Eläinten oikeudet?

Nykyään väitetään, että eläimillä olisi oikeuksia. Miksi niillä ei voi kuitenkaan olla? Oikeudet ovat ihmiselle soveliaan sosiaalisen olemassaolon olosuhteet määrittäviä periaatteita. Ihminen selviytyy ensisijaisesti järjen käytöllä. Sen takia yhteiskunta on järjestettävä niin, että ihmiset saavat ajatella ja toimia ilman muitten väliintuloa. Oikeudet ovat moraalisia periaatteita jotka kannattavat suostuttelua voimankäytön sijaan. Moraalia ei kuitenkaan voi soveltaa amoraaliseen, eikä suostuttelua ei-käsitteelliseen. Metsän pedon kanssa ei neuvotella. Moraalin tehtävä on määrittää arvot ohjaamaan ihmisen valintoja ja tekoja. Moraali ei sovellu eläimiin, ne eivät valitse arvojaan, vaan niillä on sisäänrakennettuna arvojen standardina niiden oma elämä; sen ylläpitämiseksi ne toimivat luonteensa vaatimalla tavalla eivätkä muuhun pysty. Ihmisellä standardi ei kuitenkaan ole automaattinen vaan se on valittava; jos ihminen haluaa selviytyä on hänen pidettävä ihmiselämää arvojensa standardina. Tämän standardin avulla sitten määritetään mitkä asiat ovat arvoja eli edistävät ihmiselämää ja mitkä taas haittaavat sitä. Ihmiselle tämä tarkoittaa alempien lajien hallitsemista. Jotkut lajit ovat suoranaisesti vaaraksi ihmiselle, toisista taas saadaan materiaalisia arvoja tai tietoa, jotkut toimivat jopa ystävän korvikkeina.(lemmikit)

Luonteensa puolesta ja kautta eläinkunnan elämä ruokkii itseään elämällä. Jos vaatii ihmistä kunnioittamaan eläinten ”oikeutta” elämäänsä, riistää ihmiseltä oikeuden omaansa. Eläinten suojelijat pitävät eläintä ”yksilön arvon” omaavana, koska eläin on tietoinen ympäristöstään ja tuntee kipua. Oikeuksien lähde ei ole kuitenkaan aistihavaintotaso, vaan käsitteellinen taso. Se ei ole kyky tuntea tuskaa, vaan kyky ajatella. Yksilön arvo ei myöskään sovellu muihin lajeihin. ”Arvo” vaatii jonkun joka arvioi sen arvoksi. Ihmiselle eläin ei ole arvo itsessään; eläin ei edistä hänen elämäänsä olemalla vapaana. Myöskään ihmiselämä ei ole arvo esim. karhulle. Ihminen on karhulle arvo vain ruokana. Muitten ihmisten vapautta pitää kuitenkin kunnioittaa itsekkäistä syistä: muiden järkevistä teoista hyötyy itse. Sen sijaan eläinten vapautta kunnioittamalla ei hyödy mitään vaan vain heikentää selviytymismahdollisuuksiaan.

Ihmisen luonne vaatii luonnon – ja siinä samassa muitten lajien – muokkaamista omia tarkoituksiaan palveleviksi. Ihminen ei sopeudu annettuun ympäristöön kuten muut lajit, vaan muokkaa ympäristön itselleen sopivaksi. Myös tämän vuoksi ihmisellä voi olla oikeus elämäänsä, mutta eläimellä ei: ihminen selviytyy tuottamalla, ei kuluttamalla valmiita luonnosta löytyviä arvoja. Ihmiset voivat elää sovussa, ilman että kenenkään kurkkua tarvitsee leikata. Ihminen voi kuitenkin käyttää muita lajeja päämääriensä saavuttamiseen moraalisesti, koska moraalin juuret ovat ihmisen tarpeissa; kehon ja mielen ylläpidon pitkäntähtäimen vaatimuksissa. Mikäli eläinten käyttäminen on moraalin standardilla arvioituna suotavaa tai välttämätöntä eli ihmiselämää ja onnellisuutta edistävää - on se silloin moraalista. Eläinten oikeuksien puolustajat haluavat, että eläimet saavat elää luonteensa edellyttämällä tavalla, mutta ihmisiltä he haluavat kieltää sen mahdollisuuden.

Eläinten oikeuksien puolustajat kuuluvat samaan periaatteelliseen joukkoon kuin luonnonsuojelijat nykyään. Molemmat ovat vieneet altruismin eli itsensä uhraamisen moraalin huippuunsa: itseään ei pidä heidän mukaansa uhrata muille ihmisille(kuten sosialistit ajattelevat), vaan itsensä pitää uhrata muille lajeille tai jopa kasveille. Ihmisiä saa ahdistella, häiritä ja uhkailla; eläimiä ei. Ihmisten omaisuutta saa tuhota. Ihmisille - myös lapsille - saa aiheuttaa psyykkisiä traumoja; eläimille ei. Eläinten oikeuksien puolustajien teoista päätellen he ovat sitä mieltä, että eläimillä on oikeus elämäänsä - ihmisellä ei. Ovatko he todellakin eläinten rakastajia – vai ihmisten vihaajia?