moni eturivin poliitikko olisi ryhtynyt pyytelemään
> anteeksi ja usuttamaan poliisiorganisaatioita Suomen
> Sisun kimppuun, niin kukaan meistä tuskin edes tietäisi
> että ko. webbisivu on julkaissut kuvat.


Sain itse tietää kuvien julkaisusta mainitulla sivustolla ihan
valtamediasta, Ylen tai MTV3:n nettisivuilta. Vasta tämän
jälkeen aloin nähdä poliitikkojen kommentoivan asiaa, Vilénin
aivan ensimmäisten joukossa.

Usuttamaan?


> Tämä Suomen oma kohu pilakuvista on kokonaan
> valtionjohdon masinoima omiin poliittisiin
> tarkoituksiinsa.


En tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Mitään pahaa ei
toistaiseksi ole seurannut kuvien www-julkaisijoille valtion tai
valtionjohdon taholta. Vai onko?


> Sekin on minusta huolestuttavaa, ja tekee tästä
> tilanteesta paljon enemmän kuin normaalin
> poliisioperaation oikeusvaltiossa.


Ei minusta. En näe tässä mitään poikkeuksellista.


> Jos tarkoitat minua, kuten oletan, puhuessasi hysteriaa
> lähentelevistä taipumuksista nähdä fasismia, niin
> voisin ihan yhtä hyvin lisätä listaasi vielä yhden
> erittäin masentavan piirteen; pakkomielteisen
> hyssyttelyn, joka toteutetaan asioiden parhain päin
> selittelynä ja pikkuasioiden viilaamisena, tavoitteena
> todistaa missä tahansa tilanteessa että Suomi ja Suomen
> valtio ei tee, ole tehnyt, eikä voi tehdä mitään väärää
> tai tuomittavaa.


Tähän mennessä Suomen valtio ei mielestäni ole tehnyt asiassa
mitään tuomittavaa tai ainutlaatuisella tavalla aiemmista
sananvapausjutuista poikkeavaa. Mikään ei ole muuttunut. Eräät
poliitikot, kaikkein korkeimmissakin viroissa olevat, toki ovat
puhuneet melko lailla kamalia juttuja, mutta niinhän he tekevät
jatkuvasti ja monissa asioissa.

Mitä tulee kysymyksiisi tai pohdiskeluihisi siitä, keitä
tarkoitin melskaajilla tai hysteriaa lähenevillä taipumuksilla,
haluan vain sanoa, etten ryhdy osoittelemaan ketään yksittäistä
ihmistä sormella, kun samansuuntaisia kommentteja on kuulunut
monelta henkilöltä monilla foorumeilla. Osaan ja kehtaan kyllä
sanoa myös nimeltä mainiten ja suoraan, jos koen sen
tarpeelliseksi. Tarkoitukseni ei ole ollut loukata sinua, eikä
sellaiseen mielestäni ole aihetta.

Yritetään nyt pitää pää kylmänä ja mieli rauhallisena, eikä
lähdetä manaamaan sutta ennen kuin sellainen oikeasti ilmestyy
pihaan. Tässä on kyse sananvapaudesta, ja sitä pitää puolustaa,
ja erittäin valitettavasti monissa lehdissä ja monen toimijan
suusta on kuulunut karkeita röyhtäisyjä sananvapauden
"väärinkäytön" vahingollisuudesta ja totalitaaristen
_poliittisten_ ääriliikkeiden lepyttelemisestä. Minun nähdäkseni
liioittelvat aktiviteetit eivät auta eteenpäin eivätkä myöskään
auta sananvapauden puolustamisessa.


Ystävällisin terveisin

Aleksi Heikkilä
puh. 044 555 3838, aleksi_heikkila@yahoo.com

Johan Norberg uuskonservatiiveista

Testaan Bloggeria. Jos tämä postaus syö edellisen (näin kävi viimeksi täällä postatessani), lopetan Bloggerin käytön. Blogger on tunnetusti paska. Esim. WordPress on parempi. Edit: Blogger näyttää vaihteeksi toimivan, mutta kirjoitan silti mieluummin omassa henk.koht. blogissani WordPressillä.

Monday, 20/2/2006:
13:45 - NEO-CON SELF-CRITICISM:

Some interesting self-criticism from self-described neo-conservative Andrew Sullivan, after he read Francis Fukuyama´s article on the same subject.


Personally I think that the biggest neo-con mistake was to overestimate the competence of government. I think we can (and should) have both the attitude that we should try to introduce democracy in all cultures all over the world, and that we shouldn´t be too optimistic about how successfully that gigantic task can be performed by governments that can´t fix our health care and schools.

Blogger ei toimi

Mitäs helvettiä tämä on, Blogger.com syö postauksia? Yksi aiemmin julkaistu, blogisivulla ihan normaalisti näkynyt postaus on hävinnyt sekä sivulta että editointitilasta. Blogger.com on paska. No, tämän kaikki toki tiesivät ennestäänkin. Käyttäkää mieluummin vaikka WordPressiä. Älkää käyttäkö Blogger.comia, koska Blogger.com ei toimi.

Filosofian opettaja Johannes Ojansuu puolustaa teokraattista diktatuuria ja terrorismia

Kuka määrittää vapauden rajat?


"Pilapiirroksista syntynyt poliittinen kriisi tuo julki kauhistuttavalla tavalla sen yksisilmäisyyden, joka paitsi modernin ajan vapauskäsitteestä, myös pyhyystunteen puuttumisesta seuraa."


Yhdysvaltojen viime vuosien suurvaltapolitiikkaa on kritisoitu voimakkaasti monella areenalla, etupäässä eurooppalaisin äänenpainoin.
Kritiikin kohteena on ollut lähinnä George W. Bushin ja hänen taustajoukkojensa, republikaanisen enemmistön tapa tarkastella maailmaa vain omaehtoisen edun, omien intressien ja arvoasetelmien näkökulmasta.

Kyseinen "kuka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan"-politiikka on herättänyt myös monet yhteiskuntafilosofit pohdiskelemaan ns. poliittisen toiseusetiikan tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia. On katsottu, että Yhdysvaltojen kansainväliselle politiikalle on ollut tyypillistä juuri kyvyttömyys ja haluttomuus "toisenlaisuuden" ja siihen liittyvän erilaisen esiintuomiseen ja hyväksymiseen.
Tämä vastaavasti on sitten johtanut siihen erilaisia elämänmuotoja ja arvopohjia totalisoivaan politiikkaan, josta Bushin hallintoa nyt syytetään - eikä pelkästään Euroopassa vaan toki myös Yhdysvalloissa.
Erityinen huomio on kohdistunut ongelmiin, joissa toisena osapuolena on ollut islamistinen kulttuuriperinne.

Viime aikojen kansainväliset konfliktit ovat kuitenkin osoittaneet, kuinka vieras edellä mainittu "toiseus-eettinen" periaate voi myös meille eurooppalaisille olla. Tällä viittaan tanskalaisessa Jyllands-Postenissa julkaistuihin profeetta Muhammedia koskeviin pilapiirroksiin ja niiden yltyvään levitysintoon myös muissa eurooppalaisissa lehdissä.
Monet ovat katsoneet, että sananvapauden ja oman liberalistisen demokraattisen perinteemme puitteissa meillä on oikeus kajota islaminuskoisten pyhinä pitämiin arvoihin.

Oireellista koko pilapiirrosskandaalissa on se, että aivan samoin kuin monien eurooppalaisten kritisoima bushilainen politiikka, myös kyseiset islamiin kohdistuvat loukkaukset on nyt tehty "vapauden nimissä".
Pilapiirrokset levittyvät maailmalle sen vapauden nimissä, joka ei tunnista eikä tunnusta toisenlaisuuden koskemattomuutta.
Kysymys ei siis ole pelkästään yksioikoisesta suhtautumisestamme islamiin, vaan taustalla on huomattavasti perustavanlaatuisempi ongelma - ongelma, jota nimitän "vapauden totaliteetiksi".
Yksi tämän totaliteetin tunnusmerkkejä on, että vapaus ymmärretään valmiiksi asetettuna arvona, josta käsin erilaisten kulttuurien toimintaa ja ideologista perustaa tarkastellaan.
Tässä yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että olemme kuin itsestään selvästi olettaneet, että se vapauden tila, joka läntisessä maailmassa vallitsee, luo oikeuden islamilaisten arvojen pilkanteon kautta tapahtuvalle normittamiselle.
Toinen ongelma on toiseus-eettisen näkökulman puuttuminen, joka voidaan ymmärtää niin kanssaihmistä koskevana intimiteettisuojana kuin elämämme rajallisuudesta johtuvana pyhyyden tarpeena.
Erityisen vaikea asia tämä näyttää olevan medialle, jonka 1900-luvun historian suuret linjat voidaan nähdä lineaarisesti kehittyvänä polkuna kohti sellaista nihilismiä, josta viimeisetkin rippeet pyhästä ja varjelun alaisesta on pyyhitty pois.
Tämän suuntainen nihilismi palvelee samaa päämäärää kuin jatkuvan talouskasvun utopiakin, eli vapauden tulkitsemista kaiken hyödyntämisen näkökulmasta.

Pilapiirroksista syntynyt poliittinen kriisi tuo julki kauhistuttavalla tavalla sen yksisilmäisyyden, joka paitsi modernin ajan vapauskäsitteestä, myös pyhyystunteen puuttumisesta seuraa.
Vapaus, jota ei ohjaa voimakas toiseus-eettinen näkökulma, on väkivaltaista vapautta. Se ei ole suojelun vaan oikeaoppisuuden kautta toteutuvan totaliteetin kielioppia.
Tältä pohjalta ei vaadita mitään erityisiä ennustajanlahjoja siihen, mitkä ovat tämän tapahtumaketjun seuraukset: järkiperäisen ja rauhanomaisen dialogin estyminen, vihan lisääntyminen ja usko koston oikeutuksen vahvistumiseen.
Pyhyyden loukkaukset kostetaan miltei aina voimakkaammilla pyhyyden loukkauksilla eli kajoamalla ihmishenkiin.
Oma suuri pyhä lehmämme eli jatkuvan talouskasvun ideaali saanee tästä myös tuntuvan osansa.

JOHANNES OJANSUU

filosofian opettaja, kirjailija
Hämeenlinna

Ojansuun pseudofilosofinen diskurssi on verho, johon hän käärii ihmisoikeuksien vastaiset mielipiteensä. Ojansuu vaatii "toiseus-eettisyyden" nimissä teokraattista diktatuuria kannattaville terroristeille oikeutta sensuroida länsimaisia sanomalehtiä. Ojansuun mielestä suvaitsevuutta "toiseutta" kohtaan on se, että me alistumme sensuuriin tappouhkausten edessä. Jostain syystä Ojansuu ei edellytä muslimeilta suvaitsevuutta "toiseutta" kohtaan edes sen vertaa, että muslimit eivät uhkaisi tappaa kaikkia heidän kanssaan eri mieltä olevia.

Ojansuun mielestä "vapaus on totaliteetin kielioppia". Ojansuu siis sanoo vapautta totalitarismiksi. Vapaus on orjuutta, sota on rauhaa, sanoi jo George Orwell. Terroristien vaatimuksien edessä alistuminen on Ojansuun diskurssissa "toiseus-eettinen näkökulma", teokraattisen diktatuurin ylläpitämä sensuuri on nähtävä "kanssaihmistä koskevana intimiteettisuojana".

Johannes Ojansuu puolustaa teokraattista diktatuuria ja terrorismia ja vastustaa demokratiaa. Ojansuun kaltaiset totalitaristit ovat aina käyttäneet orwellilaista retoriikkaa, jossa musta maalataan valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Aatetovereidensa Marxin, Leninin, Stalinin ja Kim Il-Sungin tavoin Ojansuu esittää vapauden sortona ja diktatuurin vapautena.

Ruotsin ulkoministeriö ja turvallisuuspoliisi sulkivat laittomasti webbisaitin, jolla Muhammad-karikatyyrit oli julkaistu

INRIKES Publicerad 10 februari

"Yttrandefriheten får ge vika"


Publicistklubbens ordförande Stig
Fredrikson är kritisk till UD:s och
Säpos agerande mot webbföretaget som
tillhandahöll Sd-kuriren.

-Det verkar som om yttrandefriheten
får ge vika för utrikespolitiken,
säger han till TT.

Han tycker att det är anmärkningsvärt
att UD och Säpo inte kontaktade själva
tidningen utan gick på distributören.
Normalt skulle man tagit en debatt
med Sverigedemokraterna, anser han.

Tidningsutgivarna, TU, oroas också av
det som skett.





Leijonborg kritisk till agerandet


UD:s och Säpos ingripande mot
Sverigedemokraternas hemsida får
blandade reaktioner från de borgerliga
partierna. Lars Leijonborg, fp, anser
att det inte ryms i regelverket för
tryck- och yttrandefrihetens gränser.

-Indirekt innebär det att regeringen
tar på sig ett ansvar för allt som
publiceras i Sverige, säger Leijonborg
till TT. Däremot anser han det inte
orimligt om Säpo informerar om en
hotbild.

Varken centern eller kristdemokraterna
är kritiska utan anser agerandet
acceptabelt med tanke på riskerna.



Muslimska ledare positiva till åtgärd


Vid fredagsbönen i moskén på Söder i
Stockholm tackade imam Haitham Rahmah
regeringen för dess agerande rörande
karikatyrerna på Muhammed. Imamen sade
att bojkotten mot danska varor måste
fortsätta tills en ursäkt kommer.

Vice ordföranden i Sveriges muslimska
råd, Mostafa Kharraki, är nöjd med att
Sverigedemokraternas hemsida med en
Muhammedteckning släcktes.

-Den senaste tidens våldsamheter vill
jag aldrig att Sverige ska hamna i,
sade Kharraki. Han tror att orolighet-
erna lägger sig; kvar finns en vrede
mot Irakkriget och Israels politik.

Sverigedemokraterna JK- och JO-anmäler UD och Säpo
2006-02-10 14:45


Sverigedemokraterna anmäler UD och Säpo till J0 och JK efter att partisajten och nättidningen Sd-kuriren stängdes ner.


- Det är skrämmande att ett departement i Sverige utövar påtryckningar för att få hemsidor nedstängda. Våra hemsidor faller helt och hållet inom ramarna för vad som är lagligt och vi har inte på något sätt brutit mot några avtal. Ändå stängs vi ned, säger Sverigedemokraternas partisekreterare Björn Söder i en kommentar och fortsätter:

- Vi har beslutat att anmäla SÄPO och UD till Justitieombudsmannen och Justitiekanslern för att få det utrett huruvida representanter för regeringen har rätt att utöva påtryckningar för att få hemsidor de ogillar nedstängda. Detta är metoder som inte är acceptabla i ett demokratiskt rättsamhälle.

Söder anser vidare att webbhotellet Levonline gjort sig skyldigt till avtalsbrott genom nedsläckningen.

Enligt Laila Freivalds ligger inga politiska ingripanden bakom stängningen av Sd-kuriren.

-Om någon stänger ner sin sida eller en tidning beslutar att göra på det ena eller andra sättet så är det deras eget beslut, grundat förhoppningsvis på den information de har fått, säger Freivalds till TT.

Efter samråd med Säpo har nu Sverigedemokratisk Ungdom beslutat att ta bort Jyllands-postens Muhammed-karikatyrer från sin Internetserver.

- Säpo har kontaktat oss och med hänvisning till landets säkerhet vädjat till oss att ta bort bilderna. Vi har hörsammat detta och beslutat att ta bort bilderna från vår server, säger SDU:s ordförande Martin Kinnunen.

Vasemmisto vs. tasa-arvo

Yleensä ajatellaan, että liberaalien (ja libertaristien; suuri yleisö ei ole koskaan kuullutkaan käsitettä libertarismi, mutta asioista perillä olevissa piireissä tietysti katsotaan libertarismin olevan liberalismin haara) täytyy kannattaa tasa-arvoa ja vastustaa sortoa ja puolustaa vähemmistöjen oikeuksia. Tämä onkin tietysti totta, mutta vain niin kauan kuin tasa-arvolla todella tarkoitetaan ihmisyksilöiden oikeudellista tasa-arvoa. Liberaali tasa-arvo on sitä, että jokaisella yksilöllä on samat oikeudet.

Valitettavasti useimmat "tasa-arvon kannattajina" julkisuudessa esiintyvät tahot vastustavat yksilöiden tasa-arvoa. Useimmat "tasa-arvon kannattajat", varsinkin Tarja Halonen, Suvi-Anne Siimes, Eva Biaudet, Satu Hassi, Rosa Meriläinen ja muut naispuoliset vasemmistopoliitikot tarkoittavat "tasa-arvolla" tiettyjen arbitraarisesti määriteltyjen ryhmien kollektiivista suosimista.

Tämä käy ilmi mm. siitä, että "tasa-arvoa" pidetään eksplisiittisesti "vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen" synonyyminä. Liberaali näkemys "vähemmistöjen oikeuksista" on se, että jokaisella yksilöllä, myös johonkin vähemmistöön kuuluvalla, on samat oikeudet; liberaali "vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen" tarkoittaa sitä, että puolustetaan vähemmistöön kuuluville ihmisille samoja oikeuksia kuin enemmistöön kuuluville. Jos esimerkiksi Suomen väestön enemmistönä olevilla kristityillä on oikeus esittää uskonnollisia väitteitään vapaasti internetissä, myös maailmankatsomuksellisena vähemmistönä olevilla ateisteilla on oikeus esittää vapaasti internetissä omia näkemyksiään. Jumalanpilkan kieltäminen on ateistivähemmistön sortoa, jota liberaali tietysti vastustaa. Liberaali kannattaa samoja oikeuksia jokaiselle ihmisille täysin riippumatta siitä, onko joku ihminen jossain asiassa enemmistöä vai vähemmistöä. Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä vasemmistopoliitikot tarkoittavat "vähemmistöjen oikeuksien puolustamisella". Vasemmiston käsitys "vähemmistöjen oikeuksista" on se, että valtiovallan pitää holhota jotain vähemmistöryhmää kollektiivisesti, jonain homogeenisena massana.

Vasemmisto kiistää yksilön olemassaolon. Vasemmiston mielestä on olemassa vain ryhmiä, joiden kaikki jäsenet ovat keskenään täysin identtisiä, keskenään vaihdettavia rakennuspalikoita. Tästä syystä vasemmiston diskurssissa "tasa-arvo" tarkoittaa väestöryhmien keskinäistä tasapäistämistä.

Edellä mainittu koskee paitsi vähemmistöjen ja valtaväestön suhdetta (jos esim. maahanmuuttajat ovat syntyperäisiä suomalaisia useammin työttöminä, tämä on "epätasa-arvoa"; vasemmiston mielestä maahanmuuttajat eivät ole yksilöitä, jotka voisivat itse olla vastuussa omasta työnsaannistaan - kaikki maahanmuuttajat ovat muovailuvahan kaltaista massaa, jota valtiovallan pitää siirtää paikasta toiseen, työttömyyskortistosta julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin ja työttömyyden piilottamiseen tarkoitettuihin turhiin ylimääräisiin koulutuspaikkoihin, maahanmuuttajien ja suomalaisten välisen "epätasa-arvon" poistamiseksi työmarkkinoilla), myös esim. miesten ja naisten suhdetta. Vasemmisto näkee miehet jonain kollektiivina, keskenään homogeenisenä muurahaislaumana, joka kollektiivisesti "sortaa" naisia. Vasemmiston mielestä nainen ei voi olla yksilö, joka olisi itse vastuussa omista teoistaan ja omasta pärjäämisestään esim. työmarkkinoilla tai muutenkin yhteiskunnassa ja arkielämässä. Vasemmiston mielestä miesten kollektiivinen rankaiseminen on oikein, koska naisten ja miesten välillä on "epätasa-arvoa". Kaikki miesten aseman heikentäminen on vasemmiston mielestä aina naisten aseman parantamista. Kaikki naiset ovat keskenään samanlaisia, heillä kaikilla on samat intressit, kaikkien naisien intressejä palvelee kenen tahansa naisen suosiminen missä tahansa tilanteessa, kaikkien naisten intressissä on kenen tahansa miehen syrjintä missä tahansa tilanteessa. Tämä on tasa-arvoa. Vasemmiston mielestä.

Allaoleva tänään HS:ssa julkaistu yleisönosastokirjoitus viittaa tähän vasemmistolaiseen kollektivismiin, joka "tasa-arvon" nimissä oikeuttaa törkeän diskriminoinnin:

-----------------------------
"Erikoista onkin, että naisten paremman menestymisen akateemisessa maailmassa selittävät paremmat yksilölliset ominaisuudet ja miehen etenemisen työuralla seksistiset rakenteet ja asenteet".

"(Naiskirjoittaja) pitää naurettavana sitä, että huoltajuuskiistoissa voisivat naistyöntekijät suosia omaa sukupuoltaan, ja samalla itsestään selvänä, että korkeissa asemissa olevat miehet suosivat miehiä johtajia valittaessa".

"Kärjistäen voitaisiin myös sanoa, että naisehdokasta sukupuolen takia äänestävä äänestää tasa-arvon puolesta, kun miesehdokasta samalla perusteella äänestävä äänestää tasa-arvoa vastaan".

"Asevelvollisuus, josta nainen sukupuolensa ansiosta vapautetaan, tai miestä sukupuolensa vuoksi rangaistaan, on melko selkeä syrjinnän muoto".

"Lisäksi kohdunvuokrauksen mahdollistavien mekanismien puute estää miehiltä vanhemmuuden, joka nykykäytännön mukaan spermapankkeihin ja hedelmöityshoitoihin tarvittaessa turvautuen on yksinäisille naisille ja naispareille mahdollinen, heteropareista puhumattakaan".

Vastaavasta ilmiöstä kirjoittaa myös Ilkka Kokkarinen:

I'm not the only one who finds it strange how many Western atheists, normally so eager to mock and criticize religion, do nothing but grovel in front of islamists, calling for "tolerance" and "understanding".

Tämä liittyy juuri siihen, että vasemmiston mielestä "tasa-arvo" tarkoittaa tiettyjen arbitraarisesti määriteltyjen väestöryhmien muovaamista vasemmistolaisten poliitikkojen haluamaan muottiin. Muslimit ovat vasemmiston mielestä Virallinen Vähemmistö, jota vasemmiston pitää suosia kaikin tavoin. Samaan aikaan muslimit haluavat tappaa homot eli toisen vasemmistolaisten suosiossa olevan Virallisen Vähemmistön, mutta tämä ei ole vasemmiston mielestä mikään ongelma. Vasemmisto ei ole kiinnostunut homojen oikeuksista yksilöiden oikeuksina. Vasemmiston mielestä kukaan johonkin Viralliseen Vähemmistöön kuuluva henkilö ei voi koskaan olla väärässä missään asiassa eikä siis voi saada myöskään mitään rangaistusta mistään vääristä teoista. Esimerkiksi muslimi-imaamin lausuma repliikki "tappakaa kaikki homot" ei ole rangaistavaa kiihotusta väkivaltarikokseen, koska kukaan muslimi ei voi koskaan tehdä mitään rikosta.

Vasemmisto sanoo kannattavansa "tasa-arvoa" ja vastustavansa naisten "sortoa". Kun länsimaissa naispuolinen K-kaupan myyjä ei tienaa yhtä suurta palkkaa kuin miespuolinen Nokian toimitusjohtaja, tämä osoittaa kaikkien länsimaisten miesten olevan kollektiivisesti syyllisiä naisten sortoon. Kun muslimi tappaa pakkoavioliitosta kieltäytyneen tyttärensä ("kunniamurha"), vasemmiston mielestä muslimi ei ole tehnyt mitään väärää. Päinvastoin: länsimaiset, tasa-arvoa kannattavat valkoiset miehet ovat vastuussa siitä, että Afrikassa ja Lähi-idässä islamilaiset miehet sortavat naisia.

Kokkarinen:

Whenever some feminist complains that women in third world are badly oppressed, she is most definitely not saying that our culture was in any way better than their or (oh dear god no) that we should use force to liberate these oppressed women. She simply wants the western men pay her tribute and compensation for this injustice, since she has the same genitals as the victim and western men have the same genitals as the oppressor, making her morally superior.

And of course, there is the little chestnut that I must have already mentioned a million times: when a white Christian man says that gay marriage is not a 100% positive thing, he is a disgusting subhuman bigot who makes the progressive ashamed to even belong to the same species with him, but when the Muslim culture, instead of debating whether gays should be allowed to marry debates whether gays should be allowed to live, the progressives just gush how we must understand and accept this exciting alternative culture instead of condemning it and being all judgemental. This blatant hypocrisy reveals pretty much everything we need to know about the real motivations of leftists.

Tekopyhää sananvapauden puolestapuhumista

Jyllands Postenin jutuista on jauhettu jo loputtomiin, mutta Ari-Pekka Lappi onnistuu jatkamaan vielä ihan hyvällä jutulla. No, Samuli vähän sivusikin jo asiaa, mutta niin innoissaan, kun me kaikki fiksut suomalaisetkin jaksamme jankata sananvapaudesta ja siitä, kuinka muslimit ovat niin juurtuneet ihmisoikeuksia loukkaavaan kulttuuriinsa, unohtuu nopeasti, että laitonta se jumalanpilkka Suomessakin on, eikä siitä niin kovin kauaa ole, kun joku siitä on vieläpä saanut tuomionkin. Joten turha pyhistellä, Suomessa Jeesuksen pilkkaamisessa ei olisi kysymys vain ja ainoastaan siitä, että kirkko suuttuisi, tai poliitikot pyytelisivät anteeksi, vaan ihan siitä että institutionalisoitua väkivaltaa käytettäisiin pilkkaajaa kohtaan.

Suomessakin evankelisluterilainen kirkko nauttii jo valtavia erioikeuksia yhteisöveron myötä, kaikesta vähemmän näkyvästä poliitikkojen kanssa kaupanteosta puhumattakaan. Tämä todella on sananvapauden ja avoimen yhteiskunnan vastaista.

Ja ihan samasta syystä, kuin muslimit ovat pillastuneet uskonnollisten oikeuksiensa loukkaamisesta, suomalaisetkin ovat (tekopyhästi) pillastuneet sananvapautensa loukkauksesta. Ja ihan samasta syystä, kuin muslimit eivät näe mitä vikaa uskonnollisten oikeuksiensa puolustamisessa, suomalaiset haluavat säilyttää valtionkirkkonsa eivätkä näe siinä mitään vikaa.

Onneksi meillä liberalismi nyt aikoinaan sai sentään edes vähän jalansijaa perustuslain perustamisvaiheissa, niin näihin suomalaisten "luonnollisina" pitämiin oikeuksiin kuuluu se sananvapaus, mutta ikävän nimellisesti.

Että älkäähän nyt tekopyhät jaksako. Sananvapaus, ihan kuten kaikki muutkin vapaudet, on ihan perkeleen epätrendikäs juttu, kun toden paikka tulee.

Missä äänestäjät ovat?

Suokaa anteeksi, että kirjoitukseni ovat nyt lähinnä kopioita muiden ideoista. Se johtuu lähinnä siitä, että olen taas saanut hyvän RSS-lukijan toimimaan. Toisaalta juuri kukaan muu tuskin jaksaa lukea niitä kymmeniä yksilönvapausblogeja, mitä maailmalla on, joten varmasti nettovaikutus tällaiselle leikkaa & liimaa parhaat ideat muilta -ratkaisulle on erittäin positiivinen.

Ohessa Populus -tutkimuskeskuksen kyselyn tulokset Englannista sen suhteen, mihin äänestäjät sijoittavat itsensä yksiulotteisella poliittisella akselilla. Kaikki ovat "keskustalaisia", mikä kuvaa hyvin yksiulotteisen asteikon toimintaa.

Ketään eivät kiinnosta ideologiat ja ismit, koska kuten kuka tahansa tavis osaa kertoa, "pitää ajatella itse" tai "olla pragmaattinen eikä dogmaattinen" tai jotain muuta yhtä typerää.

Kuitenkin tämä pragmaattinen poliittinen linja, jossa Suomessakin kolmella valtapuoleella ei paljoakaan ole eroa valtionhoitopolitiikassa, on johtanut tähän valtavaan sekasotkuun, jota nimitetään hyvinvointivaltioksi. Sadat erilaiset sosiaalituen muodot, lainsäädännöt ja muut poliittiset ratkaisut ovat usein keskenään ristiriitaisia, pirun sekavia eivätkä tietenkään saavuta mitään asetetuista tavoitteista. Tämän siitä saa, kun politiikka on periaatteetonta.

Tämän takia pitäisi osata miettiä juurikin jonkun yksinkertaisen, avoimen ideologian kannalta politiikkaa. Mikä tahansa liberalismin perusteos selittää oikein hyvin, miksi sosiaaliset ongelmat pitäisi jättää markkinoiden itsesääntelyn ja kansalaisyhteiskunnan varaan, eikä niistä pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä.

Markkinoilla syntyy aina useita, kilpailevia ratkaisuja, joista ihmisten eniten pitämät voittavat pitkällä aikavälillä. Usein fiksujen päätösten tekijät vielä palkitaan suoraan. Poliittiset päätökset ovat usein huonoja, ja käytännössä aina lopullisia. Surkeastikaan ratkaistuihin ongelmiin ei palata myöhemmin miettimään, pitäisikö ratkaisua kenties parannella tai viilailla. Kuten autoverosta muistetaan, mikään ei ole pysyvämpää kuin "tilapäinen laki".

Siksi toisekseen, ihmisillä on politiikkoja niin pirun paljon parempi kuva omasta lähiympäristöstään ja erilaisten ratkaisujen vaikutuksesta omaan ja kanssaihmisten elämään. Erilaisia ratkaisuja ja niiden tuloksia on huomattavasti helpompaa arvioida läheltä.