Eilen pääkaupunkiseudun lehdet uutisoivat pieleenmenneestä vuokrauudistuksesta. Kun välitysmaksun maksattaminen vuokralaisella taannoin kiellettiin, nyt on käynyt ilmi, että käytäntö on korvautunut tilapäisesti korkeammilla vuokrilla. Uutisoinnista päätellen kehitys on jollekulle yllätys, eli on jälleen korkea aika kerrata perusteita.

Julkinen kaupan ehtojen sääntely, joka ei rajoita kaupassa käytettäviä hintoja, ei kykene missään oloissa muuttamaan kaupan osapuolille aiheutuvaa suhteellista rahallista kuormitusta. Se voi johtaa lisäkustannuksiin, mutta se ei voi vaikuttaa siihen, kuka nämä kustannukset maksaa. Kaupan hinta sopeutuu aina siten, että kuorma kannetaan samoissa suhteissa kuin vapailla markkinoilla. Periaate on pirun yksinkertainen, eikä sen ymmärtämisen pitäisi olla kovin vaikeaa. Mutta niin se vain tuntuu olevan.

Tässä nimenomaisessa esimerkissä kuvitellaan, että vuokra-asuntojen välityskustannukset voitaisiin maksattaa vuokralleantajalla, kunhan oikea edikti on vain ensin annettu. Mutta mikäli vuokralaiset olivat aiemmin se osapuoli, joka jäi tässä maksajaksi, eivät syyt ilmiöön lakia tuotettaessa mihinkään mene. Totta kai sama taloudellinen mekanismi johtaa maksajuuteen vastakin, mikäli liikkumavaraa hinnan siirtoon vain jostain löytyy. Siinä missä siirto oli aiemmin eksplisiittinen, nyt vaikutus välittyy nousseena hintana. Jos taas tilapäisesti korotettu vuokra kielletään, maksu peritään vähemmän kohonneena mutta pysyvästi korkeampana vuokrana. Mikäli sitten tämäkin jollakin umpihämärällä keinolla kyettäisiin havaitsemaan ja kieltämään, vaikutus siirtyisi asuntojen laatuun. Ja niin edelleen. Markkinat määräävät kulujen jakauman, ei valtio.

Mahdottomuus erottaa tällä tavalla perittyjä maksuja hinnoista on sitten paljon yleisempikin ongelma. Kun periaatetta sovelletaan laajalti, emme itse asiassa pysty edes kertomaan kuka aiemmin maksoi vuokranvälityksen kulut. Ehkäpä vuokra oli sen verran vapaiden markkinoiden tuottamaa alempi, että maksajaksi päätyi alunperinkin vuokranantaja...

Kuvattu impotenssi vainoaa lukemattomia muitakin muka-olennaisia poliittisia päätöksiä. Esim. valtio ei pysty päättämään tasaisten verojen kohtaantoa, koska työn, tuotteiden ja pääoman hinnat myötäävät kuitenkin. Emme siis pysty sanomaan, kuka ALV:n tai "työnantajapuolen sosiaalimaksun" lopulta maksaa, vaikka se näennäisesti peritäänkin identifioitavalta taholta. Niinpä puhe esim. pääomatuloveron, tuloveron ja ALV:n suhteellisesta hyvyydestä on täysin turhaa -- sama taho ne kuitenkin aina maksaa, mikäli ne ovat sama-asteisia. (Eriasteisina ne vääristävät relatiivihintoja, ja tuottavat vielä suuremman vahingon. Markkinoita ei edelleenkään ole huijaaminen.)

Ainoa keino todella päättää yksittäisen kaupan kustannusten jakauma olisi käyttää täysimittaista hintasäännöstelyä kaikkien kaupan osapuolien kohtaamien hintojen suhteen samanaikaisesti. Siis todella kaikkien -- mikäli vuokran kuluja ei kyetä muuten siirtämään vuokralaiselle, ne siirretään enemmän tai vähemmän tehokkaasti kulupuolelle, ja ne jälleen tuppaavat päätymään vuokralaisen maksettavaksi. Tällä kertaa vain alentuneena palkkana, kun vuokranantaja ei maksakaan rakentajalle yhtä paljon kuin aiemmin, rakentaja vuokralaisen työnantajalle, tai työnantaja vuokralaiselle. Välillinen mekanismi on tietysti epätarkka, ja kohdistuu suuremmassa määrin sivullisiin. Niinpä se on selvästi paljon huonompi vaihtoehto kuin vuokraamisen kulujen pitäminen vuokrasopimuksen osapuolten välisenä. Lisäksi tyhmempikin tajuaa, että kun hintasäännöstely ulottuu mihinkään merkittävään osaan taloutta, loppu on lähellä.

Pienen ajattelun jälkeen huomaamme siis, että monissa asioissa poliitikon kädet ovat todella sidotut, ja että aihetta piiskatessaan hän itse asiassa tekee lähinnä tikusta asiaa. Näennäinen köyhän puolella olo kuulostaa hyvältä, tuo ääniä ja luo byrokratiaa, jonka olemassaolosta kansanedustaja, varsinkin julkisen talouden työntekijäliittojen tukemana, voi vain hyötyä. Mitään positiivisia vaikutuksia politikoinnilla ei esimerkkiemme kaltaisissa tilanteissa kuitenkaan ole; tuloksena on ainoastaan kasvaneen jäykkyyden ja huonommin toimivan hintajärjestelmän tuottamaa tehottomuutta.

Kaikkein hassuin juttu on, että tämän toteaminen ei edes vaadi minkäänlaista ideologista kiihkoa. Jos politiikka ei toimi, se on aina tyhmää, ja luulisi, että kaikki tajuaisivat sen pahaksi poliittisesta orientaatiosta riippumatta. Miksi siis esim. maamme vasemmisto ei ole vielä ottanut vuokranvälitysmaksujen kontrollin hävittämistä asialistalleen?