Hallitus tiukentaa sensuuria, media vaikenee

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä aikoo vaientaa nettikeskustelun


Tuomas Enbuske:

Päivi Tiilikka, miten tässä oikein on näin käynyt, että Suomen laki on esimerkiksi tämmöisen arkijärjen kanssa monesti ristiriidassa?

Päivi Tiilikka:

No, meillähän on tilanne myös se, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittaa säätämään rangaistavaksi tietynlaisen rasismin. Tälläkin hetkellä on lainsäädäntöä valmisteilla siitä, että niin sanotut viharikokset tulisivat myös oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin. Sekin tulee Euroopan Unionista, jossa on direktiivi - en muista onko se nyt jo valmistettu vai valmisteilla - eli Suomi on sidottu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja meidän on pakko niitä noudattaa. Eli tavallaan - on ne vastoin arkijärkeä tai ei - niin jos me olemme kansainvälisessä yhteistyössä, niin meidän pitää pelata samoilla pelisäännöillä kuin muutkin.

Toisaalta siinä on ajatuksena se, että ihmiset on samanarvoisia ja tasa-arvoisia ja juuri sen takia tämmöinen niin sanottu positiivinen syrjintä voi olla perusteltua. Eli että vähemmistöjä voidaan tai pitää kohdella vähän paremmin kuin valtaväestöä, ja sen takia ajatuksena on juuri se, että valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

http://areena.yle.fi/audio/410980 (32:40 - 34:00)

Tämä oli ensimmäinen huomaamani julkinen viittaus Braxin työryhmän toimeksiantoon. Perusteluna rangaistusvastuun laajentamisesta oikeushenkilöön (yhdistys, yritys) Tiilikka käyttää EU:n direktiiviä, ei mitään muuta, ja vielä erikseen painottaa, ettei arkijärjellä ole nyt väliä.

Vetoaminen direktiiviin (tai oikeammin puitesopimukseen) on vain vetoamista auktoriteettiin, väistämättömyyteen ja ihmisten tietämättömyyteen. Kuitenkaan kaikkia muita puitesopimuksen kohtia ei varmaankaan ole tarkoitus ottaa Suomessa käyttöön. Luultavasti vain tämä yksi, jota Johanna Suurpää ja Mika Illman ovat vuosia toivoneet ja joka ainoana mainitaan Braxin toimeksiannossa.

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä aikoo vaientaa nettikeskustelun

« Vastaus #116 : 11.09.2009, 19:08:57 »

Tätä sensuurin kiristystä on vuosien ajan tehty ilman että "tiedotusvälineet" olisivat lainkaan kiinnostuneet aiheesta. Suomalainen media on täysin ala-arvoista.

Yksikään suomalainen sanomalehti ei puolusta sananvapautta, radio- ja tv-uutisista puhumattakaan. "Tiedotusvälineet" eivät vaivaudu edes raportoimaan siitä, että tämän uuden lain myötä sensuuri kiristyy entisestään.

Tämä sensuurinkiristyslaki aiotaan ajaa läpi sammutetuin lyhtyin, samalla tavalla kuin ulkomaalaislaki. HS tai YLE eivät tainneet vaivautua kertomaan ulkomaalaislakiesityksen olemassaolosta.

Yhteiskuntaan ratkaisevasti vaikuttavia lainmuutoksia ja muita poliittisia päätöksiä tehdään täysin salassa, uutispimennossa, kansalta piilossa. Tällä tavalla kansa ei siis saa tietoa siitä, mitä poliittiset vallanpitäjät todella tekevät.

Media pimittää todelliset asiat ja keskittyy puhumaan paskaa jostain BB:stä ja Sauli Niinistön vaimosta ja Matti Vanhasen naisystävästä käsittelemättä lainkaan sellaisia asioita kuin kymmeniätuhansia uusia turvapaikanhakijoita Suomeen tuova ulkomaalaislain muutos tai kaiken poliittisen keskustelun sensurointi eli sananvapauden totaalinen lakkauttaminen.

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä aikoo vaientaa nettikeskustelun

« Vastaus #117 : 11.09.2009, 19:48:51 »

Jari Tervon uutta kirjaa on viikon ajan palloteltu eestaas tärkeänä esimerkkinä sananvapauden rajoista. Tiedossa ei ole syytettä kunnianloukkauksesta tai mitään muutakaan, mitä ei voisi laskea pelkän onnistuneen myynninedistämiskampanjan lukuun. Julkisuusmylly jatkaa pyörimistään, ehkä siksi että hiljainen hetki juuri nyt olisi niin kiusallinen.

Sananvapauden kannalta tärkeintä on se, mistä vaietaan ja mistä vaiennetaan. Tervosta ei ole vaiettu, eikä häntä ole yritetty vaientaa, siispä hän ei sananvapausmielessä ole kovin mielenkiintoinen. Kirjailija saa hekottaa koko matkan pankkiin laskemaan rahojaan, mutta sananvapauden ja Tervon kirjoituksissaan yhdistävien toimittajien olisi syytä katsoa peiliin, etenkin tällä viikolla.