Pari päivää sitten YLE repäisi uutisissaan taas: paha EU estää Suomea maksamasta kalastajille hylkeiden aiheuttamia saaliinmenetyksiä enemmän kuin "tämän yhden kerran". Jutussa haastateltu kalamies totesi, että hakemus on sisällä puolesta vuoden kalatuloista, ja että Ruotsissa sentään rutiininomaisesti korvataan tällaiset vahingot.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kenellekään ei juttua tehtäessä näköjään tullut mieleen, ettei Suomen ehkä pitäisikään matkia tulipunaista länsinaapuriaan, varsinkaan näin täysin älyttömässä asiassa.

Jos vedessä on kaloja ja hylkeitä, hylkeet syövät kaloja, eikä kaloja ole yhtä paljon kuin aiemmin. Tämä on lähtökohta ja luonnonlaki, ei mikään kirottu neuvottelun kohde. Se on samanlainen tosiasia kuin se, että öljyä ei ole loputtomasti tai se, että aurinko ei paista ympäri vuorokauden. Mitään tulonmenetyksiä ei siis edes ole olemassa -- kaloja vain ei ollut niin paljon kuin kalastaja ehkä oli toivonut.

Kalastaja ei tietysti pidä tästä, ja haluaisi tappaa kanssansa kilpailevan hylkeen. Tässä mielessä kalastaja on toki oikeassa -- hän ei saa tappaa hylkeitä rajattomasti vaikka tästä olisi kuinka hyötyä, koska lajia suojellaan. Mutta tämähän ei toki ole tavallisen veronmaksajan ongelma, vaan ympäristöhallinnon ja suojelua ajavien Vihreiden. Jos kalastajalla on ongelma, hänen sopii valittaa niille, jotka suojelua kannattavat. Veronmaksajalla ei ole kiistaan mitään osaa, joten kiistan varsinaiset osapuolet saisivatkin tapella asiansa selviksi turvautumatta keinotekoisiinn tulonmenetyksen ja yhteisöllisen vastuun ajatuksiin.

Ympäristönsuojelun samalla aiheuttamia vahinkoja ei tule noin vain korvata yhteisistä varoista. Lähtökohtana pitää olla, että ne, jotka hylkeistä hyötyvät ja kärsivät sopivat keskenään kuka tekee mitä ja kuka korvaa aiheutuneet vahingot. Oletettavasti osapuolina ovat tässä ensi sijassa ympäristönsuojelijat ja kalamiehet. Muiden ei tulisi joutua vaivautumaan, elleivät oikeasti välitä hyljekannoista. Ja ihan vain siltä varalta, että sopimisen ajatus on jommallekummalle osapuolelle epäselvä, tätä kutsutaan "vaihdoksi". Siitä löytyy lisätietoa ystävällisestä lähikirjastosta.

Hieman vakavammin, tässä tietysti näkyvät kaikki ne ongelmat, jotka byrokratian välittämästä sopimisesta tulee. Kukaan ei tunnu tietävän tai välittävän, ketkä hyötyvät, ketkä kärsivät, tai kuinka paljon. Asia yritetään parhaimman mukaan perustella yhteiseksi, koska yhteistä kukkaroa ei vahdita niin tarkasti kuin omaa. Tuloksena on aivan käsittämättömiä väitteitä, kuten tulonmenetykset tai EU:n pahiksen rooli -- tässähän EU lähinnä toimii enemmistön puolesta pieniä eturyhmiä vastaan. Vahingossa toki, ja yllättävästi, mutta kuitenkin. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos niin hylkeet kuin kalatkin vain omistettaisiin. Silloin ainakin juttu pysyisi poissa sotkemasta muuten melko kelvollisia uutisia, ja vahingontekijä joutuisi vastaamaan raastuvassa häsläyksestään. Paljolta verenpaineelta katsomossakin olisi säästytty yllättävän vähällä vaivalla...