Anssi Porttikivi opettaa elämän perusasioita punavihreille hörhöille:

Koittakaa nyt tajuta, että Malthusin huoli viljelypinta-alan rajallisuudesta on ihan sama harha kuin teidän huolenne öljyn tai ilmakehän hiilidioksidinpidätyskyvyn rajallisuudesta. Malthusin jälkeen olemme oppineet tuottamaan yhä enemmän ruokaa samalla peltopinta-alalla, tarpeen mukaan.

Samalla lailla opimme tuottamaan yhä enemmän energiaa tarpeen mukaan riippumatta siitä, milloin öljy, kivihiili, maakaasu, uraani tai joku muu yksittäinen luonnonvara käy ylivoimaisen työlääksi hankkia. Korvaavia tapoja löytyy aina, tai ainakin havainnot, tilastot ja järki niin sanovat: LÄHES KAIKKIEN LUONNONVAROJEN reaalihinta on laskenut ja saatavuus ihmiselle helpottunut läpi historian, poliittisesta väkivallasta johtuvia tilapäisiä piikkejä lulkuunottamatta. Ottakaa silmä käteen ja tulkaa ulos sieltä vihreästä tynnyristänne!

Erilaisia energiantuotantotapoja on aivan riittävästi, ja tuottavuuden nousun ja talouskasvun myötä energian hinta tulee pysymään elintasomme kannalta ei-kriittisenä riippumatta fossiilisten polttoaineiden mahdollisesta hinnan noususta. Kyllä valaanrasvakin on nykyään hurjan kallista, vaikka aikanaan pelättiin siitä valmistettavan lamppuöljyn loppumista kulutuksen kasvaessa, mutta ketä se enää kiinnostaa? Valaskantakin on toipumaan päin.

"Puhdas, saasteeton luonto" on samanlainen näennäisesti niukentuva, oikeasti yhä helpommin nautiskeltava luonnonvara. Sitä mukaa kun hiilidioksidi tai muut saasteet uhkaavat meitä, olemme aina oppineet sopeutumaan, siivoamaan ja muuttamaan sotkemistottumuksiamme niin, että jokaisen sukupolven kokema ympäristö on ollut hygieenisempi, terveellisempi ja miellyttävämpi kuin edellisen. Ja sama jatkuu loputtomiin. Ainoa uhka on se, että jonkun resurssien nautintaoikeutta ja niin ollen intressiä sen myymiseen ja vaalimiseen ei ole annettu riittävän selkeästi jollekin yksityiselle taholle, jolloin sitä voidaan ryöstöviljellä. Mutta esim. päästökiintiöillä tästäkin ongelmasta päästään.

Edellytys tälle onneksi vääjäämättömälle ("pojasta polvi paranee") kehitykselle on vaurastuminen, eli toimintamahdollisuuksiemme lisääntyminen, eli oppiminen, eli tuottavuuden nousu, eli talouskasvu, eli kulttuurin kehitys, jotka ovat ovat aina kulkeneet käsi kädessä ja ovat käytännössä synonyymejä!

HERÄTKÄÄ PÖNTÖT!