Boikotoikaa ravintola Lehtovaaraa

Don't eat at Ravintola Lehtovaara

So a guy goes into the expensive Lehtovaara restaurant in Töölö and gets crappy service. He decides to send the restaurant a letter and post it on his blog as well. The letter got so many hits, that it rose to the #2 spot on Google - the #1 spot of course belonged to the restaurant. The lawyer/owner of the restaurant got upset about this and decided to threaten the author with a 80,000 euro lawsuit if he doesn't remove the letter...

Joku on ystävällisesti skannannut HS:ssa tänään julkaistun puhelinhaastattelun, jossa ravintola Lehtovaaran omistaja, asianajaja Antero Molander tekee itsensä todella naurunalaiseksi HS:n miljoonan lukijan silmissä.

Boikotoikaa ravintola Lehtovaaraa!!

Tupakkalaista

Smoke Gets In Your Lies

By Radley Balko

...
This is not about the rights of smokers to smoke in public. They are in an establishment someone else owns. Any bar or restaurant in this city may voluntarily go smoke free, and smokers would have no claim against them, except to take their business elsewhere. Indeed, more than 200 businesses in Washington, D.C. have done exactly that.



But this is not about non-smokers rights, either. You don't have the right to walk onto someone else's property, demand to be served food or drink someone else has bought, and demand that they serve you on your terms. Free societies don't work that way.



This isn't about worker's rights. The idea that the Washington, D.C. city council is banning public smoking to benefit the city's waiters, waitresses and bartenders is a canard. There are countless jobs and professions that are far more dangerous than serving food or drink in the presence of secondhand smoke. The people who choose those jobs -- cab drivers, fishermen, and police, for example -- take those jobs full-well knowing the risks. The health risks associated with secondhand smoke are debatable. But this simple fact isn't: A waiter or bartender who chooses to work for an establishment that allows smoking knows what kind of environment he'll be working in.



So what is this debate about? It's about freedom. It's about standing up to the healthists, those people who believe the state has not only the right, but the responsibility to police our personal lives for bad habits.



In this case, they want to trample on a business owner's property rights, on his right to reap the fruits of his investment and his labor as he sees fit, and on his right and the right of his patrons to freely associate with whom they please. Why do they want to do this? They say it's to protect the "public" from secondhand smoke. But exactly whom are they protecting?



Not the bar or restaurant owner. He could make the whole place smoke-free if he wanted.



Not the employees. They can work elsewhere. Or find a new line of work.



And certainly not the patrons. They're giving the bar or restaurant their business voluntarily.



The healthists aren't protecting anyone. What they're protecting is a "right" for themselves that they've fashioned out of whole cloth. They're fighting to get invited to the party, then make the rules once they get there. They want the so-called "right" to be self-appointed nanny, mother, rule maker, and rule enforcer for everyone else.
...

Paikallinen tieto, verkostot ja tiedonvälitys

Kaappilibertaari Wired-lehti kirjoittaa syyskuun 11. päivän tapahtumista ja niistä ihmisistä, jotka pääsivät ulos torneista sekä niistä, jotka eivät. Hätänumeroon tai julkisen vallan tiedottamiseen luottavat jäivät jumiin torniin, kun taas lähellä liikkuneisiin ihmisiin ja paikalliseen tietoon luottaneet pääsivät pakoon.

Kuinka hayekilaista.

Verkottuneessa maailmassa keskenään viestivillä ihmisillä on usein parempi kuva lähitilanteesta kuin hierarkian huipulla komentavilla viranomaisilla, joilla ei juurikaan ole lähikontaktia tilanteeseen.

Torneista viranomaisten ohjeista piittamatta lähteneet henkilöt eivät myöskään olleet paniikissa tai toimineet harkitsemattomasti. He pysähtyivät auttamaan loukkaantuneita, lohduttamaan hätääntyneitä ja neuvomaan tietä muille. Harkitsemattomasti ja paniikinomaisesti käyttäytyivätkin nimenomaan ne henkilöt, jotka jäivät paikoilleen makaamaan eivätkä ajatelleet itse.

Wired-lehti suosittaakin ennen kaikkea luottamista ruohonjuuritason tiedonjakoon ja keskinäiseen avunantoon.

Etnisten ryhmien välisistä tuloeroista

Turha kirjoittaa itse, kun voi lainata:

Mielestäni etnisten ryhmien väliset tuloerot eivät sinänsä voi olla ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuskysymys, jos voidaan osoittaa mekanismi, joka estää mustaa yksilöä saavuttamasta valkoisten nettotuloja, tai jos musta ja valkoinen saavuttavat samalla panoksella eri tulotason. Sikäli kuin olen lukemastani ymmärtänyt, yli puolet työikäisistä mustista naisista on työttömiä, kouluttamattomia yksinhuoltajia. Vähintään kolmannes työikäisistä mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisessa, enkä usko ilman eri näyttöä loppujen kahden kolmasosankaan koostuvan pääasiallisesti poliisipäälliköistä, aivokirurgeista tai atk-asiantuntijoista (vaikka amerikkalaisista sarjoista näin voisikin päätellä).

Kun puhutaan esimerkiksi Suomessa asuvien somalien tilastollisesta rikollisuudesta, meille yleensä muistutetaan, ettei somaleja saa käsitellä massana vaan kutakin somaliyhteisön jäsentä on tarkasteltava yksilönä, hänen omilla ehdoillaan. Jospa siis lakkaamme tuloeroistakin puhuessamme käsittelemästä Yhdysvaltain mustia massana ja alamme pohtia yksilökohtaisesti, mistä alhaiset tulot johtuvat. Relevantti kysymys ei näin ollen ole se, ansaitsevatko mustat keskimäärin vähemmän kuin valkoiset, vaan se, ansaitseeko musta systemaattisesti vähemmän kuin samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluva valkoinen. Työttömään tai vankilassa käkkivään mustaan pitää siis verrata työtöntä tai vankilassa käkkivää valkoista. Jos joku osoittaa, että tällainen valkoinen "ansaitsee" kymmenen kertaa enemmän kuin musta "virkaveljensä", anonyymin kansalaisoikeusjärjestön tutkimuksella on ihmisoikeusimplikaatioita. Muutoin sillä ei ole.

Läheistä sukua tuloerokysymyksille on jatkuva keskustelu siitä, että maahanmuuttajat asuvat keskimääräisesti ahtaammin ja huonommilla alueilla kuin valtaväestön edustajat. Mistä tämä johtuu, ja mitä siitä seuraa? Suomessa asuvien somaleiden keskimääräinen perhekoko on lähellä kymmentä ja työttömyysprosentti kuudenkymmenen hujakoilla. Suomalaisten keskimääräinen perhekoko on kolmen ja neljän välillä ja työttömyysaste n. kymmenen prosenttia. "Suomalaiset" ja "somalit" eivät siis ryhminä ole vertailukelpoisia. Mikään lainsäädännöllinen toimenpide ei estä somalialaista yksilöä ansaitsemasta yhtä paljon kuin suomalainen yksilö. Mikään laki ei kiellä somalia (tai suomalaista) valitsemasta vapaasti asuinpaikkaansa Suomen rajojen sisällä. Työttömään ja viisilapsiseen somaliin pitää verrata työtöntä ja viisilapsista suomalaista. Ilman eri näyttöä en usko, että työtön ja viisilapsinen suomalainen saa sosiaalihuollon kustantaman kuuden huoneen asunnon "hyvältä" alueelta oleellisesti helpommin kuin somali. Useimmissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, vallitsee se luonnonlaki, että panemalla likoon enemmän omaa rahaa saa suuremman asunnon paremmalta alueelta. Jos maksattaa asumisensa muilla, asuu huonommin. Tähän on käytännöllinen ja ideologinen syy. Ihmiset käyvät töissä saadakseen rahaa. Ihmiset haluavat ansaita rahaa saadakseen sillä kaikkea kivaa, esim. ison asunnon hyvältä alueelta. Jos ison asunnon saisi hyvältä alueelta omistamatta rahaa, ihmisillä ei olisi motiivia käydä töissä. Jos kukaan ei kävisi töissä, ei olisi verotuloja, eikä työttömille ja rahattomille voitaisi kustantaa minkäänlaista asuntoa miltään alueelta. Jos somaleita ja suomalaisia ei kohdella yksilöinä vaan ainoastaan etnisten ryhmiensä edustajina, tilastollisten asumiserojen poistaminen voi tarkoittaa vain sitä, että somalille annetaan etnisen taustansa vuoksi suurempi ja parempi asunto kuin vastaavaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvalle suomalaiselle. Mitä silloin tapahtuu kaikille kauniille ajatuksille rotujen tasa-arvosta ja ihmisten kohtelemisesta yksilöinä?

Standardivastaus yllä oleviin huomautuksiin on tietysti se, että mustien köyhyys toki välittömästi selittyy rikollisuudella ja työttömyydellä, mutta valkoiset ovat vastuussa mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä. Tällöin pitäisi kuitenkin taas osoittaa se mekanismi, jolla valkoiset ylläpitävät mustien työttömyyttä ja rikollisuutta. Vastaukseksi eivät kelpaa rasistiset piilorakenteet ja piilosyrjintä. Jos ne ovat piilossa, miten niiden olemassaolo voidaan todentaa? Ainoa todiste piilosyrjinnän olemassaolosta on se, mitä sillä halutaan selittää, ts. mustien kehno asema. Tämä on kehäperustelua, samanlaista kuin se, että maailmankaikkeus on todiste Jumalasta, ja Jumala on näin ollen pätevin selitys maailmankaikkeudelle.

Voidaan osoittaa, että mustien keskimääräisesti pienet tulot johtuvat mustien keskuudessa keskimäärin yleisemmästä rikollisuudesta ja työttömyydestä. Ellei vastakkaista näyttöä esitetä, yksinkertaisin ja taloudellisin olettamus on, että mustan yksilön rikollisuus ja työttömyys johtuu mustasta yksilöstä itsestään. Vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse.

Lopuksi voidaan pohtia, onko valkoisilla uskottavaa motiivia pitää yllä valkoisten ja mustien välisiä tuloeroja. Oletetaan motiiviksi pelkkä rasistinen ja perverssi paha tahto. Kuten sekä Bill Clinton aikoinaan että Tarja Halonen myöhemmin ovat kertoneet, suurin osa meistä on monikulttuurisuutta kannattavia suvaitsevaisia ja vain pieni vähemmistö rasisteja. (Tämä dogma on välttämätön, koska muutoinhan virallinen suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuspolitiikka olisi epädemokraattinen.) Miten pieni vähemmistö voisi pitää yllä valtavaa (ja luonnollisesti salaista) sortojärjestelmää, varsinkin, kun rasistit virallisen doktriinin mukaan ovat pääasiallisesti syrjäytyneitä ja kouluttamattomia?

Valkoiset maksavat kalliisti mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä, niin menetetyn turvallisuuden, valtavien sosiaalisten tulonsiirtojen kuin kaikenlaisten suvaitsevaisuusohjelmien muodossa, joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon. (Syyllisyys-dogma on välttämätön, jotta valkoiset saataisiin hyväksymään turvattomuus ja tulonsiirrot. Se on myös välttämätön, jotta tulonsiirtojen varassa elävät mustat voisivat tuntea vastaanottavansa vain heille rehellisesti kuuluvia kompensaatioita eikä almuja.) Jos tuloeroja ei olisi, siitä hyötyisivät ennen kaikkea valkoiset. Tämän vuoksi on älytön olettamus, että valkoisten tavoitteena olisi ylläpitää mustien rikollisuutta ja työttömyyttä.

Älykkyys, rotu ja uskonto

Wikipediassa on hieno artikkeli rodusta ja älykkyydestä. Ikävä kyllä jotkut poliittisesti korrektit urpot haluavat poistaa artikkelin. Käy esittämässä oma perusteltu kantasi poistoa vastaan (kai omaat Wikipedia-käyttäjätunnuksen?)

Myös sukupuolen, aivojen koon sekä tietysti uskonnollisuuden ja älykkyyden yhteyksiä on tutkittu. Luonnollisesti fiksujen joukossa uskonnollisuus on vähäisempää.

Epäilys versus fundamentalismi

Andrew Sullivan kirjoittaa nettisivuillaan hienosti, joskin pitkästi konservatiivisuuden kahdesta perinteestä:

"In this present crisis, government is not the solution to our problem. Government is the problem." - Ronald Reagan, January 20, 1981.

"We have a responsibility that when somebody hurts, government has got to move," - George W. Bush, September 1, 2003.

Epistemologiseen epäilykseen perustuva burkelainen konservatismi tunnustaa, että jopa katolisen kirkon ja mormonien tapaiset, syvästi dogmaattiset laitokset ovat vuosien aikana muuttaneet mielipiteitään useaan otteeseen.

Epäilyksen konservatismi huomauttaa, että moninaisen ja hajanaisen, miljoonien ihmisten yhteiskunnan yhteisenä ohjenuorana ei voi toimia yksi, suuri, yhtenäinen totuus, toisin kuin kenties perinteisissä kyläyhteisöissä.

Uskon konservatismi puolestaan luottaa yhtenäiseen ja yleiseen ihmisluontoon, tai kenties pyhiin kirjoihin kuten raamattuun.

Epäilyksen konservatismi on erittäin läheistä sukua libertaarin yhteiskuntakuvan pohjan muodostavalle Karl Popperin ja Friedrich Hayekin tiedollisille näkemyksille, joiden mukaan lopullista totuutta ei ikinä voida lopulta tietää joten useiden mielipiteiden esilletuonti ja pluralismi on välttämätön ehto yhteiskunnan kehitykselle (Popper), kun toisaalta tieto "hyvän" yhteiskunnan rakentamiseksi, ihmisten haluista ja tarpeista, on vain hajautettuna yksittäisten ihmisten päihin (Hayek).

Sullivanin essee tuo molemmat haarat hyvin esille. Uskoon perustuva konservatismi kuvastaakin sitten lähemmin sitä suomalaisessakin todellisen konservatismin puutteessa elävän keskustelukulttuurin karikatyrisoimaa kuvaa irrationaaliseen varmaan tietoon perustuvasta, pseudorationalistisesta ja pseudoindividualistisesta "oikeistolaisuudesta".

Yhä, uskoon luottavien oikeistolaisten mielestä liberaali kokeiluyhteiskunta antaa liikaa tilaa virheille. Dynamistinen markkinatalous on valtava yrityksen ja erehdyksen prosessi, joka ei tähtää tiettyyn, rationaaliseen päämäärään vaan pelkästään yleiseen, yksittäisten ihmisten toimintaan perustuvaan kokeiluun ja löytämiseen. Tämän kaoottisen prosessin personifiointi, karikatyrisointi ja alkukantainen vastustaminen muodostavatkin selkärangan sille Virginia Postrelin luonnehtimalle stasismille.

Uskon konservatismille julkinen valta on instrumentti oman uskon toteuttamiseen. Epäilyksen konservatismi taas huomauttaa epäilyksen olevan myös rajoitus, koska mitään yhtä oikeaa totuutta ei voida kehittää, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi koulujen opetuksen perustana.

Tämän takia George W. Bush, uskoon näkemyksensä perustava konservatiivi, on kasvattanut julkisia menoja kolmanneksella ensimmäisen kautensa aikana - enemmän kuin kukaan aikaisempi Yhdysvaltain presidentti. Ja menot eivät suurimmaksi osaksi ole sotilaallisia, vaan nimenomaisesti siviilimenoja.

Tv-lupa ja tainnutusaseet

Tv-lupa: kun sinä alat maksamaan, muutkin maksavat enemmän. Tämä, ja monia muita helmiä linkkejä löytyy liberalismi-keskustelukanavan viimeisimpien linkkien listasta.

Tsekatkaa myös video tainnutusaseiden hyötykäytöstä sekä verkkouutisten artikkeli Suomen tilanteesta.

Tainnutusaseita on Suomessakin ollut 30 kappaletta testikäytössä puoli vuotta, ja niitä on käytetty 20 kertaa (kuulopuhetta). Jos ne otetaan laajasti käyttöön, tuolla tahdilla niitä käytetään tuhansia kertoja vuodessa.

Naisten väkivalta

Yhdysvalloissa osataan:

Mielenosoitus ohjelmistopatentteja vastaan

Tulkaa torstaina klo 15 mielenosoitukseen ohjelmistopatentteja vastaan Kiasman eteen. Mukaan kerkeää myös myöhemminkin, joskus kello 16 jälkeenkin. Varustuksena mieluiten puku tai pikkutakki.

Libertarismi eeppisenä, satanistisena moraalittomuutena

Tämä oli niin hauska juttu, että täytyy laittaa tännekin:

Newsgroups: sfnet.keskustelu.yhteiskunta
From: "Miikka Lahti"
Date: Mon, 30 May 2005 11:59:05 +0300

Mikko "eläinrääkkäyksessä ei ole mitään pahaa", "roskaväen
mielenosoitukset kiellettävä", "lainsuojattomuus on hyvä
rangaistusmuoto", "gladiaattorinäytökset ovat jeesjuttu", "huumeet
laillisiksi, darwinismi rulettaa" Ellilä ei pystyisi syyttämään edes
Sauronia tai Montgomery Burnsia moraalittomuudesta.

Sigumateriaalia!

Lisää libertaristien persoonallisuudesta:

Miksi olette libertaareja? Millaisista ihmisistä tulee libertaareja? Ovatko libertaarit outoja?

Kaikilla libertaareilla on taatusti omat syynsä kannattaa aatetta, mutta tietyt syyt kieltämättä toistuvat liberaarien ajattelussa.

Useimmat aatteen kannattajat ovat luonteensa puolesta individualisteja. Aate houkuttaa heitä, koska useimmat muut ideologiat eivät salli yhtä kokonaista itsemääräämisoikeutta kuin libertarismi. Laaja suvaitsevaisuus, tietty urbaanisuus, introversio ja eksentrisyys kytkeytyvät tähän - useimpien libertaarien kuva ihmisistä ja yhteiskunnasta on hyvin monimuotoinen ja salliva. Samoin libertaarit (laajemmin liberaalit) yleensä keskittyvät voimakkaasti omaan elämäänsä, ja vain pieni vähemmistö osallistuu näkyvämmin poliittiseen toimintaa.

...

Joissakin tapauksissa aatteeseen päädytään muista uskonnollisista tai ideologisista lähtökohdista. Esimerkiksi filosofinen eksistentialismi ja egoismi ovat tyypillisiä syitä kannattaa libertarismia, kuten ovat myös vaikkapa Wiccan tai taolaisuuden vapaamieliset perusperiaatteet.

Edelleen, libertarismi liberalismin osana on tiedollisen sisältönsä puolesta varsin johdonmukainen ja siisti aate. Se vetoaa tyypillisesti korkeasti koulutettuihin, skeptisiin ja eritoten luonnontieteelliseen ajatustapaan tottuneisiin ihmisiin.

Takaisin huumoriosastolle, persoonallisuustestini tuloksiin:

Smartass You are 100% Rational, 71% Extroverted, 57% Brutal, and 57% Arrogant.

You are the Smartass! You are rational, extroverted, brutal, and arrogant. You probably consider people who are emotional and gentle to be big pussies who are obviously in lesser stature than you. You have many flaws, despite your seeming intelligence and cool-headedness. For instance, you aren't very nice. In fact, you're probably an asshole. And you are conceited and self-centered. Not only that, but you are very loud and vocal about all this, seeing as how you are extroverted. There is no better way to describe you than as a "smartass", I'm afraid. Perhaps just "ass" would do, too. But that's a little less literary and descriptive. At any rate, your main personality defect is the fact that you are self-centered, mean, uncaring, and brutally logical. To put it less negatively: 1. You are more RATIONAL than intuitive. 2. You are more EXTROVERTED than introverted. 3. You are more BRUTAL than gentle. 4. You are more ARROGANT than humble. Compatibility: Your exact opposite is the Emo Kid. Other personalities you would probably get along with are the Capitalist Pig, the Braggart, and the Sociopath. If you scored near fifty percent for a certain trait (42%-58%), you could very well go either way. For example, someone with 42% Extroversion is slightly leaning towards being an introvert, but is close enough to being an extrovert to be classified that way as well. Below is a list of the other personality types so that you can determine which other possible categories you may fill if you scored near fifty percent for certain traits. The other personality types: The Emo Kid: Intuitive, Introverted, Gentle, Humble. The Starving Artist: Intuitive, Introverted, Gentle, Arrogant. The Bitch-Slap: Intuitive, Introverted, Brutal, Humble. The Brute: Intuitive, Introverted, Brutal, Arrogant. The Hippie: Intuitive, Extroverted, Gentle, Humble. The Televangelist: Intuitive, Extroverted, Gentle, Arrogant. The Schoolyard Bully: Intuitive, Extroverted, Brutal, Humble. The Class Clown: Intuitive, Extroverted, Brutal, Arrogant. The Robot: Rational, Introverted, Gentle, Humble. The Haughty Intellectual: Rational, Introverted, Gentle, Arrogant. The Spiteful Loner: Rational, Introverted, Brutal, Humble. The Sociopath: Rational, Introverted, Brutal, Arrogant. The Hand-Raiser: Rational, Extroverted, Gentle, Humble. The Braggart: Rational, Extroverted, Gentle, Arrogant. The Capitalist Pig: Rational, Extroverted, Brutal, Humble. The Smartass: Rational, Extroverted, Brutal, Arrogant.

My test tracked 4 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 90% on Rationality You scored higher than 75% on Extroversion You scored higher than 68% on Brutality You scored higher than 65% on Arrogance

Link: The Personality Defect Test written by saint_gasoline on Ok Cupid

Epävirallinen talous

Kun julkinen valta sääntelee ja verottaa, virallisen markkinatalouden kautta toimiminen alkaa näyttää vähemmän houkuttelevalle. Jos autooni tarvitsisi vaihtaa kesärenkaat ja sinä tarvitsisit jonkun ajamaan nurmikkosi, vapaassa markkinataloudessa voimme palkata tehtävään parhaiten sopivat - ne kenellä on taidot ja kyvyt tehtävään, mutta jossa he kuitenkin ovat suhteellisesti edullisimpia kannaltamme.

Jos haluamme tehdä tämän virallisesti ja turvallisesti, väliimme kuitenkin lyödään hirmuinen verokiila. Joudunkin vaihtamaan kahden auton renkaat ennen kuin saan jonkun ajamaan nurmikkoni.

Kaikki kärsivät, kun kaikkien osapuolten mielestä hyödyllisiä vaihtokauppoja jää tekemättä. On sitäpaitsi yhteiskunnallisten resurssien hukkaan heittämistä, jos aivokirurgi jättää potilaita odottamaan jonoon ja mieluummin kuokkii puutarhaansa.

Uusimmassa Nyt-liitteessä on sivulla 45 hauska juttu "vaihtopiireistä", jonka suosittelen lukemaan. Meno on kuin Venäjällä: kaiken byrokratian ja välistävetämisen takia pienempiä hommia tehdään vastavuoroisesti suoraan henkilöiden välillä. Verot ja sääntely vältetään, mutta vain, koska hommassa ei käytetä suoraan rahaa. Sen sijaan ongelmana on, että vaihtokaupan tekijöiden on etsittävä toisensa. Jos minä kaipaan ruohonleikkuuta ja sinä renkaidenvaihtoa, sinun pitäisi tehdä mieluummin rouhonleikkuuta kuin renkaidenvaihtoa ja minun päinvastoin. Markkinataloudessa rahan tehtävä on nimenomaan helpottaa vaihdantaa.

Yhä, globaalissa markkinataloudessa vaihdantojen verkosto ja taloudellinen tuotanto on tuhansin tavoin monimutkaisempaa. Suosittelen tutustumaan vallattoman hauskaan I, Pencil -novelliin, jossa kuvitteellinen lyijykynä kertoo valmistuksensa vaiheista. Itseasiassa kukaan yksittäinen henkilö maailmassa ei edes oikeasti osaa tai kykene valmistamaan lyijykyniä. Vasta miljoonien yksittäisten ihmisten työn tuloksena syntyy niinkin yksinkertainen ja jokapäiväinen kapistus kuin lyijykynä!

The Economist puolestaan kirjoittaa lentobonuksista. Lentoyhtiöiden käyttämät frequent flyer miles eli lennoista syntyvät bonukset ovat vaihdantakelpoisia, ja äskettäin niiden käyttö ylitti jo dollarin käytön maailmassa. Lentobonukset ovat siis nykyisin maailman käytetyin valuutta, ja niiden avulla voi hommata mitä tahansa hotellihuoneista kahvipannuihin!

Nämä kaikki ovat esimerkkejä epävirallisesta taloudesta. Kirjoitin artikkelin Wikipediaankin aiheesta aikoinaan, jonka suosittelen lukemaan.

Tässä käydyt esimerkit tosin koskevat vain epävirallisella rahalla suoritettua taloudellista tuotantoa markkinatalouden varjossa. Myös Friedrich von Hayekin kirja Denationalisation of money kertoo kilpailevista valuutoista.

Useimmiten epävirallinen talous kuitenkin viittaa julkisen oikeusjärjestelmän ulkopuolisten ratkaisujen käyttöön kaupankäynnin pohjana ja sopimusten vahvistamisessa. Eli kun valtioon ei voida luottaa tai se on liian kallis, kysytään kummisedältä, josko hän haluaisi valvoa, että sopimusta noudatetaan.

Tai amisheilla on tietty oma oikeusjärjestelmänsä, kuten myös maoreilla, mormoneilla ja tiibetiläisillä.

Tähtien sota, natsismi ja uusliberalismi

Uusi Tähtien sota oli ihan hauska.

Elokuvassa tapahtuva tasavallan diktatoriaalistuminen oli tietenkin hauskaa katseltavaa omasta näkövinkkelistäni. Yhtäläisyydet Hitlerin ja natsien sekä elokuvan pääpahiksen ja "imperiumin" välillä olivat melkoiset jo katsellessa leffaa, ja jälkeen päin Wikipedian Tähtien sota -artikkelia selailemalla huomasin, etten ollut ainoa, joka oli huomannut tämän.

Wikipedian artikkelin kattavaan yhtäläisyyksien listaan voisi lisätä, että senaattori Palpatinen huudahdus häntä pidättämään tulleille tyypeille ("minä olen senaatti") taisi kuulua Hitlerinkin suusta.

Eritoten mielenkiintoista oli kuitenkin pahan senaattorin retoriikka, jolla hän hyökkäsi kuvitteellista, itse pystyttämäänsä olkinukkevihollista vastaan. Hän oikeutti vallankäyttönsä ja poliittisen ohjelmansa ei järkiperusteilla, vaan valtavalla ja kasvottomalla pahalla, jolta hän on tullut pelastamaan ihmiset.

Tuli ihan uusliberalismi mieleen.

Myyttejä Suomesta

Washington Post: Finland Diary

To introduce Finland, I've conducted an e-mail interview with Pekka Himanen, 31, a young philosopher who has become quite famous in Finland, and quite well known in the U.S. for his work at Stanford and the University of California.

...

Q. The World Economic Forum has ranked Finland's as the most competitive economy in the world. Finnish education probably is the best anywhere, judged by results of comparative tests given to students in many countries. You Finns have more cell phones per capita than any other people on Earth.You are making extensive use of the Internet, and are among the most computer-literate nations. Nokia and Linux are both Finnish inventions. You have a wonderful system of musical education that has produced an inordinate number of world-class musicians, singers and conductors in the classical field, as well as an impressive crop of jazz and rock performers.
So what's going on in Finland? Why are you doing so well--especially given the fact that just 50 years ago, you were a poor and quite backward nation?

Tämä hokema "Suomi oli takapajula vielä 50 vuotta sitten" on ikivanha meemi. Jostain syystä se oli samat "50 vuotta sitten" jo silloin, kun tätä meemiä ruvettiin hokemaan, yli 50 vuotta sitten. Vuosien määrää ei ole päivitetty, koska kyseinen hokema ei perustu mihinkään objektiiviseen kiinnekohtaan Suomen historiassa. Voisin mainita tässä yhteydessä mm. sellaisen triviatiedon, että Suomessa käytettiin jo 1800-luvulla puhelimia ja sähköä enemmän kuin useimmissa Euroopan maissa.

A. The three things that people should know about the modern Finland are Nokia, Linux, and HIM.

Miksi vitussa?

They sum up the Finnish change. Nokia mobile phones are part of the conscious policy of investing in innovation. Finland invests more as a percentage of GDP to research and development than the United States.

R&D-ihmiset ja suuryritysten osakkeenomistajat sekä innovaatioista ensimmäisinä hyötyvät, kalliin uuden teknologian ensimmäiset käyttäjät ovat keskimääräistä hyvätuloisempia, joten valtion tukiaiset suuryritysten tuotekehitysinvestointeihin ovat tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Himasen mielestä tämä on hyvä juttu.

But Linux tells an important difference: The Finnish idea is to be inclusive so that development benefits all and not only few.

Harvinaisen typerää propagandaretoriikkaa. Linux ei ole mikään edustava otos Suomen talouselämästä tai yhteiskunnasta eivätkä suomalaiset yritykset ole sen altruistisempia tai kollektivistisempia kuin ulkomaalaisetkaan.

Linux is a free operating system that anyone can use. It's very close to the idea behind our welfare state: free and high-quality education available for everyone so that everyone has equal opportunities in life.

Tuo on jo suorastaan sanakirjamääritelmä käsitteelle "hyvin kaukaa haettu esimerkki". Linuxilla ei ole mitään tekemistä hyvinvointivaltion kanssa. Tuollaisia huuhaavertauksia keksivälle Himaselle on maksettu veronmaksajien rahoista palkkiota kamapäisten visioiden keksimisestä nimellä Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin.

HIM is a story about our cultural identity. People should listen to their "Funeral of Hearts" to get a sense of Finnish identity. We have a history of suffering through winters and you can hear both melancholy in their music as well as special Finnish energy.

Tämä taas oli sanakirjamääritelmä käsitteelle "klishee".

Q. The rich countries of "old Europe" and North America have chronic problems with their educational systems, but Finland's seems to be working beautifully. Why is Finland so good at educating its young people?

Ikään kuin Suomessa todella olisi parempi koulutusjärjestelmä kuin muissa Euroopan maissa. Joku yksi Pisa-tutkimus ei kerro mitään. Se on yksi huuhaatutkimus muiden joukossa. Ranskassa lukiolaiset kirjoittavat rutiinilla esseitä Voltairesta, Moliérestä, Montaignesta jne.

A. In Finland, the link between the quality of education and poverty was realized quite early. In the late 19th century Finland was a very poor country with very little education. And it was poor precisely because of the lack of education. The development of Finland has come through investing in the education system.

Ihan täyttä roskaa. Suomi teollistui 1800-luvulla globalisaation ansiosta (kuuluisa klassisen liberalismin aikaansaama vapaakauppa ja siitä seurannut maailmankaupan paisuminen; viennin osuus Suomen bkt:stä oli jo 1800-luvulla 20-30 prosenttia) ja maan sisäisen liberalisoinnin ansiosta (mm. elinkeinovapaus, säätyjaon lieventyminen, porvariston aseman parantuminen, aatelin ja papiston saamien verotulojen väheneminen jne.).

Tähän 1800-luvun valtavaan teollistumis-, modernisoitumis- ja vaurastumisaaltoon verrattuna koulutuksen lisääntyminen oli pisara meressä.

Q. And a related question: Linus Torvalds now lives and works in the U.S. You yourself spent a couple of years in California in your 20s, in Berkeley. Why is America so attractive to talented young Finns like you and Torvalds? Do we have something Finland lacks?

Joo: vapaammat markkinat, matalammat verot.

Tosin ero ei ole niin suuri kuin tyhmempi voisi luulla stereotypioiden perusteella.

USA:n julkisen sektorin menot ovat n. 35 % bkt:sta eli n. 20 kertaa niin paljon kuin ns. yövartijavaltion menot olisivat. USA:ssa julkinen sektori ja kokonaisveroaste ovat yhtä suuria kuin Suomessa 1970-luvulla. USA:ssa verovaroista maksetut koulutusmäärärahat, terveydenhoitomäärärahat ja eläkkeet ovat suurempia per henki kuin Suomessa.

A. Of course. Finland doesn't have the same kind of multicultural space where people from very different backgrounds can interact. And multiculturalism is also important for creativity, as one can see in Silicon Valley.

Ihan täyttä roskaa. Piilaakson toiminnan kannalta on täysin yhdentekevää, ovatko ohjelmoijat ym. nörtit suomalaisia, amerikkalaisia, kiinalaisia vai intialaisia. Suomessa "monikulttuurisuus" tarkoittaa Asematunnelissa aamusta iltaan norkoilevia somalilaumoja. Tällaisten "moniosaajien" tuominen Suomeen veronmaksajien rahoilla vaikuttaa yksinomaan negatiivisesti Suomen talouselämään, yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Finns wouldn't consider it fare if, as in the U.S., the CEO earned 350 times more than the factory worker.

Jos tehdastyöläinen saa palkkaa 20.000 euroa vuodessa, se kerrottuna 350:llä on 7 miljoonaa euroa vuodessa. Kyllä Suomessa on muutamia suuryritysten johtajia, jotka tienaavat tuota enemmän. On irrelevanttia, pitävätkö jotkut vasemmistolaiset tuota epäreiluna.

Q. American society is divided on a number of contentious issues. Can you tell us briefly what the situation is in Finland in regard to:

* Abortion?

A. The Finnish view is that women have a right to decide on their bodies. There's no controversy on abortion.

Himanen ei tiedä, mistä puhuu.

Todellisuudessa Suomessa aborttilainsäädäntö on paljon tiukempi kuin Yhdysvalloissa ja silti Suomessa on kristillisiä abortinvastustajia (Päivi Räsänen, Mika Ebeling, kaikki helluntailaiset jne.).

* Prayer in schools, and the separation of church and state generally? Does religion play any role in public life?

A. No prayer in school. Finnish politicians don't refer to religion. You would never hear a Finnish politician say "God bless Finland." Finns want these things to be separated.

Roskaa. Himanen ei todellakaan tiedä, mistä puhuu. Himanen ei ilmeisesti koskaan lue lehtiä eikä ole koskaan käynyt koulua Suomessa.

Kommenttiosastosta:

Firstly, on prayer in schools: there is in fact quite alot of prayer
in schools, though I understand that this is becoming less so as
younger generations of teachers start work. There is mandatory
religious education in schools and often days are started with prayer
or religious singing. Whether or not children participate is decided by
the parents though participation is automatic and if children's
parents do not wish for children to participate they must take part in
special classes emphasising philosphy and different world views.

Participation in these classes is higher in the large cities and
propably zero due to peer pressure in rural areas. My friend is a
history teacher at a local highschool near Turku and he teaches a
class of four to five students these classes.

Himasen haastattelusta taas:

*The teaching of evolution or creationism in the schools?

A. All schools teach the evolution theory, the Christian theory of creation is naturally also taught but not as an alternative to science but rather as an allegorical story.

Roskaa. Monet suomalaiset uskonnonopettajat esittävät luomiskertomuksen kirjaimellisena totena ja esittävät kreationistisia argumentteja evoluutioteoriaa vastaan.

* Gun control? Can citizens own rifles? Pistols?

A. We don't think that owning a gun is a constitutional right or that it would have something to do with individual's freedom. The Finnish thinking is that the number of guns is linked to having a more violent society. But you can own guns on certain conditions, for example, for hunting, which is quite popular in the countryside.

Roskaa. Himanen ei todellakaan tiedä, mistä puhuu. Todellisuudessa Suomessa on kotitalouksien omistamia ampuma-aseita kolmanneksi eniten per capita koko maailmassa. Euroopassa olemme ykkössijalla. Maailmantilastoissa edellämme on vain USA ja Jemen. Suomessa kotitalouksien omistamia ampuma-aseita on 2 miljoonaa eli 40 asetta per 100 asukasta.

Toisin kuin Himanen väittää, kotitalouksien omistamien aseiden suuri määrä
ei ole johtanut suureen aseelliseen väkivaltaan kaupunkien kaduilla.

Suomessa on laillista ostaa mm. rynnäkkökivääreitä (tietyn ehdoin), jotka olivat USA:ssa kiellettyjä Assault Weapons Ban-nimisen lain aikana.

Suomessa usein levitetty käsitys amerikkalaisten asehulluudesta on hieman turhan mustavalkoinen. Mm. presidenttiehdokas John Kerry vastusti sellaisten aseiden laillistamista, jotka Suomessa ovat laillisia.

Kommenttiosastosta:

Himanen was partly wrong with his description of finnish gun politics.

Himanen said "The Finnish thinking is that the number of guns is linked to having a more violent society". This is simply not the case. There are over two million licensed firearms and an estimated quarter-million unlicensed firearms in Finland. Ownership of fully-automatic weapons is not prohibited, but shooting with them is regulated, and there are estimated to be roughly 30,000(?) full-automatic weapons in private ownership. With a population of around 5 million, this gives Finland a per-capita ownership rate of full-automatic weapons nearly ten times that of the United States.

One reason for the high amount of gun owners are the military reservist's who have bought for themselves pistols, target rifles, shotguns and semi automatic assault rifles for practice shooting. This has been passively supported by the government, as it gives to the reservists possibility to practice shooting with military style weapons without requiring government spending.

However buying a gun for self defence is not possible in Finland. Other interesting fact is that sound suppressors, a firearm accessory strictly regulated in many other jurisdictions, are also widely available in Finland.

Posted by: Hannes Vauhkonen | May 25, 2005 01:38 AM

Työttömyydestä, verotuksesta ja työmarkkinasääntelyn dynamiikasta

Sampo ja Mikko Ellilä kommentoivat molemmat kirjoitustani työttömyydestä.

Ensinnäkin, kuten Mikko ja Sampo molemmat huomauttivat, esimerkkilukuni verokiilan kohdassa oli turha, koska minimipalkka koskee "bruttopalkkaa" ja verokiila asettuu sen molemmille puolille. Osa verokiilasta, tuloverot ja tietyt sairausvakuutusmaksut, jäävät työntekijän itsensä maksettaviksi. Henkilön sivukulut ovat puolestaan niitä maksuja, joita työnantajalle koituu jokaisesta työntekijästä vielä sen nimellisen bruttopalkan päällekin. Nämä ovat taas niitä euroja, joita työntekijän täytyy tuottaa yritykseen, jotta hänen työpaikkansa on kannattava.

Sen sijaan työntekijän osuuteen palkasta kohdistuvat verot ja maksut eivät työnantajaa hetkauta (paitsi siinä vaiheessa, kun työnantajaa kiinnostaa, ketä hän onnistuu houkuttelemaan töihin - ja yksittäiset ihmiset tietenkin miettivät vain käteen jäävää rahamäärää).

Joka tapauksessa summittainen 2000 euron summa on siis liian iso, koska sivukuluja ei 950 euron minimipalkkojen päälle tule pakollisista julkismaksuista kuin alle 1500 euroon asti. Todelliset kulut kuitenkin nousevat helposti sinne päälle 3000 euron siinä laskelman seuraavassa vaiheessa.

Sampo kiinnittää myös aiheellisesti huomiota puheisiini työntekijän rajaverosta, eli siitä määrästä veroa, jonka työntekijä joutuu maksamaan, jos hän kasvattaa tekemänsä työn määrää. Eli jos työntekijä päättää tehdä 5 minuuttia ylitöitä ja tienaa 10 euroa, josta verotetaankin jo 50%, silloin hänen rajaveronsa on puolet. Kuitenkin hän saattaa tienata jo1200 euroa, josta ei veroteta keskimäärin kuin 30%.

Lähinnä käytin rajaveroa esimerkkinä, koska pienituloisen, 1200 euroa kuukaudessa tienaavan rajaveron kasvaminen puoleen on esimerkkinä verojärjestelmän ankaruudesta oikein hyvä ja helposti muistettava.

Kuitenkin tällaisissa tapauksissa kokonaisverotus on tärkeämpää, koska rajavero on vain indikaattori siitä suunnasta, johon yksittäiset työntekijät tekevät päätöksiä: "tekisinkö vähän ylitöitä, vai pyytäisinkö pomolta kenties palkattoman vapaapäivän". Ikävä kyllä laiskana pamfletistina en jaksanut kaivaa mitään asiaan liittyviä lukuja.

Kuten Sampo myöskin osuvasti huomauttaa, verotuksen aiheuttama tulovaikutus pienituloisilla saattaa olla jopa työtä lisäävä.

Jos siis mietitään veropolitiikan aikasaannoksia työn määrälle, järkevintä veropolitiikkaa olisi ankaran regressiivinen vero - siis veroprosentti, joka laskee sitä myötä kuin tulot nousevat!

Näistä puhutaan parhaillaan myös kokoomusnuorten foorumilla.

Koska libertaarien ja klassisten liberaalien ihanteena on kevyt ja kansalaisten jokapäiväiseen elämään mahdollisimman vähän puuttuva valtio (niiden osalta jotka valtiota kannattavat), ei kerättävien verojen määräkään huimaa päätä. Niinpä suurin osa kannattaa juurikin ankaran regressiivistä veroa, tai kenties jopa henkiveroa, eli kuukausittaista, tuloista riippumatta saman suuruista "jäsenmaksua" valtion ylläpitämiseksi.

Omasta mielestäni fiksuin ratkaisu voisi olla esimerkiksi kevyt 5% tulovero, jota kerätään tuloista aina 3000 euroon asti. Tämän jälkeen tulot ovat verovapaita.

Miksi tulojen kasvun yli 3000 euron jälkeen ei pitäisi lisätä veron määrää? Koska tässä tapauksessa tulovaikutus kääntyy jo takaisinpäin. 10 000 euron kuukausipalkkaa tienaava Nokian puhelinsuunnittelija saattaa miettiä, josko nyt tekisikin yhden lauantain työtä vielä lisää. Jos lauantain tuotoista hän ei tosiaan saa kuin alle kolmasosan itselleen, hän tuskin tekee töitä.

Tässä pian huomataan niinkutsutun Lafferin käyrän mukaisesti, että itseasiassa jopa kerätyn verotulon määrä olisi suurempi julkiselle vallalle, jos se verottaisi rikkaita hellemmin.

Ennen kaikkea näiltä ihmisiltä jää tuottavaa työtä tekemättä verotuksen takia, ja se on todella ikävää. Näiden ihmisten työn tekemättä jääminen on erityisen ikävää, koska he tekevät niin hiton tärkeää työtä - siitähän se korkea palkkakin viestii.

Miksi minimipalkat ovat niin korkeita kuin ovat?

Lopuksi Sampo kiinnittää vielä huomiota mielenkiintoiseen asiaan. Naiivimpi työmarkkina-analyysi kehottaisi alentamaan työn sivukuluja, koska sehän pienentää sitä työntekijän tuottavuusvaatimusta. Kaikkien työnantajamaksujen poistaminen esimerkiksi voisi vähentää tuottavuusvaatimusta 3000 eurosta 2000 euroon, joka merkitsisi jo hirveän määrän ihmisiä työllistymistä.

Minimipalkkojen tarkka määrä on kuitenkin poliittisen prosessin tulos. Se tarkoittaa vahvasti sitä, että minimipalkat eivät ole hihasta revittyjä, mutta toisaalta sitä, etteivät ne perustu mihinkään oikeudenmukaisuutta tai järkevää elintasoa koskevaan kriteeriin, vaan ovat puhtaasti hyötyvien tahojen sanelemia.

Kuka minimipalkoista ja kiristyvistä työehdoista sitten hyötyy? Työehtosopimuksethan ovat ay-liikkeen aikaansaamia, joten hyötyjinä ovat ay-liikkeessä sisäpiiriin päässeet työntekijät, jotka saavat pumpattua omia palkkojaan ja työehtojaan paremmiksi, haittojen kaatuessa työttömien ja heikompiasemaisten niskaan. Jo työllistynyt ja vakituisen työpaikan saanut hyötyy siitä, että samasta työpaikasta kilvoittelee harvempi.

Aivan yhtälailla kuin tavalliset yritykset pyrkivät monopoliasemaan ja estämään kilpailevien yritysten pääsyn markkinoille, ay-liikkeessä valtaa käyttävät sisäpiirityöntekijät pyrkivät turvaamaan oman asemansa.

Tällaista dynamiikkaa tutkitaan insider/outside -teoriassa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Australian työttömyyttä selittävään esseeseen, joka hyödyntää sisäpiirin työntekijöiden ja vaikutusvallattomien työttömien välistä dynamiikkaa.

Yhä, teoria ei vaadi, että ay-liikkeen sisäpiiriläiset ovat verenhimoisia ja hirveitä egoisteja, vaan yksinkertaisesti sen järkevän oletuksen, etteivät he kykene näkemään tai ymmärtämään kaikkia sääntelyn seurauksia.

He yksinkertaisesti toteavat, että "kapitalisteilla nyt vain on paljon mistä ottaa", eivätkä tule ajatelleeksi, että kaikki yrityksen kassavirta tulee asiakkailta eli tuotteiden hinnoista.

Lisää työttömyydestä

Toni kirjoitteli pari päivää sitten työttömyydestä. Ajattelin lisätä keskusteluun pari sanaa.

Ensinkin, Mikko Ellilän kommentti verokiilasta oli aiheellinen. Kuten Tonin kirjoituksesta käy ilmi, perussyy työttömyyteen on matalapalkkatyön hintasääntely, joka estää palkkaamasta alhaisen tuottavuuden työntekijöitä. Kuten kaikkialla, hintasääntely saa tässäkin aikaan sen, että myytävän asian kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Kun sääntely asettaa minimin joka on niin korkea, että sillä on ylipäänsä markkinoiden toiminnan kannalta jotakin väliä, tuloksena on ylitarjontaa. Työtä vaihdettaessa ylitarjontaa kutsutaan työttömyydeksi. Verojen rooli on lähinnä se, että ne kertauttavat minimipalkkaa ja nostavat siksi sitä minimituottavuutta jolla työntekijä voidaan palkata.

Yleensä verokohtaantoa käsiteltäessä näytetään, että se ei hyvin toimivilla markkinoilla riipu siitä kumpi kaupan osapuoli maksun näennäisesti maksaa. Teoreema perustuu sille, että maksoi veron kumpi tahansa, bruttopalkka asettuu tasolle jolla reaalinen verokohtaanto riippuu puhtaasti markkinoiden kysyntä- ja tarjontaelastisuuksista. Mutta tällaisessa analyysissa nimenomaan oletetaan, että bruttopalkka voi kellua mihin arvoon hyvänsä. Nykyisen minimipalkkalaskun läsnäollessa näin ei ole, koska minimipalkka on nimenomaan alaraja bruttopalkalle. Koska bruttopalkka on määritelmän mukaan se palkka, jonka työnantaja maksaa työntekijälle jälkeen työnantajapuolen erilaisten maksujen mutta ennen työntekijäpuolen vastaavia, ne verot jotka kerätään työnantajapuolelta kasvattavat minimipalkan ja sen maksamiseen vaadittavan todellisen rahamäärän välistä kiilaa, kun taas työntekijältä perittävät verot vain laskevat sellaisten työntekijöiden nettopalkkaa joiden bruttopalkka on jo minimissä. (Unohdetaan se teoreettinen mahdollisuus, että kohoava tulovero voi nostaa tasapainobruttopalkan minimipalkan yläpuolelle ja johtaa työllistymiseen. Sillä on väliä lähinnä silloin, kun työnantajapuolen sivukulut vähenevät ja työntekijäpuolen lisääntyvät vastaavasti.)

Niinpä työnantajapuolen maksujen vähentäminen todella on tärkeämpi osa työttömyyden kohentamista niin kauan kuin perimmäisen syyn, minimipalkan, laskuperuste on mitä se on.

Kun keskustelin tästä Mikko Särelän kanssa, hän toi esille hienovaraisemman pointin. Yllä minimipalkka oletettiin eksogeeniseksi, annetuksi tekijäksi. Mutta entä jos työnnämmekin sen sisään työmarkkinoille, eli analysoimme sitä endogeenisena, poliittisten markkinoiden rakenteesta lähtevänä tekijänä? Tällöin on syytä olettaa, että sivukulujen siirtäminen (joka on edelleen annettu tekijä) auttaisi vain kertaluontoisesti. Jos nimittäin kulut siirrettäisiin työnantajalta työntekijän maksettavaksi, bruttopalkat kyllä kohoaisivat ja tämä tekisi joidenkuiden työllistämisestä kannattavaa, mutta se vaikuttaisi mitenkään työmarkkinajärjestöjen poliittiseen valtaan tai työehtosopimusten syntymekanismiin. Reaalinen minimipalkka alentuisi kun nimellinen minimipalkka ei enää kertautuisi laskuissa samalla tavalla, ja siksi työllisyyskin kohentuisi, mutta ne mekanismit jotka johtivat alunperinkin minimipalkan tiettyyn tasoon eivät muuttuisi. Samat tekijät veisivät reaalista minimipalkkaa kohti sen entistä arvoa, eli kohottaisivat vähitellen nimellisminimiä. Näin kävisi tietysti hitaasti kun muistamme lain ja työehtosopimusten muuttamiseen liittyvän kitkan, hitauden ja bilateraalisen monopolineuvottelun tuottamat sopimuskulut, mutta pitkällä aikavälillä lopputulos olisi kuitenkin sama. Perusongelma on siis vielä syvemmällä kuin minimipalkassa, eli sen syntymekanismissa.

Tämän takia pitkällä aikavälillä on mielekästä puhua työmarkkinajärjestöjen vallan vähentämisestä ja muista lainsäädännöllisistä muutoksista, ei vain minimipalkasta tai verotuksen tarkasta asteesta. Ongelma kun ei ole vain määrällinen, vaan laadullinen.

Toinen asia joka Tonin kirjoituksessa kiinnitti huomiotani oli se miten veroissa keskityttiin rajaveroasteeseen. Tällä on tietysti osansa työllisyyteenkin, mutta nähdäkseni kokonaisverokiila on olennaisempi.

Taloustiede keskittyy yleensä rajasuureisiin, mutta ennen kuin niitä käytetään, pitäisi ensin miettiä mitä ilmiötä yritetään kuvata. Rajasuureet eivät ole annettu lähtökohta, vaan niitä käytetään syvemmästä syystä. Taloustiede olettaa ihmisten optimoivan valintojaan, ja kun optimointiongelma -- mikä se onkaan -- on tarpeeksi säännöllinen, optimia kohti päästään kun kuljetaan nopeimmin kasvavan rajahyödyn suuntaan. (Matemaatikot puhuvat menetelmästä Lagrangen kertoimien nimellä.) Siksi rajasuureet ovat olennaisia nimenomaan silloin, kun puhutaan taipumuksista, kannustimista ja tasapainoista riittävän säännöllisissä valintatilanteissa.

Taloustieteeseen kuuluu kuitenkin toisenkinlaisia analyysitapoja. Näistä lukuisimpia ovat erilaiset ns. kulmaratkaisut ja kvalitatiivisen analyysin muodot. Ne ottavat kantaa ongelmiin, jotka eivät ole tarpeeksi säännöllisiä Lagrange-optimoinnille. Hyvä ja tähänkin liittyvä esimerkki löytyy yrityksen teoriasta. Me voimme analysoida yrityksen toimintaa hyvin pitkälle siistinä optimointiongelmana ja käyttää työkaluina erilaisia kulu- ja osittaiskysyntäkäyristä johdettuja rajasuureita. Näin saadaan ainakin käsitteellisellä tasolla selitettyä mikä on yrityksen kannattavin toimintapiste tietyissä oloissa, ja selitettyä näin yrityksen toimintaa kun reunaehdot elävät. Mutta tämän lisäksi pelissä on myös rajoitteita, joihin raja-analyysi ei pure. Tärkein tällainen rajoite on kannattavuusraja, joka sanoo, että yrityksen on pakko pystyä kattamaan vähintään juoksevat kulunsa. Se on kova epäyhtälö joka tuottaa ratkaisujoukkoon kulmapisteen. Konkurssissa yrityksen rajasuureista johdettu optimaalinen toimintapiste on tappiollinen, ja kulmapiste tekee tilanteesta sellaisen, että sen tarkastamisessa ei voida käyttää rajasuureita/derivaattoja.

Työn tuottavuuteen liittyvät selitykset työllisyydelle ovat pohjimmiltaan täysin samanlaisia kuin yrityksen kannattavuusraja. Niissä todetaan, että vaikka työntekijä ja -antaja toimisivat oletuksen mukaan optimaalisesti, työntekijä ei nyt vain tuota niin paljon että häntä kannattaisi palkata. Tässä on kyse kulmapisteestä, ja sen tarkka paikka määräytyy maksetusta palkkasummasta, ei sen rajasuureista. Samasta syystä se kuinka paljon verot muuttavat pisteen paikkaa riippuu bruttopalkan ja työnantajan reaalisten kulujen väliin jäävästä verokiilasta, ei marginaaliveroasteesta.

Marginaaliveroasteen ja työttömyyden välillä on kyllä sidos, mutta se ei liity palkkaamisen kannattavuuteen. Päin vastoin siinä on kyse työntekijän valinnasta siitä kuinka paljon ja mitä työtä tehdä. Tämä sidos on tutkitusti paljon heikompi (elastisuudet muistaakseni välillä 0-0.1) kuin minimipalkan, verotuksen ja jäykkyyden aiheuttamat rakenteelliset hankaluudet, se on selvästi voimakkaampi miehille kuin naisille, se kääntyy ylösalaisin nimenomaan matalapalkkaisten kohdalla (tuloefekti: kun kasvava veroaste köyhdyttää, tehdään enemmän työtä että raha riittäisi; relatiivisesti hyvätuloinen taas arvottaa vapaa-aikansa niin korkealle, että verojen kasvu vähentää työpanosta) ja niin edelleen.

Oli miten oli, joka tapauksessa tiedetään, että "laiskuuden takia työttömät" ovat paljon harvinaisempi ilmiö kuin rakenteellisen työttömyyden uhrit. Siksi rajasuureetkaan eivät ole yhtä olennainen osa työttömyyden analyysia kuin pohjasuureet.

Paul Lillrank ja liberalismi

Paul Lillrank iskee kovilla Lassen kotisivuilla lainatussa artikkelissa:

Mutta media ei halua esittää eikä saamapuolen kansalainen halua nähdä laskutaitoisen lukuja. Ollaan kuin ei oltaisikaan rahataloudessa. Kaikki ikään kuin johtuu vain hyvästä tai pahasta tahdosta, ihmisyydestä tai sen puutteesta. Samalla hyväntahtoiset humanistit snobbailevat rahataloudesta lainatuilla korulauseilla. Että muka lasten päivähoito olisi hyvä investointi. Lapsetko sitten vartuttuaan maksaisivat sen takaisin korkoineen? Jos näin todella olisi, päiväkotihan voisi hankkia rahaa pääomamarkkinoilta, pyörittää toimintaansa ja tarjota sijoittajille säällisen tuoton.

Katteettomat lupaukset kapsahtavat katajaan, ja ihmiset lakkaavat ottamasta politiikkaa vakavasti. Siitä tulee samanlainen terapeuttinen instituutio kuin kirkosta. Jonkun on tarjottava lohdutusta ja luettava loitsut, vakuutettava, että kaikesta huolimatta hyvinvointivaltio ei hylkää. Todellinen päätöksenteko siirtyy laskutaitoisille teknokraateille.

Kävin äsken katsomassa Lillrankia eräässä väittelytilaisuudessa. Liberaali kapitalistiproffa piti oman yhteiskuntaihanteensa perusperiaatteena vanhaa kantilaista maailmankatsomusta, jonka mukaan "kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta".

Ostettuja oikeuksia

Kaverini kävi Etiopiassa työmatkalla. Kuvat ovat aika hulppeita, suosittelen tarkastamaan:



Erityisen hieno oli erään paikalle muuttaneen suomalaisen koti:



Vähän päälle sata tuhatta euroa maksaneeseen parikerroksiseen asuntoon sisältyi uima-altaan ja puutarhan lisäksi viisi aseistettua vartijaa. Paikalla oli kohtalaisesti rikollisuutta, mutta mitä ilmeisimmin tämä asunto säästyi murroilta.

Onkos tämä sitten oikein? Jos ihmisoikeudet ovat yleiset ja yhtäläiset, miten joidenkin ihmisten ihmisoikeudet voivat toteutua käytännössä enemmän kuin joidenkin muiden?

Viittaan edelliseen postiini sopusoinnussa elämisestä, jossa puhuin Coasen teoreemasta. Jatkan nyt hieman samoista aiheista.

Coasen teoreeman mukaanhan kuka tahansa voi ostaa itselleen oikeuksia aina siten kuin haluaa. Jos mielestäni minulla on oikeus nukkua aamukymmeneen eikä kukaan saa meluta ennen aamukymmentä, sen kun lahjon naapurini tukulla käteistä olemaan hiljaa aamukymmeneen asti joka aamu.

Entäpä, jos Suomen lain mukaan todella kaikkien pitäisikin olla hiljaa aamukymmeneen, mutta naapurini haluavat meluta? No, sitten käteisvirta on tietysti päinvastainen!

Ja ihmiset sitten vain valitsevat ihan yhtälailla suklaa- ja mansikkajäätelön, tai pidempien aamu-unien välillä, ostaen itselleen mitä nyt ikinä haluavatkin ostaa.

Kuten tästä kuitenkin huomataan, etukäteen määrätty lainsäädäntö ei itseasiassa vaikuta tilanteen taloudelliseen tehokkuuteen millään tapaa, vaan se on pelkkä tulonsiirto. Jos siis määrätään laki, jonka mukaan mölyäminen ennen aamukymmentä on kielletty, valtio käytännössä antaa suoraa rahaa tai vastaavasti hyvinvointia aamu-unisille aamuvirkuilta.

Tilanne ei eroa mitenkään siitä, että valtio antaisi tukiaisia suklaajäätelön ja ylimääräisiä veroja mansikkajäätelön myyjille.

Coasen teoreemaa vastaan feelgood-pohjalta kapinoivat usein viittaavatkin siihen, että teoreeman nojallahan kaikkiin mahdollisteen oikeuksien allokaatioihin liittyy varallisuusvaikutus. Rikkaat vetävät pitkiä aamu-unia, mutta köyhät ovat joutuneet kuuntelemaan mekkalointia yömyöhään asti, kun taloyhtiön sopimuksen mukaan hiljainen aika on kello 02-10.

Tässä nyt unohdetaan, että köyhillä on tukko rahaa taskussa lämmittämässä mieltä - ja hehän ovat vielä tuota rahasummaa vasten vapaaehtoisesti suostuneet tähän järjestelyyn! Joten he hyötyvät tästä järjestelystä loppupeleissä.

Kauppaahan ei tapahdu, jos kummatkin eivät tunne hyötyvänsä.

***

Hyvänä esimerkkinä samanlaisesta primitiivireaktiosta on kaverini huomautus Vihreiden ehdotuksesta asevelvollisuuden muuttamiseen: vähennetään kutsuttavien määrää ja arvotaan asevelvollisuuteen joutuvat.

Sinällään tämä ei olisi huono idea, jos nakin osuessa kohdalle jonkun muun voisi ostaa/lahjoa menemään omasta puolesta. "Mutta sehän olisi epäreilua! Rikkaiden ei tarttisi mennä!"

Vaikutus olisi kuitenkin epäreilu ainoastaan niitä rikkaita kohtaan. Vaikutus olisi siis käytännössä sama, kuin satunnainen lisävero (mätkyt), joka vastaisi puolen vuoden palkkaa. Tehokkuuden kannalta sillä ei olisi väliä.

***

Valinnanvapauden ja tehokkaiden valintojen kannalta lienisi parasta, että julkinen valta ei sen kummemmin tukisi mansikka- kuin suklaajäätelöäkään. Muutoin jompaa kumpaa kulutetaan enemmän kuin tuotannon niukkuus antaisi ymmärtää.

Aivan yhtälailla olisi parasta, ettei julkinen valta aktiivisesti syrjisi yökukkujia. Se on preferenssi siinä missä muutkin. Taloyhtiöt sopikoot keskenään, milloin pitää olla kuinkakin hiljaa.

***

Tähän liittyy vielä tärkeä, usein Coasen teoreemaan liitetty kritiikki.

Kuka tahansa oikeus- tai taloustieteen perusoppitunnilla istunut muistaa, kun opettaja alkoi kertoa ulkoishaitoista. "Kuvitelkaa joen yläjuoksulle tehdas, joka kaataa mutaliejua veteen. Sitten kuvitelkaa alajuoksulle mummo mökkinsä kanssa." Sitten käydään ahkerasti läpi, miten tehdas voisi ottaa mummon huomioon.

Itsepä kysyisin ihan ensimmäisenä, kuka typerys rakentaa mökkinsä mutaliejujoen alajuoksulle? Eikö mummo tajunnut, että yläjuoksussa on saastuttava tehdas mökkiä rakentaessaan?

Lainsäädännössä erotetaan useimmiten tällainen hölmö ex post -analyysi, eli saastuttamispäätöksen jälkeinen ongelmien analysointi ja vatvominen, sekä ex ante -analyysi, joka keskittyy tapahtumiin ennen päätöksentekoa.

Niinpä, kun meidän taloyhtiössä sovittaisiin, että kello 02-10 ei saa mölytä, meidän taloyhtiöön myös valikoituisi henkilöitä, jotka mieluiten nukkuvat aamuisin pitkään. Erinäköiset yhteisöt erilaisilla säännöillä sitten eriytyisivät toisistaan, ja syntyisi oikeasti toistensa kanssa yhteensopivien asukkaiden taloyhtiöitä.

Syvemmin ajatellen sääntöjä saattaisi syntyä kaikenlaisia, ehkäpä pidempääkin tai lyhyempää hiljaista aikaa toivovia. Tai ehkä syntyisi vaikka taloyhtiön yhteinen kalenteri, mihin kukin voisi merkitä, milloin joutuu heräämään erityisen aikaisin tai haluaa pitää illalla bileet.

Tällaista spenceriläistä parhaiden ratkaisujen selviytymistä voisi sitten kutsua vaikka sosiaalidarwinismiksi. Olen siis sosiaalidarwinisti.

Suomen valtio lakkautettu 1.1.1993

Ilta-Sanomat 21.5.2005 / Juha-Pekka Tikka:

Valtionhallinnon virallisen yritystietojärjestelmän
mukaan Suomen valtion toiminta on lakannut vuoden 1993
alussa.
Patentti- ja rekisterihallituksen sekä verohallinnon
virallisesta, avoimesta tietokannasta saa päätteelle
"viimeisimmän tiedon", jonka mukaan Suomen valtio on
lakannut toimimasta alkaen 1.1.1993. Hakutulos on
riemastuttanut nettisurffaajia.

...

Valtion lakkauttaminen oli aikanaan mm. Karl Marxin
haavekuva vallankumouksen jälkeisestä maailmasta,
mutta nykyisin ajatusta kannattavat etunenässä
oikeistolibertalistit. Suomen valtion budjetin menot
tänä vuonna ovat kaikkiaan noin 38 miljardia euroa.

Huvittavaa, miten yleinen tuo kirjoitusvirhe "libertalistit" on. Ilmeisesti ihmiset sekoittavat sanat "liberalismi" ja "libertarismi" ja muodostavat niistä sekasikiön "libertalismi". Tuo oli noin viidessadas kerta, kun kuulen/näen jonkun käyttävän tuota muotoa. Oikeiston käsitteen käyttämistä tässä yhteydessä en viitsi edes kommentoida.

Mistä työttömyys johtuu?

Helsingin Sanomien kuukausiliite omisti kokonaisen pitkän, kohtalaisen heikkolaatuisen artikkelin työttömyydelle ja työllisyydelle ja niiden syille. Artikkelissa eri eturyhmien edustajat kertoivat kukin vuorollaan, kuinka heille ei ole annettu riittävästi rahaa, tai kuinka heidän ei ole annettu päättää laeista ja säädöksistä. Nytpä vielä maalainen miettii samaa meemiä.

Eikä mikään ihme. Suomessa on yhä piilotyöttömät, koulutetut ja muut mukaanluettuna viidesosa työhaluisista vailla työpaikkaa, työkyvyn rapautuessa keskiolutkuppiloissa ja elämänlaadun heiketessä roimasti. Onnellisuustutkimusten mukaan työttömien suru ja epäonnellisuus jopa läikkyy muidenkin päälle, ja saa ison osan muistakin ihmisistä surulliseksi.

Työelämän huonontuminen ja työttömyys ei kaikesta huolimatta ole mikään utopistinen arvoitus, jota taloustieteilijät eivät ole onnistuneet ratkomaan, vaikka työministerimme Filatov aikoinaan totesikin, että "ettekö tajua, että jos työttömyydelle jotain voisi tehdä, se olisi tehty jo".

Okei, nyt tarkkana, homma on kohtalaisen yksinkertainen: kun työnantaja palkkaa uuden työntekijän, henkilöllä on sekä tuottavuus että palkka. Jos uusi työntekijä tekee muovikippoja sen verran kuussa, että firman liikevaihto nousee 5000 euroa uuden palkatun henkilön myötä, on työntekijän tuottavuus 5000 euroa. Työnantaja voi tietysti maksaa palkkaa korkeintaan sen 5000 euroa, jottei tee tappiota.

Suomessa on työsopimuslain mukaan 926,40 euron minimipalkka. Sitä alempaa palkkaa työnantaja ei voi maksaa, mutta se on toisaalta se määrä rahaa, minkä työttömän tulee yritykseen tuoda, jotta yritys voi hänet palkata.

Verokiila

Äkkiä ajattelisi, että kyllähän useimmat työttömät nyt tuon verran tuottaisivat missä tahansa tehtaalla tai kaupan kassana - ja oikeassahan olette.

Eli tietenkin työntekijän ja työnantajan välissä on verokiila, eli työnantajamaksut, verot ynnämuut. Se, onko verokiila työnantajan tai työntekijän puolella on aivan sama.

No, meillähän on Suomessa progressiivinen verotus ja niin edespäin, eikö vain? Eli meillähän verot ja muut maksut lankeavat rikkaiden maksettavaksi?

Väärin. Itse asiassa jo pienituloisilla eli noin 1200 euron palkan tienaavilla rajavero nousee jo puoleen. Eli siitä tuottavuudesta itse työntekijä saa enää alle puolet!

Tämä tarkoittaa, että keskivertotyöttömän pitäisi, jos hän työpaikan yrityksestä X haluaa, tuottaa yritykselle X jopa yli 2000 euroa kuukaudessa.

Jälleen mietitte, että kyllähän kortistossa monen luulisi tuonkin tuovan taloon? Jälleen kohtalaisen oikein.

Riskipreemio

Erilaisten suorien maksujen lisäksihän meillä on Suomessa valtavat määrä muuta työpaikkasäännöstelyä. Henkilön työllistämiseen liittyy byrokraattisia kuluja.

Lisäksi Suomessa irtisanottaessa pitää maksaa melkoinen korvaus. YT-neuvottelut, irtisanominen ja vastaavat ovat vieläpä pitkällinen prosessi, joka laskee työntekijöiden tuottavuutta pitkäksi aikaa.

Niinpä työnantajan pitää olla varuillaan. Jos hän palkkaa huonon työntekijän, tai onnistuu myymään hieman vähemmän ensi kuussa, hän ehkä joutuukin potkimaan työntekijän pihalle - mutta tästä aiheutuu hirveä määrä kuluja!

Niinpä työntekijän tuottavuuden ja palkan väliin pitää vielä mahtua kunnolla ilmaa riskin varalta, siltä varalta että tulee tehtyä huono päätös.

Summa mutikassa arvioiden tavallisen työttömän pitäisi siis tuottaa yritykseen yli 3000 euroa! Tämä alkaa olla jo sellainen summa, jonka tuottamiseen tavalliselta, usein kortistossa jo pidempään maanneelta henkilöltä ei löydy työkykyä.

Työvoimapula

Sinällään on vähän hölmöä puhua "työvoimapulasta". Jos meillä ei ole riittävästi riittävän korkeapalkkaisia työntekijöitä hyvinvointivaltion pyörittämiseen, silloin lasku vain on liian iso maksettavaksi. Olisi tietenkin mahdollista saada lisää huippuosaajia Suomeen elättämään niitä vähemmänkin tuottavia, mutta aika epätodennäköiseltä tuntuisi, että kukaan tänne meidän laskuja maksamaan haluaisi tulla.

Yksi kaiken kaikkiaan yhteiskuntaa hyödyttävä vaihtoehto olisi tietenkin päästää heikomminkin tuottavat töihin, mutta siihenhän meiltä ei löydy halua.

Sitäpaitsi, kun niillä köyhilläkin se rajavero tosiaan kipuaa jo puoleen, on aika selvää, että hyvinvointivaltio ei suinkaan ota rikkailta ja anna köyhille. Esimerkiksi ilmainen yliopisto-opetus on tulonsiirto köyhiltä rikkaille kaikkien näkemieni tutkimusten mukaan.

On eri asia, onko se silti toivottava, mutta joka tapauksessa köyhemmät ja alempi keskiluokka sitä maksavat, samalla kun sinne lähinnä menee ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapsia.

Myös rahalliset tulonsiirrot lankeavat loppujen lopuksi aika tasaisesti eri tuloryhmille. Kyllä ne rikkaat ihan yhtälailla hyötyvät hyvinvointivaltiosta. Yritänpä panna tästä ihan taulukoitakinpiakkoin.

Aktiivinen työllistäminen

Maalainenkin ehdottaa, että miksei sitten voitaisi harjoittaa aktiivista työllistämispolitiikkaa. Eli palkataan työttömiä vaikka kaivamaan ojia, tai kenties rakennetaan vaikka maantietä.

No, kuten nokkelimmat arvaavat, julkinen kulutus ei ole ilmaista, vaan tulee sieltä verokiilasta. Jokainen valtion käyttämä euro on pois sieltä yksityisten ihmisten omasta kulutuksesta.

Jos viime viikolla ostin suklaapatukan, tällä viikolla kohonneiden verojen takia minulla ei ollutkaan enää varaa. Alentuneen kysynnän takia suklaapatukkatehdas joutui irtisanomaan yhden tyypin.

Aktiivinen työllistäminen on siis aina nollasummapeliä - tai jopa pahempaa, koska se verokiilan voi jopa tuhota toimivampaa taloudellista tuotantoa. Lisäksi ihmisten itse päättäessä kaupasta mitä ostetaan, ne ostokset yleensä miellyttävät ihmisiä enemmän. Maanteiden keinotekoinen rakentaminen korpeen on sen sijaan inhimillisten voimavarojen hukkaamista.

Sama tietysti koskee yrittäjien apurahoja ja muuta hömppää.

Työttömien kouluttaminen

Nykyinen hallitus on aktiivisen työvoimapolitiikan lajeista erityisen innostunut työttömien koulutuksesta. Jos työtön oppii uusia taitoja, hänen tuottavuutensahan paranee, ja hän voikin yltää siihen maagiseen kolmeen tuhanteen euroon!

Koulutuksen tuloksista ollaan kuitenkin OECD:tä myöten aika samaa mieltä: siitä ei juurikaan ole apua. Yleiset työttömille järjestetyt tietokoneenkäyttökurssit ja vastaavat eivät juurikan yksittäisiä työnantajia loppupeleissä hyödytä.

Kyynisempi voisi huomauttaa, että Suomessakin aktiivisessa koulutuksessa ja vastaavissa olevia ei lasketa useinkaan työttömyystilastoihin. Ei kai julkisen vallan motiivina koulutusbuumissa vain ole saada työttömyysluvut näyttämään nätimmiltä, kuin ne ovatkaan?

Tietysti joku voisi myös pitää hieman epäinhimillisenä järjestelmää, jossa ensin asetetaan rima tavattoman korkealle, ja sitten piiskataan työtöntä, kunnes hän pääsee hyppäämään sen yli.

Toimiva aktiivinen työllistämispolitiikka

Tässä vaiheessa lukijaa saattaa häiritä, koska hän on kuitenkin lukenut toimivistakin työllistämispolitiikan muodoista. Esimerkiksi työnantajamaksujen alentamiset, tukityöllistämiset ja vastaavat ovat onnistuneet saamaan ihmisiä töihin.

Kuitenkin, kuten edelläolevasta huomataan, temppu on aika keinotekoinen. Jos ensin julkinen valta sanoo, että palkan pitää olla 1000 euroa, sitten työnantaja sanoo, että ei meillä ole maksaa niin paljoa, ja lopulta julkinen valta maksaakin itse osan palkasta, niin siinähän julkinen valta vain pyörtää sanansa. Ensin asetetaan rima korkealle, sitten tunnustetaan, että ethän sä tuonne asti jaksa hypätä, ja annetaan jakkara!

Työllisyysturva

Jos meillä ei sitten irtisanomislainsäädäntöä olisi, eikö työturvallisuudentunne laskisi?

No, ainakin Tanskassa, missä irtisanomissuojaa ei käytännössä ole, jopa ay-liikkeiden omien tutkimusten mukaan työntekijät kelluvat mukavassa turvallisuudentunteessa. Miten voi olla?

Työpaikka voi tietysti mennä alta milloin vain, mutta uusia hakiessa niitä yhtäkkiä löytyykin kuin sieniä sateella.

Työpaikkojen korkea saatavuus luo ihan oikeaa turvallisuuden tunnetta. Sen sijaan tieto siitä, että oma firma on rapakunnossa ja oma työpaikka tappiollinen, mutta saa silti roikkua kiinni yrityksen reunassa, ei varmaankaan takaa kenellekään kunnon yöunia.

Työssäkäyvät köyhät

Eikö meille sitten syntyisi työssäkäyvien köyhien ryhmä? Ehkäpä jopa R-kioskin työntekijän palkka, joka nyt kiikkui siinä 950 euron hujakoilla minimipalkoissa hieman laskisi?

No, noin varmasti kävisi. Meille voisi hyvin syntyä "työssäkäyvien köyhien" ryhmä, mutta vain nykyisten "työttömien köyhien" tilalle.

Ja jos se matala palkka on ongelma, eikö valtio voi sitten antaa siihen ohelle rahaa sosiaaliturvan muodossa, lyödä ihan tukun seteleitä käteen? Tätähän kutsutaan perustuloksi, esimerkiksi negatiiviseksi tuloveroksi. Työmarkkinoiden sääntelyn

Kokonaistulos olisi tietenkin huiman positiivinen, kasvaisihan tuottavaa työtä tekevien määrä suomessa neljänneksellä! Voitte kuvitella kuinka paljon suklaapatukoita ja villapaitoja enemmän Suomessa olisi meillä kaikilla.

Saatikka mikä vaikutus sillä olisi ihmisten onnellisuuteen, kun viidesosaa työkykyisistä ei enää sysättäisi yhteiskunnan reunamille "aktiivisen työllistämispolitiikan" kujanjuoksuun.

Yhteenveto

Työttömyyden kaltainen ilmiö voi tuntua kovinkin monimutkaiselta kaiken ay-liikkeen ja poliitikkojen levittämän sumuverhon takana, mutta kuten huomaatte, taustalla vaikuttavat ilmiöt ovat hyvin yksinkertaiset.

Lähinnä poliitikot suitsuttavat osaamispääoman ja tuottavuuden kasvun puolesta, mutta se on vain keinotekoinen tapa piiskata työttömiä tuottamaan enemmän, jotta he yltäisivät minimipalkkoihin. Hyvänä esimerkkinä on Suomen virallinen koulutuspoliittinen tavoite, jonka mukaan yli puolet ihmisistä pitäisi saada ammattikorkeakouluista läpi. Kun sitä tuottavuutta ei vuosikausien koulutusrumballa ja placebomaisilla sääntelykikoilla saada nousemaan, omasta mielestäni fiksuinta olisi vain luopua työehtosopimusten yleissitovuuksista ja minimipalkoista ja siirtyä siihen perustuloon.

Hyväntekeväisyyttä isänmaalle

Unohtakaa Plan-järjestön kummien adoptointi -ohjelmat kehitysmaista, tässä on jotakin parempaa: