Anssi Porttikivi opettaa elämän perusasioita punavihreille hörhöille:

Koittakaa nyt tajuta, että Malthusin huoli viljelypinta-alan rajallisuudesta on ihan sama harha kuin teidän huolenne öljyn tai ilmakehän hiilidioksidinpidätyskyvyn rajallisuudesta. Malthusin jälkeen olemme oppineet tuottamaan yhä enemmän ruokaa samalla peltopinta-alalla, tarpeen mukaan.

Samalla lailla opimme tuottamaan yhä enemmän energiaa tarpeen mukaan riippumatta siitä, milloin öljy, kivihiili, maakaasu, uraani tai joku muu yksittäinen luonnonvara käy ylivoimaisen työlääksi hankkia. Korvaavia tapoja löytyy aina, tai ainakin havainnot, tilastot ja järki niin sanovat: LÄHES KAIKKIEN LUONNONVAROJEN reaalihinta on laskenut ja saatavuus ihmiselle helpottunut läpi historian, poliittisesta väkivallasta johtuvia tilapäisiä piikkejä lulkuunottamatta. Ottakaa silmä käteen ja tulkaa ulos sieltä vihreästä tynnyristänne!

Erilaisia energiantuotantotapoja on aivan riittävästi, ja tuottavuuden nousun ja talouskasvun myötä energian hinta tulee pysymään elintasomme kannalta ei-kriittisenä riippumatta fossiilisten polttoaineiden mahdollisesta hinnan noususta. Kyllä valaanrasvakin on nykyään hurjan kallista, vaikka aikanaan pelättiin siitä valmistettavan lamppuöljyn loppumista kulutuksen kasvaessa, mutta ketä se enää kiinnostaa? Valaskantakin on toipumaan päin.

"Puhdas, saasteeton luonto" on samanlainen näennäisesti niukentuva, oikeasti yhä helpommin nautiskeltava luonnonvara. Sitä mukaa kun hiilidioksidi tai muut saasteet uhkaavat meitä, olemme aina oppineet sopeutumaan, siivoamaan ja muuttamaan sotkemistottumuksiamme niin, että jokaisen sukupolven kokema ympäristö on ollut hygieenisempi, terveellisempi ja miellyttävämpi kuin edellisen. Ja sama jatkuu loputtomiin. Ainoa uhka on se, että jonkun resurssien nautintaoikeutta ja niin ollen intressiä sen myymiseen ja vaalimiseen ei ole annettu riittävän selkeästi jollekin yksityiselle taholle, jolloin sitä voidaan ryöstöviljellä. Mutta esim. päästökiintiöillä tästäkin ongelmasta päästään.

Edellytys tälle onneksi vääjäämättömälle ("pojasta polvi paranee") kehitykselle on vaurastuminen, eli toimintamahdollisuuksiemme lisääntyminen, eli oppiminen, eli tuottavuuden nousu, eli talouskasvu, eli kulttuurin kehitys, jotka ovat ovat aina kulkeneet käsi kädessä ja ovat käytännössä synonyymejä!

HERÄTKÄÄ PÖNTÖT!

Eilen pääkaupunkiseudun lehdet uutisoivat pieleenmenneestä vuokrauudistuksesta. Kun välitysmaksun maksattaminen vuokralaisella taannoin kiellettiin, nyt on käynyt ilmi, että käytäntö on korvautunut tilapäisesti korkeammilla vuokrilla. Uutisoinnista päätellen kehitys on jollekulle yllätys, eli on jälleen korkea aika kerrata perusteita.

Julkinen kaupan ehtojen sääntely, joka ei rajoita kaupassa käytettäviä hintoja, ei kykene missään oloissa muuttamaan kaupan osapuolille aiheutuvaa suhteellista rahallista kuormitusta. Se voi johtaa lisäkustannuksiin, mutta se ei voi vaikuttaa siihen, kuka nämä kustannukset maksaa. Kaupan hinta sopeutuu aina siten, että kuorma kannetaan samoissa suhteissa kuin vapailla markkinoilla. Periaate on pirun yksinkertainen, eikä sen ymmärtämisen pitäisi olla kovin vaikeaa. Mutta niin se vain tuntuu olevan.

Tässä nimenomaisessa esimerkissä kuvitellaan, että vuokra-asuntojen välityskustannukset voitaisiin maksattaa vuokralleantajalla, kunhan oikea edikti on vain ensin annettu. Mutta mikäli vuokralaiset olivat aiemmin se osapuoli, joka jäi tässä maksajaksi, eivät syyt ilmiöön lakia tuotettaessa mihinkään mene. Totta kai sama taloudellinen mekanismi johtaa maksajuuteen vastakin, mikäli liikkumavaraa hinnan siirtoon vain jostain löytyy. Siinä missä siirto oli aiemmin eksplisiittinen, nyt vaikutus välittyy nousseena hintana. Jos taas tilapäisesti korotettu vuokra kielletään, maksu peritään vähemmän kohonneena mutta pysyvästi korkeampana vuokrana. Mikäli sitten tämäkin jollakin umpihämärällä keinolla kyettäisiin havaitsemaan ja kieltämään, vaikutus siirtyisi asuntojen laatuun. Ja niin edelleen. Markkinat määräävät kulujen jakauman, ei valtio.

Mahdottomuus erottaa tällä tavalla perittyjä maksuja hinnoista on sitten paljon yleisempikin ongelma. Kun periaatetta sovelletaan laajalti, emme itse asiassa pysty edes kertomaan kuka aiemmin maksoi vuokranvälityksen kulut. Ehkäpä vuokra oli sen verran vapaiden markkinoiden tuottamaa alempi, että maksajaksi päätyi alunperinkin vuokranantaja...

Kuvattu impotenssi vainoaa lukemattomia muitakin muka-olennaisia poliittisia päätöksiä. Esim. valtio ei pysty päättämään tasaisten verojen kohtaantoa, koska työn, tuotteiden ja pääoman hinnat myötäävät kuitenkin. Emme siis pysty sanomaan, kuka ALV:n tai "työnantajapuolen sosiaalimaksun" lopulta maksaa, vaikka se näennäisesti peritäänkin identifioitavalta taholta. Niinpä puhe esim. pääomatuloveron, tuloveron ja ALV:n suhteellisesta hyvyydestä on täysin turhaa -- sama taho ne kuitenkin aina maksaa, mikäli ne ovat sama-asteisia. (Eriasteisina ne vääristävät relatiivihintoja, ja tuottavat vielä suuremman vahingon. Markkinoita ei edelleenkään ole huijaaminen.)

Ainoa keino todella päättää yksittäisen kaupan kustannusten jakauma olisi käyttää täysimittaista hintasäännöstelyä kaikkien kaupan osapuolien kohtaamien hintojen suhteen samanaikaisesti. Siis todella kaikkien -- mikäli vuokran kuluja ei kyetä muuten siirtämään vuokralaiselle, ne siirretään enemmän tai vähemmän tehokkaasti kulupuolelle, ja ne jälleen tuppaavat päätymään vuokralaisen maksettavaksi. Tällä kertaa vain alentuneena palkkana, kun vuokranantaja ei maksakaan rakentajalle yhtä paljon kuin aiemmin, rakentaja vuokralaisen työnantajalle, tai työnantaja vuokralaiselle. Välillinen mekanismi on tietysti epätarkka, ja kohdistuu suuremmassa määrin sivullisiin. Niinpä se on selvästi paljon huonompi vaihtoehto kuin vuokraamisen kulujen pitäminen vuokrasopimuksen osapuolten välisenä. Lisäksi tyhmempikin tajuaa, että kun hintasäännöstely ulottuu mihinkään merkittävään osaan taloutta, loppu on lähellä.

Pienen ajattelun jälkeen huomaamme siis, että monissa asioissa poliitikon kädet ovat todella sidotut, ja että aihetta piiskatessaan hän itse asiassa tekee lähinnä tikusta asiaa. Näennäinen köyhän puolella olo kuulostaa hyvältä, tuo ääniä ja luo byrokratiaa, jonka olemassaolosta kansanedustaja, varsinkin julkisen talouden työntekijäliittojen tukemana, voi vain hyötyä. Mitään positiivisia vaikutuksia politikoinnilla ei esimerkkiemme kaltaisissa tilanteissa kuitenkaan ole; tuloksena on ainoastaan kasvaneen jäykkyyden ja huonommin toimivan hintajärjestelmän tuottamaa tehottomuutta.

Kaikkein hassuin juttu on, että tämän toteaminen ei edes vaadi minkäänlaista ideologista kiihkoa. Jos politiikka ei toimi, se on aina tyhmää, ja luulisi, että kaikki tajuaisivat sen pahaksi poliittisesta orientaatiosta riippumatta. Miksi siis esim. maamme vasemmisto ei ole vielä ottanut vuokranvälitysmaksujen kontrollin hävittämistä asialistalleen?

Robin Hood -politiikka on tullut tiensä päähän toteaa Kari Häkämies tämän päivän Helsinginsanomissa. Tällä kertaa kysymyksessä on kuntien verotuksen järjettömästä tulontasauspolitiikasta. Eduskunta suuressa viisaudessaan päättää, että kansalaiset saavat oikeuden nauttia 'ilmaisista' yhteiskunnan tuottamista palveluista; koska valtion menojen lisääminen ei ole muodissa, sälytetään vastuu palvelujen tuottamisesta kuntien niskaan. Lopputuloksena on, että kunnan jonka väestöstä suurin osa on eläkkeellä joutuu kustantamaan kalliit valtion määräämät palvelut näille eläkeläisille.

Kyseessä on tietenkin mahdoton yhtälö ja saa aikaan suurta katkeruutta hyvin voivien kuntien ja huonosti voivien välille. Siksi valtio onkin ottanut käyttöön kuntien välisen tulontasausmekanismin. Siinä niiltä kunnilta, jotka saavat eniten verotuloja otetaan pois ja annetaan niille, joilla niitä on vähän. Marxilaisen periaatteen mukaan kultakin otetaan kykynsä mukaan ja kullekin annetaan tarpeen mukaan.

Ei liene yllätys, että ylläoleva järjestelmä on ongelmissa. Suurin osa kunnista, joiden verotuloja leikataan on talousvaikeuksissa. Tästä juontuu Häkämiehen lausunto Robin Hood -politiikan lopettamisesta. Kyseinen järjestelmä on järjetön ja Häkämies on oikeassa siinä, että se pitäisi purkaa. Jotta heikomman taloudellisen tilanteen kunnille ei tästä koituisi mahdotonta taakkaa, pitäisi valtion myös purkaa kaikki monet valtiosääteiset menot, jotka on sälytetty kuntien harteille.

Eilen oli tekemistä, enkä ehtinyt sen paremmin kauppaan kuin Alkoonkaan. Nyt huomasin, että leipä on loppu, ja että iltaa voisi vaihteeksi viettää pikkuhiprakassa. Mutta nythän on tietysti myöhäistä. Kaupat eivät ole sunnuntaina auki, eikä kioskiltakaan saa punkkua. Kysyinpä siis kämppäkaverilta, ovatko mitkään liikkeet tänään auki. Vastaus kuului: "no ainakin asematunnelissa -- [Tapulikaupungin] kaupat on liian isoja".

Tämäpä hienoa. Meillä on siis voimassa lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on auttaa pieniä liikkeitä rankaisemalla isompia sunnuntaiaukiolon kiellolla. Oletettavasti kyseinen laki on ajettu läpi jonkinlaisella kyläkauppahassutuksella ja isojen pahojen yhtiöiden vastaisella propagandalla. Käytännössä laki johtaa siihen, että yhtenä päivänä viikossa ostarin kioskimonopolin omistaja muuttuu hetkeksi paikalliseksi pikkujumalaksi, sekä siihen, että lähin aukioleva kyläkauppa on Helsingin keskustassa. Joudun siis luultavasti maksamaan päivän ruoasta ylihintaa, keplottelemaan punkkuni jotakin muuta kautta (tai olemaan ilman), ja kaiken kaikkiaan häsläämään tarpeettoman paljon saadakseni ruokaa, joka kuitenkin seisoo hyllyssä parin sadan metrin päässä. Tämä ei kuulosta ensinkään sellaiselta palvelukselta, jolla voidaan perustella interventioita.

On myös hyvin vaikeaa ymmärtää, miksei lupakäytäntöjä ymmärretä vääriksi ja haitallisiksi -- jokikinen tässä maassa joutuu sen ansiosta silloin tällöin tilanteeseen, jossa kaappi on tyhjä eikä markkinoiden anneta auttaa. On täysin käsittämätöntä, että näin täydellinen älyttömyys ei riitä herättämään suomalaisia todellisuuteen sittenkään, kun ongelma osuu omalle kohdalle. Tällainen sääntely on härkäpäistä, puolueellista, haitallista, ärsyttävää ja väärin. Moista luupäisyyttä ei pidä sietää edes kansanedustajilta. Lupa- ja aukioloaikakäytännöt pitäisi romuttaa kerralla, nyt heti, eikä asiasta sen enempää pidä kuin tarvitsekaan keskustella. Se, mitä ostan, mistä ja milloin ei yksinkertaisesti kuulu muille kuin minulle ja myyjälle.

Objektivistiblogi The Light of Reason käsittelee uskonnon ja objektivismin ristiriitaa. Objektivismi johtaa väistämättä uskonnon vastustamiseen ja sitä kautta ateismiin: objektivistiseen totuuskäsitykseen kuuluu rationalistinen epistemologia, joten irrationaalisia uskomuksia (esim. oletus jonkun jumalan olemassaolosta) ei voida hyväksyä. Sinänsä johonkin jumalaan tai muuhun perusteettomaan yliluonnolliseen huuhaaseen uskominen ei ole ristiriidassa libertarismin kanssa, mutta irrationaaliset uskomukset johtavat usein jonkin sortin sosialismin kannattamiseen. Kukaan taloustieteestä jotakin ymmärtävä ei kannata sosialismia, joten pohjimmiltaan sosialismi ei ole mielipidekysymys tai arvovalinta. Ilman todellisuuden kieltävää ajattelua sosialismille ei olisi kannatusta, joten objektivismin ja rationalismin edistäminen vähentää sosialismin kannatusta.

Objektivismin perustaja Ayn Rand oli itse kuitenkin väärässä kannattaessaan yövartijavaltiota, kuten objektivistinen anarkokapitalisti Billy Beck ohimennen mainitsee. Beck ja hänen kaverinsa Tim Starr (joo, se sama Rothbardin kritisoija) suhtautuvat terveen halveksuvasti Ayn Randiin henkilönä, vaikka kannattavat Randin filosofiaa. Beck ja Starr kritisoivat erityisesti Randin sokeiden kannattajien loogista ristiriitaa objektivismin etiikan ja politiikan (yövartijavaltion) välillä. Roy A. Childs kirjoitti tästä aiheesta kuuluisan avoimen kirjeen Ayn Randille. Childsin teksti on loistavan looginen, selkeä ja tiivis anarkokapitalismin perustelu. Erityisen nautittavaa, suvereenia intellektuaalista huumoria: Childs kumoaa Randin argumentit minarkismin puolesta puhtaasti randilaisin argumentein, randilaisella diskurssilla.

Eilen eduskunnan kolme suurta olivat uutisten mukaan tukkanuottasilla työllisyysasioista. Vaikka kyseessä lieneekin vaalien alla niin yleinen, merkityksetön pullistelu, jotakin informatiivistakin uutisten lyhyessä keskusteluotteessa oli.

Keskustelu eteni oikeisto-vasemmisto -linjalla. Valtiovarainministeri pani työttömyyden työmarkkinoiden jäykkyyden syyksi, ja vasemmisto vastasi populistisella hokemalla siitä, että työmarkkinat ovat jo joustaneet aivan tarpeeksi, sekä ehdottamalla lisää aktiivisia työllistämistoimia. Oppositio ilkkui hallituspuolueiden kyvyttömyyttä päästä edes yhteisymmärrykseen ongelman syistä. Viimeinen oli tietysti lähinnä toimivaa lokataktiikkaa -- työttömyys ei jatkuvista puheista huolimatta ole mennyt yhtään mihinkään. Vasemmisto peräänkuulutti vaihtoehtoja, joita oppositio ei tietenkään kyennyt antamaan. Kuvio oli liiankin tuttu.

Niinistön puheet lienevät lähimpänä totuutta, mutta vain pieni osa siitä. Työmarkkinoiden jäykkyys on todella yksi syy työttömyyteen, mutta Suomessa luultavasti relevantti vasta, kun merkittävin, korkea kokonaisverokiila, joskus saadaan raivattua tieltä. Tätä ei populismin hallitsemassa valtapolitiikassa voi kuitenkaan ajaa edes oikeistolainen, luottamusta nauttiva valtiovarainministeri, valitettavasti. En tiedä onko tämä perusteetonta optimismia, mutta uskon, että osa kokoomuslaisista ehkä kuitenkin ymmärtää ongelman.

Vasemmisto on sekin omaan tapaansa oikeassa -- mikäli mittavaa julkista taloutta väkisin pidetään yllä, sen täytyy täyttää työllistämisvelvoitteensa siinä kuin yksityisenkin. Mitä suurempi osa kansantuotteesta kanavoidaan julkiselle sektorille, sitä suuremman osan reaalitaloudestakin pitää toimia sen puitteissa, ja näin julkisten instanssien tulisi työllistää saman verran keräämäänsä euroa kohti kuin yksityisenkin. Tämä tietysti tarkoittaisi, että tulonsiirtoihin ja muuhun vastaavaan ei juuri rahaa jää, ja kun julkinen työllistäminen usein on mitä on, päädymme tietysti vastustamaan talouden liukumaa tähän suuntaan. Valtavasemmistolta todellinen vaihtoehto, tehokas, yksityinen työ ilman laajaa julkista taloutta, menee kuitenkin täysin ohi, ja tuloksena on sellaista populismia, jota uutisissa näimme.

Oppositio taas on jo pitkän aikaa sitten ampunut itseään jalkaan niin, ettei siitä ole ongelman ratkaisijaksi. Työreformi, joka olisi voinut tarjota edes jonkinlaisia rakenteellisia parannuksia, on kuopattu jo useammankin kerran. Sen enempää veronalennuksia, työmarkkinoiden vapauttamista kuin tukityöllistämistäkään ei voida uskottavasti ajaa eilisen näytelmän jälkeen. Keskustalla näyttäisi jäävän pää vetävän käteen, ja hyvä näin -- puolue on mennyt nykyisen puheenjohtajansa kaudella hyvää vauhtia alamäkeen, eikä sitä voi enää hyvällä tahdollakaan pitää esim. yrittäjien etua ajavana. Jäljelle jää vain maaseudun eturyhmäpolitiikka, eli se alhaisin osa Keskustan agendaa. Pärjäämme varmaan ilmankin.

Yleisesti voidaan siis sanoa, että yksikään isoista pelureista maamme politiikassa ei aja työllisyyden asiaa. Keskustelu aiheesta pitäytyy samoilla vanhoilla poliittisilla rintamalinjoilla; näkyy, että aihe on tyypillistä päätöksenteon ongelmien luomaa juoksuhiekkaa. Menee luultavasti vuosikymmeniä ennen kuin kaikki oman heimonsa etua ajavat osapuolet joutuvat myöntymään tosiasioiden edessä, ja vihdoin korjaamaan tekemisensä.

Markkinoilla päätökset olisi tehty jo vuosia sitten. Talouden toimiessa mitään työttömyyttä ei koskaan olisi ollutkaan. Sen sijaan hyödylliseen työhön päässeet ihmiset olisivat syrjäytymisen ja tuella kituuttamisen sijaan rakentaneet lukemattomia asuntoja, kännyköitä, paperikoneita ja digitelevisioita. Heillä menisi hyvin, eikä heidän tarvitsisi odottaa armopaloja joukolta keskinäiseen kähmintäänsä juuttuneita poliitikkoja.

USA:n Libertaristipuolue vastustaa USA:n hyökkäystä Irakiin sillä perusteella, että Irak ei todennäköisesti ole kehittänyt joukkotuhoaseita eikä ainakaan uhkaa USA:n turvallisuutta. Perustelu voi olla paikkansapitävä, mutta johtopäätös mielestäni väärä. Irak ei ole mikään legitiimi valtio, jolla olisi oikeus itsenäisyyteen. On täysin yhdentekevää, onko Irak kehittämässä joukkotuhoaseita tai uhkaako Irak jonkun naapurivaltionsa tai USA:n turvallisuutta. Irak on rikollisvaltio, jonka tuhoaminen on oikein. Tällä ei ole mitään tekemistä terrorismin vastaisen sodan kanssa. Vaikka Irakilla ei olisi mitään yhteyttä terrorismiin, Saddam Hussein ja muu Irakin nykyinen johto on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin. Irakin valtio on tappanut satojatuhansia (miljoonia?) omia kansalaisiaan. Tämä on jo ihan riittävän hyvä syy Irakin nykyisen poliittisen ja sotilaallisen johdon syrjäyttämiseen. Kuten Tim Starr sanoi äskettäin mainitsemassani artikkelissaan, oikea libertaristinen ulkopolitiikka ei välttämättä ole rauhanomainen rinnakkaiselo ulkomaiden totalitaaristen diktatuurien kanssa. Joskus kannattaa olosuhteiden pakosta olla hyökkäämättä Neuvostoliiton tai Irakin kaltaisiin maihin. Joskus kannattaa käyttää tilaisuutta hyväksi ja hyökätä johonkin maahan sitä hallitsevan rikollisjärjestön syrjäyttämiseksi.

Libertarismin mukaan USA:lla ei tietenkään ole oikeutta käyttää veronmaksajien rahoja Irakiin hyökkäämiseen, mutta tämä kysymys ei kuulu tähän yhteyteen. USA:n hyökkäyksen vastustajat eivät perustele kantaansa sillä, että hyökkäys kustannetaan veronmaksajien rahoilla. Hyökkäyksen vastustajien argumentti on ollut, että USA:lla ei ole oikeutta hyökätä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Tämä perustelu on väärä, koska YK ei ole mikään legitiimi päättäjä tässä asiassa. YK:n turvallisuusneuvostossa asiasta päättävät esim. Kiinan kommunistidiktatuuri ja Irakin liittolainen, arabisosialistinen Syyria. Moisille tahoille ei pidä antaa mitään valtaa tässä asiassa eikä missään muussakaan. USA:n hyökkäys Irakiin ei ole ongelma kenellekään muulle kuin USA:n veronmaksajille.

Verotus ei tietenkään ole hyväksyttävää, vaikka sitä kannattaisi kansan enemmistö. Jos hyökkäys toteutettaisiin yksityisillä rahoilla, se olisi täysin oikein. Miten sotilaallisia operaatioita sitten voitaisiin rahoittaa yksityisesti? Yksi vastaus tähän löytyy Hans-Hermann Hoppen artikkelista The Private Production of Defense. Irakin tapauksessa joku yksityinen armeija voisi esim. myydä sotasaaliina valtaamaansa Irakin valtion omaisuutta kulujensa peittämiseksi ja kunnon voiton saamiseksi.

Totesin aikaisemmin, että Liberaalit rp:n veromalli korottaa marginaaliveroastetta 12.000 - 19.700 euron vuositulojen välillä ja jättää sen suunnilleen nykyiselleen 19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä. Malli alentaa marginaaliveroastetta vain 30.900 euron ylimenevältä osalta vuosituloista. Sain Liberaalit rp:n puheenjohtaja Tomi Riihimäeltä ja puolueen ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja Petri Anttilalta lukuisia meilejä, joissa sotkettiin marginaaliveroaste ja efektiivinen tuloveroaste. Lisäksi Anttila kommentoi laskelmaani Vapaasana.net-lehden keskustelupalstalla. Anttila tietysti myöntää laskelmani oikeaksi, mutta edelleen sotkee marginaaliveroasteen ja efektiivinen tuloveroasteen käsitteet keskenään. Tällainen epätäsmällisyys ei kerro hyvää puoluejohdon talouspoliittisen tietämyksen tasosta.

Kuten sanottu, lähetin Starrille henkilökohtaista palautetta hänen Rothbard-artikkeleistaan. Starr julkaisi palautteeni kokonaisuudessaan luvallani omassa blogissaan. Kommenteissani ei sinänsä varmaan ole mitään uutta suomalaiselle lukijalle, mutta katsoin amerikkalaisen yleisön kannalta tarpeelliseksi oikaista pieniä väärinkäsityksiä ja selittää hieman tapahtumien taustaa.

Tim Starr jatkaa Rothbardin huuhaan käsittelyä:

After having discussed Rothbard's misinterpretation of the Winter War, I now turn to his denial that Soviet foreign policy was based upon aggressive military expansion:

"First, there is no doubt that the Soviets, along with all other Marxist-Leninists, would like to replace all existing social systems by Communist regimes. But such a sentiment, of course, scarcely implies any sort of realistic threat of attack - just as an ill wish in private life can hardly be grounds for realistic expectation of imminent aggression." - Rothbard, "For A New Liberty," p. 282

"Any idea of "exporting" communism to other countries on the backs of the Soviet military is totally contradictory to Marxist-Leninist theory." - ibid, p. 283

"Thus, fortuitously, from a mixture of theoretical and practical grounds of their own, the Soviets arrived early at what libertarians consider to be the only proper and principled foreign policy." - ibid, pp. 283-284

Tuollaista aivan uskomattoman törkeää paskaa Rothbard siis on heittänyt ihan vakavissaan.

Starr kertaa hieman historiallisia perusasioita ja kommentoi "rauhanomaisen rinnakkaiselon" liturgiaa:

"Peaceful coexistence" was Khruschev's euphemism for keeping the ill-gotten gains of Soviet military conquests in Eastern Europe and elsewhere - millions of slaves, massive amounts of raw materials, agricultural produce, industrial equipment, and territory. Letting tyrannical conquerors keep their slaves & booty isn't "peace," it's a permanent state of war between the tyrants & their subjects. This is hardly the "only principled and proper foreign policy" for libertarians, since libertarians are opposed to tyranny, aggression, slavery, mass-theft and mass-murder. It may be the best policy option in a particular situation, but a policy of containing or rolling back such tyranny and slavery could also be the best policy, too. Determining which of these options is best requires a thorough examination of the empirical facts of the situation. It can't be answered by resort to a priori theory, nor by starting with your conclusions, looking for evidence that fits your conclusions, and ignoring or explaining away all evidence contrary to your conclusions. Unfortunately, this latter strategy appears to have been the one Rothbard used, to the detriment of his own scholarly integrity, and the credibility of his followers. Hopefully, those who've bought into his denial of Soviet aggressiveness will reconsider their agreement with him, have a look at the evidence against it, and make a more informed judgement.

Allekirjoitan tuon täysin. Lisäksi huomautan, että Rothbard ei ainoastaan hankkinut valikoivasti huuhaaväittämiinsä liittyvää todistusaineistoa: Rothbard myös keksi juttuja aivan omasta päästään, esim. väitti Neuvostoliiton tavoitelleen ja saaneen Suomelta vain "etnisesti venäläisiä alueita Karjalan kannakselta".

Starr tekee itsekin asiavirheen sanoessaan, että "Neuvostoliiton miehittämistä maista" vain Itävalta ja Suomi säästyivät kommunismilta. Suomeahan ei tietenkään miehitetty lukuunottamatta luovutettuja alueita ja Porkkalaa. Huomautin tästä Starrille henkilökohtaisesti. Starr ilmeisesti on luullut, että Suomi jaettiin miehitysvyöhykkeisiin Itävallan ja Saksan tavoin. Myös Rothbard puhuu kirjassaan "Suomen miehityksen lopettamisesta" tarkoittaessaan Porkkalan palauttamista. Kommunistipropagandistina Rothbard tietysti pitää Porkkalan palauttamista merkkinä Neuvostoliiton rauhantahtoisuudesta ja lisäksi suurentelee asiaa: Rothbard antaa ymmärtää, että Suomi olisi miehitetty alun perin kokonaan. Amerikkalaiselle yleisölle tämä saattaa hyvin mennä täydestä. Rothbard on tosin pilannut maineensa myös amerikkalaisten silmissä esim. kehumalla Che Guevaraa "amerikkalaisen imperialismin vastustamisesta" ja iloitsemalla Pohjois-Vietnamin ja Vietcongin voitosta "amerikkalaisten nukkehallituksen kaatumisen" vuoksi.

Suomenkieliset sivut Ayn Randin filosofiasta: objektivismista!

Sivuni, joille kirjoitan "pitkän tiivistelmän" Ayn Randin filosofiasta suomeksi. "Kuka tarvitsee filosofiaa?" Tällä hetkellä sivuilta löytyy mm. esipuhe, jossa kerron Ayn Randin vastauksen tuohon kysymykseen. Itse filosofian systemaattisesta esityksestä saan sivuille alun lähipäivinä. Käy tutustumassa!

11.9. Lea Laven Herculeksessa kello 24. Vapaa pääsy 22 saakka. Vapausfoorumin poikien jatkopaikka?


Kulkijoiden välinen välimatka riippuu preferessien määräämistä nopeusvektoreista ja kulkijoiden välimatkan utiliteeteista. Kanssakulkijoiden välimatkan utiliteetti on negatiivinen ainakin tiettyyn rajaan saakka, muiden positiivinen suuremmalla etäisyydellä. Kanssakulkijoiden välimatka saattaa olla kaikkien preferenssejä suurempi, jos vauhtipreferenssit eroavat. Välimatka saattaa säilyä ennallaan, vaikka nopeampaa vauhtia preferoiva hidastaisi, jos hitaampaa vauhtia preferoiva preferoi vielä hitaampaa vauhtia.

Tim Starr kommentoi Murray Rothbardin kommunistipropagandaa:

Rothbard's description of the Cold War view of Soviet foreign policy is in need of a bit of modification, or clarification: the Soviet Union WAS hell-bent on imposing Communist rule wherever it could, but it couldn't do it when facing resistance by military forces capable of resisting the Red Army, either the Finns at the time of the Winter War, or the Western Allies in post-war era. By using the case of Finland the way he does, Rothbard is trying to use an example of successful military resistance to Soviet expansionism to argue that there was no such thing as Soviet expansionism by military means.

Kyse on siitä, että Rothbard väitti Neuvostoliiton pyrkineen talvisodassa vain siirtämään rajaa Karjalan kannaksella parikymmentä kilometriä. Kaiken huippu on se, että Rothbard väittää Neuvostoliiton vaatineen Suomelta vain "etnisesti venäläisiä alueita Karjalan kannakselta". Rothbardin mukaan Suomi luovuttikin sitten Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen vain "venäläisen Karjalan". Tämän perusteella Rothbard väittää, että Neuvostoliitto ei yrittänytkään valloittaa Suomea eikä perustaa Suomeen nukkehallitusta eikä muuttaa Suomea kommunistiseksi. Tämä kaikki on tietysti kauniisti sanottuna täyttä paskaa, pahinta mahdollista kommunistipropagandaa.

Rothbard vieläpä väittää käyttäneensä lähteenään Max Jakobsonin kirjaa The Diplomacy of the Winter War (Harvard University Press, 1961). Jos Rothbard olisi vielä elossa, Max Jakobson voisi haastaa hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta.

"Liberaalit rp." korottaa verojasi

Alkuun hieman faktaa nykyisestä verotuksesta. En muistanut ulkoa kaikkia tuloveron marginaaliverokantoja tai tuloluokkien rajoja, joten tarkastin ne VM:n saitilta. Lisäksi otin sieltä tähän mukaan hieman kertausta palkansaajan eläkemaksusta, työttömyysvakuutusmaksusta ja sairausvakuutusmaksusta:

Palkkatulosta maksetaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua ja työntekijän eläkemaksua. Vuonna 2002 työttömyysvakuutusmaksu on 0,40 % ja
eläkemaksu 4,40 %. Molemmat maksut määräytyvät bruttopalkan perusteella eivätkä sisälly verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Maksut ovat
vähennyskelpoisia tuloverotuksessa.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksua maksetaan Kansaneläkelaitokselle kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Maksu on 1,50 prosenttia vuonna 2002.

---

Liberaalit rp:n tavoiteohjelmassa esitetään nykymuotoisen sairausvakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun lakkauttamista, eläkemaksun säilyttämistä ennallaan, 20 % tuloveron ja 20 % kunnallisveron perimistä 1.000 euroa/kk ylittävältä osalta ja alle 1.000 euron kuukausitulojen vapauttamista tuloverosta ja kunnallisverosta.

Nykyisin palkkatulojen marginaalituloveroaste muodostuu siten, että palkkatulosta vähennetään ensin työttömyysvakuutusmaksua 0,40 % ja eläkemaksua 4,40 % ja jäljellejäävästä palkasta peritään sairausvakuutusmaksua 1,50 prosenttia, tuloveroa ylläolevan taulukon mukaan ja kunnallisveroa tietysti kunnan itsensä päättämän verokannan mukaan. Vuonna 2002 kunnallisveroprosentti vaihtelee 15,00-19,75 prosentin välillä. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2002 on 17,78.

Käytettäköön nyt näissä laskelmissa selkeyden vuoksi 17 % kunnallisverokantaa. Tällöin marginaaliveroasteeksi tulee 11.500 - 14.300 euron vuositulojen välillä 0,4 % + 4,4 % + ((100 % - (0,4 % + 4,4%))/100%)(1,5 % + 13 % + 17 %) = 34,788 % ja 14.300 - 19.700 euron vuositulojen välillä
38,596 %.

Liberaalit rp:n mallissa marginaaliveroaste olisi 4,4 % + ((100 % - 4,4 %)/100 %)(20 % + 20 %) = 42,64 % vuositulojen 12.000 euroa ylimenevältä osalta. Marginaaliveroaste nousisi 12.000 - 14.300 euron vuositulojen välillä 7,852 %-yksikköä ja 14.300 - 19.700 euron vuositulojen välillä 4,044 %-yksikköä.

19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä marginaaliveroaste nykyisessä verotuksessa on 0,4 % + 4,4 % + ((100 % - (0,4 % + 4,4 %))/100 %)(1,5 % + 23 % + 17 %) = 44,308 %.

Liberaalit rp:n mallissa marginaaliveroaste on vuositulojen 12.000 euroa ylimenevältä osalta aina se sama 42,64 %. Marginaaliveroasteen alennus 19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä olisi 1,668 %-yksikköä eli hyvin vähän.

30.900 - 54.700 euron vuositulojen välillä Liberaalit rp:n malli alentaisi marginaaliveroastetta 7,38 %-yksikköä ja 54.700 euron ylimenevältä osalta 14,044 %-yksikköä. Tässä voidaan puhua jo kohtalaisen tuntuvista marginaaliveroasteen alennuksista.

Kaikissa näissä laskelmissa on pohjana alussa mainittu 17 % kunnallisverokanta.

Liberaalit rp:n malli loiventaa tuloverotuksen progressiota, mutta tekee sen väärällä tavalla. Lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa, että marginaaliveroastetta ei koroteta millään tulotasolla. Verotusta olisi pitänyt keventää kaikissa tuloluokissa korottamatta sitä millään tulotasolla. Tämä olisi helposti voitu toteuttaa esimerkiksi poistamalla
tuloveroasteikon pari alinta tuloluokkaa kokonaan. Tällöin valtionverotus alkaisi vasta 19.700 euron vuositulojen tasolla eli n. 10.000 mk kuukausitulojen tasolla. Tämän rajan yläpuolella olevan kolmen tuloluokan marginaaliverokantoja olisi voitu esittää alennettavaksi X prosenttiyksikköä. Kunnallisverotuksen tuloraja olisi voinut olla Liberaalit rp:n mallissa ehdotettu 12.000 euroa vuodessa. Tällöin verotuksessa olisi neljä tuloluokkaa Liberaalit rp:n ohjelmassa esitetyn yhden tuloluokan sijasta. Marginaaliveroaste laskisi selkeästi kaikissa tuloluokissa. Sekä valtion että kuntien verotulot olisivat samaa luokkaa kuin Liberaalit rp:n esittämässä mallissa.

Jos yhden tuloluokan mallia eli ns. lineaarista progressiota pidettiin tärkeänä tavoitteena, olisi voitu esittää valtionverotuksen kahden ylimmän tuloluokan marginaaliverokantojen (29 % ja 36 %) alentamista kolmannen tuloluokan marginaaliverokannan (23 %) tasolle, kunnallisverokannan lakisääteisen maksimin alentamista 17 % tasolle ja kunnallisverotuksen tulorajan korottamista valtionverotuksen kolmannen tuloluokan eli 19.700 euron vuositulojen tasolle. Tällöin olisi vain yksi marginaaliveroaste 4,4 % + ((100 % - 4,4 %)/100 %)(23 % + 17 %) = 42,64 % eli täsmälleen sama kuin puolueen nykyisessä ohjelmassa. Ainoa ero olisi se, että veroton osuus vuosituloista olisi 19.700 euroa ohjelmassa esitetyn 12.000 euron sijasta. Tällöin verotulot tietysti jäisivät muutamia miljardeja euroja pienemmiksi kuin ohjelmassa esitetyssä mallissa. Joku about viiden miljardin euron ero valtion, kunnan ja eläkerahastojen yhteenlasketuissa verotuloissa ei kuitenkaan olisi vielä mikään valtavan radikaali muutos, koska Suomen bkt on n. 140 miljardia euroa.

Libertarismin näkökulmasta ainoa oikea veroaste on tasan nolla, mutta tunnetusti Liberaalit rp. ei ole lähelläkään libertarismia. Tästä syystä puolueelta ei voi odottaa valtavan suuria veronalennuksia, mutta pienituloisten palkansaajien marginaaliveroasteen korottamisen ehdottaminen vaaliohjelmassa on kyllä todella mautonta pilaa.

Liberaaleiksi itseään kutsuvilta voisi mielestäni odottaa edes veronkorotusten vastustamista. Tässä suhteessa Liberaalit rp:n ohjelma oli surkea pettymys. Eivätkö ohjelman laatijat ole lainkaan verranneet sitä nykyiseen verotukseen? Eivätkö he yksinkertaisesti ole huomanneet, että se korottaa pienituloisten palkansaajien marginaaliveroastetta? En haluaisi uskoa, että liberaaleiksi itseään kutsuvat tahot tietoisesti kannattaisivat veronkorotuksia. Toivottavasti vaaliohjelmaa korjataan tältä osin ennen kuin varsinainen kampanjointi alkaa.

SAK on tunnetusti vastustanut EU:n jäseniksi kohta tulevien Itä-Euroopan maiden kansalaisten pääsyä EU:n yhteisille työmarkkinoille. Erityisen huolissaan SAK on tietysti ollut Viron EU-jäsenyydestä ja virolaisten vapaasta muutosta Suomeen ja tulemisesta Suomen työmarkkinoille. Nykyisinhän EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oleskelu EU:ssa ja työssäkäynti EU:n alueella on luvanvaraista eikä oleskelulupia ja työlupia myönnetä kovin helposti. SAK haluaa, että vielä EU:n laajennuttuakaan ei päästetä uusien jäsenmaiden kansalaisia vanhojen jäsenmaiden työmarkkinoille.

Tässä asiassa SAK on täsmälleen samoilla linjoilla kuin Tanskan kuuluisa ksenofobinen puolue Dansk Folkeparti, jonka puheenjohtaja Pia Kjærsgaard on mainittu erikseen nimeltä globalisaation vastustajien joukossa Defensin vetoomuksessa avoimemman maailman puolesta.

En viitsisi toistaa itseäni, mutta sosialismi, fasismi, natsismi ja kommunismi ovat yhtä ja samaa anti-individualistista öykkäröintiä. Esim. Ranskan Kansallisen rintaman
johtaja Jean-Marie Le Pen edusti täsmälleen samaa globalisaation ja kapitalismin vastaista ideologiaa kuin tunnettu kommunistijärjestö Attac. Ei ole sattumaa, että Defensin em. vetoomuksessa mainitaan samassa globalisaation vastustajien joukossa Le Pen, Kjærsgaard, Attacin puheenjohtajan Bernard Cassenin eksplisiittisesti tukema juutalaisvastainen agitaattori José Bové ja Attacin perustaja Ignacio Ramonet.

Tracinski kommentoi Johannesburgin "kestävän kehityksen" huippukokousta: ainoaa aidosti kestävää kehitystä on kapitalismi, jota vihreät vastustavat fanaattisesti. Vihreät eivät ole ympäristönsuojelun kannattajia, vaan ihmisten hyvinvoinnin vastustajia.

Mugabe syyttää kurjuudesta brittejä

Zimbabwen presidentti Robert Mugabe
hyökkäsi rajusti eurooppalaista
kolonialismia ja Britannian
pääministeri Tony Blairia vastaan
Johannesburgissa pitämässä puheessaan.

Mugabe moitti eurooppalaisia ja erityi-
sesti brittejä Zimbabwen maareformiin
puuttumisesta. Namibian presidentti Sam
Nujoman mukaan Zimbabwen ongelmat
juontavat juurensa Blairin toimista.

Blair keskittyi omassa puheessaan
huippukokouksen teemoihin, eikä antanut
vastinetta afrikkalaisille päämiehille.

Zimbabwen maareformia on pidetty osa-
syynä maan kurjaan ruokatilanteeseen.
------------------------------------------------------
Mugabehan on hyökännyt jo kauan maassaan olevia valkoihoisia kohtaan, joten ei tuo hyökkäävyys Blairia vastaan mikään uusi linjanveto ole.

Onhan se kummallista, että ihmisoikeuksia tärkeinä pitävät tahot haluavat puuttua Zimbabwen valtion järjestämiin murhiin ja omaisuuksien takavarikoimisiin(=varastamisiin), vaikka ne tapahtuvat ihan Mugaben omassa maassa. Eikös se ole niin että "Maassa maan tavalla." Niin kuin meille on pienestä asti opetettu. Kyllähän se Roberttiakin ihmetyttää, jos ei diktaattoriksi päästyään saa edes murhata ketä haluaa.(ja sen jälkeen syyttää seurauksista ketä haluaa)

On ollut YLEllä armottoman loogisia ajattelijoita lähteinä kun pitävät jopa osasyynä ruuan puutteeseen sitä, että ruuan tuottajat on murhattu tai pidätetty ja sen jälkeen ruokaa tekemään on laitettu ihmiset, jotka eivät sitä osaa tuottaa.
Yksi osasyy olisi epäilemättä valkoisten viljelijöiden itsekkyys, kun nämä haluavat itse pitää työnsä tulokset. Kun itse Kantkin totesi, että "Se on pahaa, koska se on itsekästä."

Robert Tracinski käsittelee kolumnissaan "post-kolonialismia" Mugaben ja Zimbabwen kautta.

Liberaalit rp. on lähtenyt rajusti edeltäjänsä LKP:n sosialistisesta ideologiasta eroavalle linjalle, väittää Sampo Syreeni artikkelissaan
Liberaalit radikaalimpia kuin koskaan.

Pari päivää sitten YLE repäisi uutisissaan taas: paha EU estää Suomea maksamasta kalastajille hylkeiden aiheuttamia saaliinmenetyksiä enemmän kuin "tämän yhden kerran". Jutussa haastateltu kalamies totesi, että hakemus on sisällä puolesta vuoden kalatuloista, ja että Ruotsissa sentään rutiininomaisesti korvataan tällaiset vahingot.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kenellekään ei juttua tehtäessä näköjään tullut mieleen, ettei Suomen ehkä pitäisikään matkia tulipunaista länsinaapuriaan, varsinkaan näin täysin älyttömässä asiassa.

Jos vedessä on kaloja ja hylkeitä, hylkeet syövät kaloja, eikä kaloja ole yhtä paljon kuin aiemmin. Tämä on lähtökohta ja luonnonlaki, ei mikään kirottu neuvottelun kohde. Se on samanlainen tosiasia kuin se, että öljyä ei ole loputtomasti tai se, että aurinko ei paista ympäri vuorokauden. Mitään tulonmenetyksiä ei siis edes ole olemassa -- kaloja vain ei ollut niin paljon kuin kalastaja ehkä oli toivonut.

Kalastaja ei tietysti pidä tästä, ja haluaisi tappaa kanssansa kilpailevan hylkeen. Tässä mielessä kalastaja on toki oikeassa -- hän ei saa tappaa hylkeitä rajattomasti vaikka tästä olisi kuinka hyötyä, koska lajia suojellaan. Mutta tämähän ei toki ole tavallisen veronmaksajan ongelma, vaan ympäristöhallinnon ja suojelua ajavien Vihreiden. Jos kalastajalla on ongelma, hänen sopii valittaa niille, jotka suojelua kannattavat. Veronmaksajalla ei ole kiistaan mitään osaa, joten kiistan varsinaiset osapuolet saisivatkin tapella asiansa selviksi turvautumatta keinotekoisiinn tulonmenetyksen ja yhteisöllisen vastuun ajatuksiin.

Ympäristönsuojelun samalla aiheuttamia vahinkoja ei tule noin vain korvata yhteisistä varoista. Lähtökohtana pitää olla, että ne, jotka hylkeistä hyötyvät ja kärsivät sopivat keskenään kuka tekee mitä ja kuka korvaa aiheutuneet vahingot. Oletettavasti osapuolina ovat tässä ensi sijassa ympäristönsuojelijat ja kalamiehet. Muiden ei tulisi joutua vaivautumaan, elleivät oikeasti välitä hyljekannoista. Ja ihan vain siltä varalta, että sopimisen ajatus on jommallekummalle osapuolelle epäselvä, tätä kutsutaan "vaihdoksi". Siitä löytyy lisätietoa ystävällisestä lähikirjastosta.

Hieman vakavammin, tässä tietysti näkyvät kaikki ne ongelmat, jotka byrokratian välittämästä sopimisesta tulee. Kukaan ei tunnu tietävän tai välittävän, ketkä hyötyvät, ketkä kärsivät, tai kuinka paljon. Asia yritetään parhaimman mukaan perustella yhteiseksi, koska yhteistä kukkaroa ei vahdita niin tarkasti kuin omaa. Tuloksena on aivan käsittämättömiä väitteitä, kuten tulonmenetykset tai EU:n pahiksen rooli -- tässähän EU lähinnä toimii enemmistön puolesta pieniä eturyhmiä vastaan. Vahingossa toki, ja yllättävästi, mutta kuitenkin. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos niin hylkeet kuin kalatkin vain omistettaisiin. Silloin ainakin juttu pysyisi poissa sotkemasta muuten melko kelvollisia uutisia, ja vahingontekijä joutuisi vastaamaan raastuvassa häsläyksestään. Paljolta verenpaineelta katsomossakin olisi säästytty yllättävän vähällä vaivalla...

Liberaali väittelijä saa keskustelussa roiston roolin. Kun vastapuoli latoo pöytään tusinakaupalla ehdotuksia maailman parantamiseksi, liberaali joutuu yleensä vastustamaan niitä argumentein, jotka jäävät helposti epäselviksi toisten korvissa. Millainen ihmisyydenvihaaja voi vastustaa hienoja hankkeita, joiden tarkoituksena on turvata ruoan riittävyys (maataloustuet), tuhansien ihmisten elinkeino (tullimuurit) tai vaikkapa suomalaisten työntekijöiden asema (työvoiman liikkuvuuden rajoittaminen)?

Viimeaikoina mediassa on puhuttu kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamiseen liittyvistä ongelmista. Erityisesti Yhdysvaltoja on moitittu halustaan taata kansalaisilleen syytesuoja. (Ranskalle luvatusta seitsemän vuoden syytesuojasta ollaan oltu huomattavan vaitonaisia).

Edellisiä esimerkkejä yhdistää eräs tekijä: päätöksenteon keskittyminen. ICC on tietenkin selkein esimerkki, mutta esimerkiksi maataloustukien taustalla piilee samanlainen psykologia: Tarve hallita. Hallitsemisen tarve, eli vallanhimo on luonteenpiirre, joka yhdistetään yleensä itsekkäisiin, omaa etua toisten kustannuksella ajaviin ahneisiin petoihin, kuten diktaattoreihin. Mutta valtaa voi himoita itselleen (tai itsensä kaltaisille) myös ihminen, joka näkee tarkoitusperänsä hyviksi ja oikeudenmukaisiksi.

Liberalismia leimaava piirre on skeptinen suhtautuminen valtaan. "Valta korruptoi. Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti". Ja vaikka valta ei korruptoisikaan niin mitä syytä on olettaa, että hyvää tarkoittava ihminen kiinni vallan kahvassa pystyisi tekemään miljoonia ihmisiä koskevia päätöksiä heidän puolestaan? Usko vapauteen on uskoa yksilöön. Tätä on individualismi.

Liberaalien kiistakumppanit eivät usko ihmiseen, he uskovat valtioon. Heidän ratkaisunsa maailman ongelmiin on valtio. Uskosta valtioon seuraa looginen usko valtion laajenemiseen kaikkialle - usko kaiken vallan keskittämiseen valtiolle, ihanteena jonkinlainen "maailmanvaltio" joka kontrolloi kaikkea. Heidän ajattelutapansa, joka on myös suomalaisessa mediassa erittäin vahvasti esillä, on holistinen. "Yhteiskunta on enemmän kuin osiensa summa, valtio on ihmisen yläpuolella".

Kun tarkastelee poliittista keskustelua ja uutisointia akselilla individualismi vs. holismi, näyttäytyvät EU:n pyrkimykset vahvistaa ulkopoliittista asemaansa, SAK:n puheenvuorot vapaan liikkuvuuden tai veronalennusten vastustamiseksi tai kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamispyrkimykset yllättäen aivan uudessa valossa. Ja kun seuraa suomalaista mediaa huomaa, että individualistinen ajattelutapa leimataan holististen intellektuellien aivopesemien toimittajien artikkeleissa itsekkyydeksi, ahneudeksi, tyhmyydeksi, vastuuttomuudeksi tai vaikkapa "uusliberalismiksi".

Jos liberaali tahtoo keskustella mielekkäästi holistin kanssa politiikasta, yhteiskuntafilosofiasta tai etiikasta, on mentävä suoraan asian ytimeen: ihmiskäsitykseen. Kaikki muu on ajanhukkaa.