Tajuamisen kustannukset

On jo pitkään ollut tunnettua, että vaihtoehtokustannusten käsite on yksi vaikeimmista tajuttavista taloudessa. Useimmat ihmiset eivät nyt vain yksinkertaisesti suostu sulattamaan sitä, eivätkä näin kykene näkemään Bastiat'n ikkunaa, pakkopalveluksen saumapuolta, prostituution aivan todellisia yhteiskunnallisia hyötyjä tai monta muutakaan olennaista taloudellista ongelmaa. Krugmanin artikkeli Ricardon komparatiivisen kustannushyödyn julkisuuskuvasta, josta olemme viime aikoina jonkin verran puhelleet, valottaa ongelmaa erinomaisesti. Niin hassua kuin se onkin, kustannusten käsite, jonka luulisi markkinatalousmaassa elävälle tulevan luonnostaan, kuuluu nähtävästi peruuttamattomasti samaan kastiin suhteellisen edun kanssa. Näin keskustelu ei koskaan pääse niihin olennaisiin, abstraktimpiin hyötyihin asti, joita tiedämme markkinoista olevan.

Samalla näyttäisi, että rationaalisen ignoranssin käsite sopii soppaan erinomaisesti. Ts. se, että kaiken tietäminen ja tajuaminen ei läheskään aina parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan ole kannattavaa. Näyttäisi siltä, että nimenomaan poliittisissa ja yhteiskuntatieteellisissä asioissa itse ongelman luonne sanelee ignoranssin harmillisen kannattavuuden—Mikko Särelä mainitsi juuri yhteislaitumen ongelman, ja juuri siitähän poliittisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on järjestään kysymys. Oikeellinen näkökulma kun on tässä lähes aina sellainen, että sen hyödyt jakautuvat tavattoman laajasti—puhumme kuitenkin kokonaisista yhteiskunnista, jolloin kaikki päätösten ja teorioiden hyödyt ja haitat pitäisi ottaa huomioon. Niinpä vain fanaattisin rationalisti saa puolueettomasta analyysistä riittävästi omakohtaisia väristyksiä viitsiäkseen edes yrittää ymmärtää mistä puhuu.

Tuloksena on, että ihmiset eivät ymmärrä marginalismia (naiivi hintateoria, jopa työnarvoteoria, toimii hyvänä lokaalina arviona, eikä oikeaa vastausta jakseta hakea), laajalti hajautuneet ja epätriviaalit vaihtoehtokustannukset unohdetaan täysin, yhteislaidun (tai käänteinen yhteislaidun, joka mm. tuottaa kollektiivisen päätöksenteon pahimmat transaktiokustannukset) on täysin tuntematon juttu, omaisuuden institutionaalinen luonne unohtuu ja se leimataan riistoksi, suhteellinen hyöty ei puhu mitään edes rajuin esimerkein maustettuna, eikä laillisten instituutioiden luonne hahmotu. Suurin osa ihmisistä jää talousasioissa täysin pimeään.

Krugmanin tapaan kannatan tässä lämpimästi epäreilua peliä. Laiha lohtu, joo, mutta jos tuloksena on, että tajuaminen tulee halvemmaksi edes jollekulle, sekin on sentään jotakin.

Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa puhuttiin Euroopan kalastusongelmista. Kalakannat ovat häviämässä ryöstökalastuksen takia monin paikoin Euroopassa. Valitettavasti kirjoituksessa ei edes mainita ongelman syitä, saati sitten esitetä vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Kirjoitus on tyypiltään 'jotain pitäis tehrä' muttei oikein tiedetä mitä. Karille ollaan menossa, mutta tarpeellisesta kurssimuutoksesta ei puhuta.

Ryöstökalastuksen ongelma on erinomainen esimerkki taloustieteessä hyvin tunnetusta yhteislaitumen ongelmasta. Lyhyesti kysymys on siitä, että jos monta henkilöä saa käyttää yhteistä laidunta, heidän kaikkien kannattaa lisätä laitumella olevien lampaiden määrää vielä senkin jälkeen, kun laitumen optimaalinen lammasmäärä ylitetään. Jos laidun on yksityisomistuksessa, ei laiduntaminen kannata yli optimaalisen lampaiden määrän, joka taasen on alle laitumen ekologisen kantokyvyn. Vastaavasti kalastuksen suuri ongelma on se, että kalastajat toimivat yhteislaitumella. Jokaisella kalastajalla on intressissä kalastaa kalaa vielä silloinkin, kun kalakantaa harvennetaan jo liikaa; ajatus kulkee suurinpiirtein niin, että jos en minä sitä kalaa kalasta, sen kuitenkin kalastaa joku muu.

Ratkaisu on siirtyä kalastusalueiden yksityisomistukseen. Tällöin kalastaja, tai kalastajien muodostama yhteisö/yritys/osuuskunta omistaa kalastusoikeudet tietylle suurelle alueelle. Näin omistavan tahon kannattaa varmistaa myös tulevien kalasaaliiden koko ja olla ryöstökalastamatta tänään. Tämänaltaista järjestelmää on käytetty Islannissa menestyksekkäästi kalastuksen suhteen - eikö olisi EU:nkin aika siirtyä uudelle vuosisadalle modernien ja toimivien toimintatapojen käyttöön vanhojen intressipiirien ja eturistiriitojen sijaan.

Maidot viinakauppoihin!

(lyhyestä virsi kaunis)

Individualismi, kollektivismi ja libertaristinen yhteisöllisyys

John T. Kennedy määrittelee individualismia ja kollektivismia:

Individualism holds that individuals are sovereign, that their rights are primary, and that individuals do not by their nature have any obligations or responsibilities to others that they have not freely chosen.

Collectivism holds that society or the group is sovereign, and may exercise legitimate authority over the individual.

Of course people may disagree about what is best for society. More fundamentally they can disagree whether "social goods" entail any moral obligation on individuals at all. What should be done when such disagreements arise? Individualism holds that all individuals must be free to pursue the ends they choose. The free market is the proper mechanism by which they may cooperate while pursuing individual ends. Collectivism holds that the collective is entitled to pursue collective goals by the application of collective force against dissenting individuals.

Tässä tietysti herää kysymys, ovatko individualismi ja libertarismi sama asia. Jokuhan voisi katsoa olevansa individualisti, vaikka ei kunnioittaisi toisten yksilöiden oikeuksia. Yleensä kuitenkin individualismi eli yksilökeskeinen ajattelu johtaa libertarismiin eli jokaisen yksilön vapauden kunnioitukseen, koska konfliktien, rangaistusten ja huonon maineen välttämiseksi on yksilön oman edun mukaista olla tekemättä rikoksia.

Kollektivismia ei pidä tässä yhteydessä sekoittaa yhteisöllisyyteen. Libertarismi eli vapauden ehdottomaan kunnioittamiseen perustuva etiikka ei ole mitenkään ristiriidassa yhteisöllisyyden kanssa. Aitoa yhteisöllisyyttä ei edes voi syntyä muuten kuin vapauden pohjalta, yksilöiden keskinäisen vapaan vuorovaikutuksen spontaanien prosessien tuloksena. Oskari Juurikkala viittaa juuri tällaiseen libertaristiseen yhteisöllisyyteen kolumnissaan Sosiaalivaltion moraalinen konkurssi, jossa ei-libertaristiset, valtiovallan luomat instituutiot esitetään nimenomaan aidon yhteisöllisyyden vastakohtana.

Juurikkalan kolumnissa esitetty dikotomia luonnolliset instituutiot/luonnottomat instituutiot perustuu Hans-Hermann Hoppen artikkeliin Natural Elites, Intellectuals, and the State, artikkeliin The Political Economy of Monarchy and Democracy, and the Idea of a Natural Order ja kirjaan Democracy: The God That Failed.

Kennedy tarkoittaa kollektivismilla libertarismin vastaista pakkovaltaista päätöksentekomenettelyä, ei yksilöiden vapaaehtoiseen yhteistoimintaan perustuvaa aitoa yhteisöllisyyttä. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihmiskäsityksen eroista: pakkovaltaisten yhteiskunnallisten rakenteiden legitimiteettiin uskominen perustuu väärään ihmiskäsitykseen, jossa unohdetaan ihmisen luonne moraalisia valintoja tekevänä yksilönä. Tämä pointti on esitetty myös paavi Johannes Paavali II:n kiertokirjeestä Centesimus Annus vapaasti suomentamassani pätkässä, jota olen usein käyttänyt sitaattina sähköpostiallekirjoitukseni yhteydessä:

Sosialismin perustavanlaatuinen virhe on sen ihmiskäsityksessä. Sosialismin mukaan yksilö on vain yhteiskunnan osa; sosialismissa yksilön hyvinvointi on jätetty täysin yhteiskuntakoneiston toiminnan varaan. Sosialismiin kuuluu uskomus, että yksilön hyvä voidaan saavuttaa ilman yksilön vapaata tahtoa, ilman yksilön vastuuta omista valinnoistaan hyvän ja pahan välillä. Sosialismi alentaa ihmisen pelkäksi yhteiskunnallisten suhteiden objektiksi. Sosialismissa katoaa käsitys moraalisia valintoja tekevistä autonomisista yksilöistä, joiden ratkaisuista sosiaalinen vuorovaikutus rakentuu. Tästä virheellisestä ihmiskäsityksestä seuraa sekä yksityisomistuksen vastustaminen että yksilönvapauden tilan määrittävän lainsäädännön vääristyminen. Jos ihmisellä ei ole omaisuutta eikä mahdollisuutta ansaita elantoaan omatoimisesti, hän tulee riippuvaiseksi yhteiskuntakoneistosta ja sitä hallitsevista poliitikoista ja byrokraateista. Tällöin ihminen ei pysty tuntemaan itseään arvokkaaksi yksilöksi. Tällaisissa oloissa aitoa inhimillistä yhteisöllisyyttä ei voi kehittyä.

Katolinen kirkko ja yleensäkin kristinusko ja muutkin uskonnot edustavat enimmäkseen individualismin ja libertarismin vastaista kollektivistista ajattelua, mutta joskus sokea kanakin löytää jyvän.

Sosialistinen utopistinen ja apokalyptinen huuhaa pähkinänkuoressa:

Ensin utopiaa haettiin proletariaatin puhtaasta tietoisuudesta, mutta kommunistivaltiot pärjäsivät huonosti ja vaurastuminen paljasti työläisetkin keskiluokkaisiksi vallankumoushaluttomiksi nahjuksiksi, jotka olivat kiinnostuneempia kesämökkien ostamisesta kuin maailmanvallankumouksesta. Seuraavaksi hyvän ihmisen utopia siirrettiin kehitysmaihin, mutta siellä kävi yhtä köpelösti. Toteutettiin siellä mitä tahansa projekteja ja aatteita, maat jäivät samanlaisiksi sekasortoisiksi takapajuloiksi kuin ne olivat olleet ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden aikaan. Kun samaan aikaan porvarillinen länsimaailma vain rikastui ja rauhoittui entisestään, keksittiin että tämä koko hyvinvointi onkin huiputusta ja aivan pian kaikki hajoaa, luonto kuolee, ufot hyökkäävät tai muuten tämä paha länsimaisuus romahtaa, kun on kerran päätetty että se ei voi olla hyvä niin ei jumalauta ole, odottakaapas vain.

Juuri tällaisen punavihreän huuhaan järkyttävä yleisyys on keskeinen syy siihen, että Antihörhöfoorumia ja Vapausfoorumia tarvitaan.

Holhousrintamalla ei mitään uutta

Aina vähän väliä joku keksii, että vääryys voidaan poistaa maailmasta lakisääteisesti. Erityisesti suomalaisten ensimmäinen reaktio jonkin ikävän kokemuksen/havainnon yhteydessä tuntuu olevan "toi pitäisi kieltää [lailla]". Tällä kertaa kysymyksessä on seksipalvelujen ostaminen, tarkemmin sanoen ostamisen kriminalisointi. Ilta-Sanomien saitilla on tänään kysytty kannattavatko lukijat kieltoa. Vastaukset ovat tyypillisen tunnepitoisia. Ne jotka haluavat kontrolloida yhteiskuntaa lakisääteisesti perustelevat kantansa yksinkertaisesti sillä, että eivät itse pidä ko. asiasta mitä milloinkin ollaan kieltämässä. Jos kysyttäisiin pitäisikö jääkiekon pelaaminen kieltää lailla, niin vastaisivatko kaikki jääkiekkoa syystä tai toisesta "turhana" pitävät ihmiset myöntävästi? Voin kuvitella kommentit: "Kyllä! Futis on kivempaa!", "Ehdottomasti! Ihmisiähän loukkaantuu peleissä!", tai "Pitäisi kieltää, että köyhät ei tuhlaisi vähiä rahojaan pääsylippuihin - ajatelkaa köyhiä!"

Alla muutama kyllä-puolen (seksipalvelujen ostamisen kieltoa kannattavat) kommentti Ilta-Sanomien gallupista:

seksi=sex=sukupuoli. Pidän omastani. Toisaalta, ei se ole 'seksiä' jos siitä joutuu maksamaan. Siis jyrkkä 'kyllä' joka tapauksessa!
Jokivene (6.11.2002 21:39)

Kyllä maailmassa pitäisi olla jotain muutakin kuin seksi ja porno. Pornokaupat saisi polttaa maan tasalle, ei niitä kukaan järkevä kaipaa.
Tytzky (6.11.2002 21:14)

USKOMATONTA! Ei voi olla totta, että 60% lukijoista kannattaa ihmiskauppaa???
AnnaMunKaikkiKestää (6.11.2002 20:46)

Haluan vain sanoa kaikille jotka vastaavat Ei: Ilmottakaa vaan sit heti työttömät siskonne ja tyttärenne ilotaloon työnhakijoiksi! Kyllä siitä moni ilostuu!!!
Tottakai! (6.11.2002 18:48)

Voi hellan lettas sentään. Tulee ihan mieleen, että miksei kukaan ole vielä keksinyt rikollisuuden kieltämistä lailla...

Asevelvollisuus, palkka-armeija ja suojeluskunnat

Konservatiivisosialistien valistaminen jatkuu. Heitin kokoomuslaisille pelleille tällä kertaa tällaisen kysymyksen:

Onko teillä konservatiiveilla ja muilla sosialisteilla mitään argumentteja asevelvollisuuden puolesta ja palkka-armeijaa tai yksityisiä suojeluskuntia vastaan?

Seurasi hirveä fleimailu, jonka kuluessa konservatiivit heittivät kymmeniä säälittäviä argumentum ad hominem-repliikkejä. Erityisen järkyttävää konservatiiveille näytti olevan se, että kuittasin kaikki nuo argumenttivirheet hyvin lakonisesti muutamilla argumentaatioanalyyttisilla kommenteilla. Eivät olleet raukat tottuneet keskustelemaan rationaalisen argumentaation sääntöjen mukaan.

Muutama asiallinen argumentti asevelvollisuutta vastaan kuitenkin tuli esille tuossa 147 viestin (sic) kokoisessa viestiketjussa. Lähemmässä tarkastelussa nämäkin argumentit osoittautuivat paikkansapitämättömiksi, mutta ko. argumenttien esittäjät olivat sinänsä asiallisia ja kunnioitettavia keskustelijoita. Alla muutamia otteita.

Olettaisin, että Suomen pieneen väestöpohjaan ja suureen pinta-alaan nähden palkka-armeija olisi liian kallis ratkaisu. Lähettäjä: nimim. Wulf

Tämä hyvin yleinen näkemys perustuu siihen, että varusmiesten työvoimaa ei ymmärretä kansantaloudelliseksi kustannukseksi. Kansantaloudelle työvoima ei kuitenkaan ole yhtään sen halvempaa, vaikka siitä ei makseta palkkaa. Kansantalouden kannalta on paljon parempi, tehokkaampi ratkaisu kerätä sotilaiden ja muiden valtion työntekijöiden palkat veroina kuin ottaa valtiolle töihin palkatonta pakkotyövoimaa.

Minä kun luulin, ettei sinun kansantaloudessasi kerätä veroja ollenkaan. Lähettäjä: nimim. Finn

Verotus ei tietenkään ole mielestäni hyväksyttävää. Esitin palkka-armeijan mallin vain tehdäkseni selväksi, että asevelvollisuus ei ole ainoa vaihtoehto anarkokapitalismille eli armeijan yksityistämiselle.

Miten maanpuolustusta sitten voitaisiin rahoittaa yksityisesti? Yksi vastaus tähän löytyy Hans-Hermann Hoppen artikkelista The Private Production of Defense.

Asevelvollisuusarmeija, sekä kriisin sattuessa tarvittaessa nopeasti mobilisoitava, ainakin edes periaatteessa jotenkin koulutettu reservi palvelevat Suomen puolustuskykyä paremmin kuin väkisinkin liian pieneksi jäävä palkka-armeija. Lähettäjä: nimim. Wulf

Reserviä voidaan ylläpitää vapaaehtoisella palkallisella varusmieskoulutuksella, joten asevelvollisuutta ei tarvita reservin ylläpitämiseen.

Saataisiinko vapaaehtoisia tarpeeksi? Lähettäjä: nimim. Wulf

Riippuu motivaatiosta ja palkasta. Alle puoletkin miesikäluokasta riittäisi PV:n nykyisen sodanajan vahvuuden ylläpitämiseen.

Yleinen asevelvollisuus on mielestäni kannatettava järjestelmä, koska se sitoo kansaa paremmin isänmaan puolustamiseen kuin palkka-armeija. Rahasta taisteleva armeija ei ole välttämättä lojaali, vaan voi vaikkapa vaihtaa puolta. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Asevelvollisuusarmeijakin voi vaihtaa puolta, kuten esim. Venäjän sisällissodassa nähtiin.

Asevelvollisuusarmeijalla on sitäpaitsi paljon huonompi motivaatio kuin palkka-armeijalla. Palkkasotilaiden motivaatiota on helppo edistää maksamalla parempaa palkkaa ja tarjoamalla paremmat olosuhteet kuin kilpaileva armeija. Asevelvollisten motivaatiosta ei ole mitään tietoa, vaan mukana saattaa olla hyvin paljon lusmuja. Palkka-armeijasta kaikkein huonoimmin motivoituneet tyypit ovat karsiutuneet pois jo rekrytointivaiheessa.

Lisäksi kokemus kaikki yhteiskuntapiirit yhdistävästä asevelvollisuudesta yhdistää kansan eri osia yhtenäiseksi. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Pakkotasapäistämistä, egalitaarista sosialismia. Ei relevanttia maanpuolustuksen kannalta.

Samalla opitaan arvostamaan myös maan vapautta ja isänmaata yleensäkin. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Päinvastoin viha systeemiä vastaan kasvaa asevelvollisuuden muodossa ilmenevän pakkovallan takia. Esim. punavihreiden kannatus johtuu koetuista vääryyksistä. Jos Suomen valtio olisi libertaristinen, punavihreiden kannatus olisi paljon pienempi. Punavihreäthän kokevat vihaa Suomen valtiota kohtaan osittain nimenomaan asevelvollisuuden ja esim. päihdelainsäädännön ja valtionkirkkojärjestelmän vuoksi. Libertaristisessa Suomessa punavihreiden kannatuspohja olisi olematon, koska asevelvollisuutta, päihdelainsäädäntöä ja valtionkirkkojärjestelmää ei olisi.

Sitten siirrymme varsinaiselle huumoriosastolle:

Asevelvollisuus on miestenkoulu. Niin saa olla vastedeskin. Miestenkoulussa miehet oppivat vähän enemmän aikuisiksi. Siksi tarvitsemme asevelvollisuutta, koska muutoin miestenkoulua tarvitsevat tuskin sinne hakeutuisivat. Lähettäjä: nimim. Sini Tiainen

Armeijahan on äärimmäisen lapsellinen paikka. Siellä opetetaan n. 20-vuotiaita miehiä käyttäytymään alle 10-vuotiaiden poikien tavoin. Jos joku pitää armeijaa positiivisessa mielessä kasvattavana, kovin on ankea tausta ihmispololla ollut.

Sinänsä kysymys armeijan olosuhteiden mielekkyydestä varusmiehen kannalta ei ole relevanttia asevelvollisuuden legitimiteetin kannalta. Minustakin armeijassa oli ajoittain ihan kivaa, mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään asevelvollisuuden perustelu. Yhtä naurettavaa olisi, jos joku voisi esittäisi positiivisia rippikoululeirikokemuksiaan jonain argumenttina valtionkirkkojärjestelmän puolesta.

Kävin heittämässä konservatiivista sosialismia edustavan Kokoomuksen keskustelualueelle lyhyen ja ytimekkään kysymyksen:

Miksi vastustatte kirkon erottamista valtiosta?

Vastauksia tuli vajaassa neljässä tunnissa yli neljäkymmentä. Alla muutamia mielenkiintoisimpia:

En vastusta. Kirkkodemareilta pitää ottaa valta pois; Paarmakin saarnaa vain syrjäytyneistä. Mitäköhän mitalia arkkipiispa kärkkyy Haloselta?
Lähettäjä: Pertti Ström

Eikö kirkon tehtävänä ole juuri huolehtia syrjäytyneistä? Lähettäjä: Jukka T. Helin

Jos kirkko on vain yksi lisää sosiaalitanttaorganisaatioita tähän sosiaalitanttalaan, niin kirkko on kyllä täysin tarpeeton. Lähettäjä: nimim. Lumikki

(Sinänsä kirkon rooli jonain sosiaaliapua antavana järjestönä ei liity mitenkään kysymykseen siitä, pitäisikö kirkko erottaa valtiosta.)

Mikä sitten on kirkon tehtävä yhteiskunnassa? Kyllä itse katson, että kirkon on puututtava yhteiskunnallisin epäkohtiin. Tällaisena omanatuntona toimiminen kuuluu erinomaisen hyvin kirkon tehtäviin ja kristinuskoon. Tällainen toiminta vahvistaa yhteiskuntaa. Kirkko on menettänyt suuren osan sielustaan ja uskostaan, jos se vaikenee näkemiensä epäkohtien edessä. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Mikä siis erottaa kirkon poliittisista puolueista? Lähettäjä: nimim. Lumikki

Mikä erottaa SAK:n SDP:stä? Lähinnä nimi ja näennäisesti eri toimiala. Kirkko on nykyään saman listan jatke. Lähettäjä: Pertti Ström

Täsmälleen. Esim. viime perjantain Nyt-lehdessä taas yksi luterilainen piispa otti taas kerran kantaa tuloerojen kaventamisen puolesta. Suomen valtionkirkot pyörittävät täsmälleen samaa vanhaa sosialistista propagandalevyä kuin SAK.

Luterilaiseen perinteeseen kuuluu kirkon ja valtion suhteen määrittely siten, että kirkko huolehtii hengellisestä kasvatustyöstä ja tekee myös sen rinnalla merkittävää diakoniatyötä. Ja valtio hallinnoi maallista valtaa. Kirkko antaa valtiolle hengellisen siunauksen ja toisaalta valtio suojelee kirkon olemassaoloa. Tilannetta voisi kuvata biologian termillä symbioosi. Muodostuu kokonaisuus, joka on enemmän kuin kumpikaan erikseen ja jonka olemassaolo on riippuvaista molemmista osapuolista. Kirkon ja valtion erottaminen tuhoaisi molemmat osapuolet sellaísena kuin me olemme tottuneet ne käsittämään. Lähettäjä: nimim. Piikki

Aivan. Tämä oli erittäin hyvä argumentti kirkon ja valtion erottamisen puolesta, vaikka kirjoittaja ilmeisesti tarkoitti sen päinvastaisena argumenttina.

Viime vuosina Suomessakin on ollut nähtävissä kehityssuunta, jossa tavallaan hävetään kristillisen uskonnon osuutta yhteiskunnassamme. Tämä on vaikutusta monikulttuurin tulemisesta maahamme. On muistutettava, että Suomella ja suomalaisilla on oikeus omaan uskoonsa ja traditioonsa. Ei täällä pidä alkaa elää muiden ehdoilla. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Entäs ne valtionkirkkoihin kuulumattomat suomalaiset, jotka eivät halua elää valtionkirkkoihin kuuluvien ehdoilla?! Missä tynnyrissä tuo äijä oikein elää, täysin vailla kosketusta reaalimaailmaan? Ei ole olemassa mitään Suomen kansan yhteistä uskontoa, jonka valta-asemaa pönkittävien privilegioiden poistaminen loukkaisi jotain suomalaisia traditioita.

Sitäpaitsi luterilainen kirkko tuli Suomeen, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa pakotti suomalaiset ja muut ruotsalaiset kääntymään katolisuudesta luterilaisuuteen. Muiden uskontojen harjoittaminen oli Ruotsi-Suomessa kielletty valtion väkivaltakoneiston voimin. Kun Suomi joutui tsaarin Venäjän miehitykseen Suomen sodan jälkeen, tsaarin propaganda- ja kulttuurisotakoneistona toimiva kreikkalaiskatolinen kirkko tuli toiseksi valtionkirkoksi. Molemmat nykyiset valtionkirkot ovat siis nimenomaan vieraan vallan ehdoilla elämisen perua.

Ratkaisevaa kuitenkin on se, että valtionuskontojärjestelmän olemassaolo loukkaa yksilönvapautta.

Valtionuskontojärjestelmä on atavistinen jäänne primitiiviseltä heimoyhteiskunnan ajalta.

Irakin sodasta ja itsenäisen ajattelun tarpeellisuudesta...

Seuraava uutinen oli CNN Europen teksti-tv:ssä hetken aikaa esillä, kunnes uusimmat raportit Italian maanjäristyksen uhrien omaisten surun muuttumisesta suuttumukseksi syrjäytti sen tärkeydellään. TV:ssä asiasta ei mainittu sanallakaan. Onnistuin kuitenkin löytämään sen netistä, joten tässä:

Ritter: U.S. wants imperialist war

BERLIN, Germany (Reuters) -- Former U.N. weapons inspector Scott Ritter said on Friday the United States would try to trigger a war with Iraq by interfering in new arms inspections in what he said would be proof of American "imperial" ambitions.

"The U.S. will be doing whatever it can to provoke a confrontation," the American told journalists at the start of a two-day peace conference in Berlin. "There is a big group of people in the United States that want war."

En ole mikään Husseinin innokas kannattaja, mutta en jaksa myöskään vauhkoontua asiasta, josta minulla on lähes mahdotonta saada objektiivista tietoa. Valtamedian uutisointi Irakin tilanteesta on pitkästyttävän yksioikoista, aina samojen Bushin hallinnon julkilausumien jatkuvaa hokemista. Sanottiinpa Husseinista mitä tahansa, en usko että sodalla voidaan saavuttaa yhtään mitään. Jos hallinto saataisiinkin vaihdettua, niin tilalle tulisi joko vain entistä fanaattisempia islamisteja tai sitten länsimyönteinen nukkehallitus jota koko kansa ja arabimaailma vihaa - molemmissa tapauksissa päädytään ojasta allikkoon.

Vaikka vastustankin ajatusta, että Yhdysvallat jälleen kerran menee työntämään nenänsä lähi-idän asioihin (ks. tiivistelmä USA:n ulkopoliittisista harharetkistä viimeisen 50 vuoden ajalta. Adam Young: A History of Folly), niin sodanlietsojiakin vähemmän arvostan niitä länsimaalaisia "aktivisteja", jotka tarrautuvat jokaiseen tilaisuuteen vastustaa Yhdysvaltoja ja automaattisesti omaksuvat Yhdysvaltojen vastaisen kannan missä tahansa asiassa. Toissapäivänä törmäsin USA:n lähetystön edustalla mielenosoittajiin, jotka vastustivat Irakin sotaa. Sinänsä on ymmärrettävää, että Israelilaiset ja Palestiinalaiset vastustavat sotaa, mutta mitä ihmeen tekemistä niillä punalipuilla ja muilla sosialistien banderolleilla oli tekemistä ko. asian kanssa!?

Reilu kuukausi sitten juttelin erään tuttavani kanssa, joka aikoi mennä Helsingissä järjestettävään sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Ilmeni, ettei ko. henkilöllä ollut mitään tietoa lähi-idän historiasta, konfliktin taustoista, juuri mistään asiaan liittyvästä jutusta. Hän nyt vain ajatteli että kyseessä ilmeisesti hyvä asia ja päätti mennä mukaan. Henkilökohtaisesti en seisoisi aivottomien massan mukana kulkijoiden riveissä kaikenmaailman kommunistilippujen alla vaikka kuinka fanaattisesti vastustaisin sotaa. Ihmisillä ei pitäisi olla päätäntävaltaa asioista mistä eivät ole viitsineet edes ottaa selvää.

Bertrand Russell sanoi sen hyvin:

"The trouble with the world is that the stupid are cocksure and the intelligent are full of doubt."

Jukka Michelssonin eilisestä kirjoituksesta tulleita kommentteja:

Olet tehnyt oikeansuuntaisia havaintoja. Se miksi Itävallassa näkyy vähemmän kännisiä lapsia kaduilla, johtuu varmaan siitä, että Itävallassa yleensä vain mies käy töissä ja vaimo on kotona. En todellakaan kannata mitään saksalaista Hausfrau-kulttuuria, mutta Suomessa on siirretty vastuuta lasten kasvatuksesta liikaa yhteiskunnalle ja tulokset näkyvät kadulla.
(lähettäjä nimim. Tammar)

Mielenkiintoinen kirjoitus. Aloin pohtia, mistä suomalainen holhousmentaliteetti johtuu. Siitäkö, että olemme miltei koko historiamme ajan olleet todellakin holhottavana: ensin Ruotsin kuninkaan ja sittemmin Venäjän tsaarin, mistä seurasi itsenäisyyden ajan pitkä yya-holhous ja vasta nyt jonkinasteinen markkinatalous ja EU-maiden yhteisön jäsenenä.

Kauppojen ja ravintoloiden aukioloajat ja nautintoaineiden myynti voitaisiin vallan hyvin vapauttaa ja lähteä siitä, että muutkin kansalaiset ovat fiksuja (emme vain me itse) ja että vanhemmatkin voisivat pikku hiljaa kasvaa vanhemmiksi ja ottaa oma-aloitteista vastuuta lapsistaan.

Aivan ylivoimainen enemmistö vanhemmista toki niin tekeekin, mutta se muutama prosentti, joka ei välitä, saa aikaan ikävästi kadulla näkyvän ilmiön.
(lähettäjä nimim. Jäbä)

Sosiaalidemokratia on Suomessa onnistunut pilaamaan kaiken juuri tuolla lakisääteisyydellään.

Nyt se vuosikymmenien myyräntyö alkaa vasta näkymään nimenomaan kaupungeissa.

Tosin kyllä ilmeisesti sama trendi näkyy muuallakin Euroopassa yhteisen vapaan huolettoman porvarillisen maailman ja olohuoneen häviämisenä kaupungeista.

Suomeen rinnastettuna Wieninkin voi tuntua vielä jotenkin normaalilta, mutta kyllä sielläkin on täytynyt sosialistien tuhota aika paljon kaikkea normaalin maailman perusteita ja selviöitä ja kirjoittamattomia lakeja tyrkyttämällä niitä oman maailmansa lakeja ja rajoja sinne, missä niitä ei ole ikinä tarvittu eikä tarvitakaan.

Mutta sitähän juuri se sosialismi on. (lähettäjä nimim. Eeekoo)

Kaikki lait eivät ole itsestäänselvyyksiä. Parhaiten sen huomaa ulkomailla käydessä. Oltuani muutaman viikon Wienissä olen havainnut, että täältä puuttuu useita yleistä järjestystä ja sivistystä ylläpitäviä tärkeitä lakeja ja säännöksiä, mutta silti yhteiskuntarauha vallitsee ja kaduilla on turvallista kävellä.

Muutamia esimerkkejä:

* Ravintoloiden aukioloajat ovat vapaat. Sulkemisajasta päättäminen on jätetty yrittäjän harteille. Jotkut paikat ovat auki pitkälle aamupäivään asti, jotkut sulkevat aikaisemmin. Asia ei tunnu tuottavan ongelmia kenellekään.

* Tupakkalaista ei ole tietoakaan. Ravintolan pitäjä voi kieltää tupakoinnin koko ravintolassa tai joissakin pöydissä, jos tahtoo. Jotkut paikat ovat kokonaan savuttomia, jotkut eivät. Työntekijät eivät konttaa verta yskien lattialla, yrittäen kasvot vihreinä käsivoimin raahata itseään kohti sikaria päin naamaa tupruttelevaa asiakasta.

* Katujen varsilla on tupakka-automaatteja. Kuka tahansa, jolla on taskussa muutama kolikko, voi ostaa tupakkaa. Lasten kasvatus on jätetty vanhempien harteille ja ihme kyllä se näyttää toimivan paremmin kuin virkamiesvetoinen holhous.

* Ravintoloista voi ostaa alkoholia mukaan vietäväksi. Nyt en oikeastaan edes tiedä mitä uhkakuvaa tämän kieltämisellä on Suomessa pyritty torjumaan, joten en osaa kommentoida sen enempää. Paikalliset hämmästelevät, kun kerron sen olevan laitonta Suomessa.

* Paikallisesta lähikaupasta saa viiniä (ja viinaa), tarjouksessa 4 eur / 2 pulloa punaviiniä. Kaupan ovella ei törmää oksenteleviin nuoriin. Eikä törmää missään muuallakaan.

* Kevyempi alkoholiverotus lienee osaltaan syy siihen miksi keskustassa saa tuopin olutta alle kolmella eurolla (Helsingissä yleensä 4 eur kieppeillä). En silti koe pakottavaa tarvetta juoda yhtään enempää kuin kotonakaan.

Ylipäänsä alkoholikulttuuri näyttää olevan täysin vastuullista täällä päin, huolimatta siitä, tai ehkä juuri siitä johtuen, että ketään ei holhota ja valtio ei väitä kantavansa vastuuta kenenkään alkoholinkäytöstä.

Kaikesta tästä huolimatta tämän lähes kahden miljoonan asukkaan kaupungin keskusta on kokemukseni mukaan Helsinkiä rauhallisempi, varsinkin viikonloppuisin yöllä. En muista kertaakaan nähneeni kadulla humalaista ihmistä tai riehuvaa teiniä (humalaista tai muutenvain).

On syytä pohtia voidaanko valtiovetoisella holhouksella kasvattaa ihmisistä vastuullisia kansalaisia, vai johtaako sääntelypolitiikka vain siihen, että vastuu henkilökohtaisista valinnoista sysätään valtiolle. Kun kukaan ei sano mitä saa juoda, millä hinnalla, mistä sitä saa ostaa ja mihin aikaan, niin jokainen joutuu päättämään tekemisistään itsenäisesti. Holhoustätien lienee kuitenkin mahdotonta koskaan ymmärtää, että vastuullisia päätöksiä tekevät vain vastuulliset ihmiset ja vastuullisuus tarkoittaa oikeutta (ja velvollisuutta) tehdä itse omat päätöksensä kaikkine seurauksineen.

Tämän kaltaisia juttuja on hauska havainnoida ulkomailla käydessä. Kun väittelee holhoustätien kanssa vaikkapa aukioloajoista, on hyvä jos voi kertoa muiden maiden kokemuksista ko. asiaan liittyen.

Tässä valossa olisikin muuten kiva tietää sulkevatko melkein kaikki ruokakaupat täällä ovensa niin aikaisin (klo 18 ja 19 välillä) lainsäädännön vai kulttuuriin liittyvien syiden takia. En nimittäin yllättyisi, jos vapaat aukioloajat johtaisivat joissain tapauksissa jopa lyhyempiin aukioloaikoihin. Lisäksi tähän viittaa se, että kaikenlaiset kakkupuodit (joita jokin liikeaikalaki todennäköisesti koskisi samalla tavalla kuin ruokakauppojakin) ovat auki hyvinkin myöhään illalla.

Parhaiten näistä asioista saisi selvää joltakin politiikkaa tuntevalta paikalliselta asukkaalta (kaikki tietävät, että kaupat suljetaan aikaisin, mutta kukaan jolta olen kysynyt ei ole tiennyt johtuuko se lainsäädännöstä). Sen takia olen perustanut Yahoo Groups keskustelufoorumin eu-lib (European Libertarian Society), jonka tarkoituksena on edistää keskustelua vapauden tilasta Euroopassa, sekä helpottaa kontaktien luomista libertaareihin eri maissa.

eu-libille voi liittyä osoitteessa http://groups.yahoo.com/group/eu-lib/join

Varoitus: Seuraava artikkeli on julkaistu ilman viranomaisten hyväksyntää!
...koska toistaiseksi se on vielä mahdollista.

Tunnustan: Rakastan nettiä. Kenen tahansa vapauden ystävän pitäisi rakastaa nettiä. Netti on anarkokapitalismin ruumiillistuma. Se on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi koko maailman tuntemaksi ja käyttämäksi huipputehokkaaksi ja vapaaksi tiedonvälityskanavaksi, mihin kuka tahansa pääsee sisään lukemaan ja levittämään informaatiota varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta, täysin markkinaehtoisesti ja suhteellisen lyhyessä ajassa. Uusia webbisaitteja syntyy joka päivä lukemattomia määriä joka puolella maailmaa, (melkein?) millä tahansa kielellä, mistä tahansa kuviteltavissa olevasta aiheesta. Netti on valtava kaaos - silti sieltä löytää kattavan määrän tietoa mihin tahansa asiaan liittyen parissa sekunnissa ilman mitään erikoisosaamista ja ilman mitään keskushallintoa. Netti - se, että se suuruudestaan huolimatta toimii nopeasti ja edullisesti - on suurempi ihme kuin pyramidit tai Kiinan muuri.

Yksi tärkeimmistä netin ominaisuuksista on hakukoneet ja nykyaikana erityisesti Google. Parin hakusanan avulla Google hakee miljardien webbisaittien seasta juuri sen mitä etsit - ja jos joudut odottamaan yli sekunnin koet oikeutettua ärtymystä.

Valitettavasti ei tarvitse olla libertaari voidakseen ymmärtää Googlen tärkeys, mutta vain libertaari voi ymmärtää, että Googlen kaltainen ilmiö on mahdollinen vain netin kaltaisessa anarkistisessa ympäristössä. Jos netti rakennettaisiin uudestaan yhteiskuntasuunnittelijoiden periaatteiden mukaan... no, sitä ei oltaisi rakennettu, mutta jos oltaisiinkin, niin se olisi kallis, hidas ja suppea. Toistaiseksi en ole sanonut mitään uutta. Sen sijaan moni voi yllättyä kuullessaan, että Googlea sensuroidaan. Ainakin allekirjoittanut yllättyi.

Bill Thompson kirjoittaa blogissaan, että tutkijat Berkman Center for Internet and Society ja Harvard Universitystä ovat havainneet Googlen kaikessa hiljaisuudessa aktiivisesti sensuroivan webbisaitteja hakemistostaan.

Tutkijat Jonathan Zittrain ja Benjamin Edelman löysivät yli sata webbisaittia, jotka löytyvät Googlen englanninkielisellä hakukoneella, mutta ei ranskan tai saksankielisillä. Googlen edustajan mukaan yhtiö poistaa hallitusten pyynnöstä webbisaitteja kalliiden oikeudenkäyntien välttämiseksi. Se, että tällaista tapahtuu ei vielä itsessään ole katastrofi. Hallitusten halu sensuroida kaikkea mahdollista ei ole uutta auringon alla ja harva ihminen jää kaipaamaan sekopäiden uusnatsien propagandasivuja. Katastrofaalista sen sijaan on Bill Thompsonin kaltaisten ihmisten reaktiot:

The problem is not that content is being censored - that is inevitable and in many cases desirable. [...] The problem is that Google itself is deciding what should be censored and that its motives are entirely commercial, making it possible for government agencies to influence it without having to go through due process or defend their requests in public.

I believe we need to move towards an internet that is properly regulated, where decisions like this can only be made through the courts.

I would rather have a net where Google and other search engine providers had a legal obligation to provide full and comprehensive results to the best of their technical ability and to inform searchers of any areas where content had been removed from their index on legal grounds, even if that also gives governments the ability to block certain sites from the index.

Lyhyesti: BBC:n toimittaja kannattaa hakupalveluiden sosialisoimista. Jokainen voi kuvitella vapaan tiedonvälityksen tulevaisuuden, kun palvelun laadun takaa valtio. Kyseessä on yhtä mielekäs ehdotus, kuin jos joku vaatisi uutistenvälityksen sosialisoimista uutisten "objektiivisuuden varmistamiseksi".

Mieleen tulee kotimainen lakiehdotus, joka vaatii kaikkia aikakausi-tyyppisiä julkaisuja (mukaanlukien tämän kaltaiset blogit) arkistoimaan vanhat numerot ja nimeämään vastuullisen päätoimittajan.

Onko todellakin vain ajan kysymys, milloin netti ja tiedonvälitys muuttuu kokonaan "valtion takaamaksi perusoikeudeksi"?

Harri Soinila kirjoittaa asevelvollisuudesta Strike The Root-saitilla:

Finland, like many other countries, has a compulsory service system to maintain the army. The most common length for the armed service is 180 days. A democratic country such as Finland has a right to have one, I suppose.

Miksi ihmeessä demokratia jotenkin vaikuttaisi asevelvollisuuden legitimiteettiin?

The problem is that the possibility of civil service in Finland doesn't really live up to the principles of freedom of thought or of religion. The civil service in Finland is nowhere near an equal option to armed service. The length of the civil service is 395 days, next to the 180 days of armed service.

Tämä on lähes kaikkien suomalaisten aseistakieltäytyjien käyttämä argumentti. Minä en ole milloinkaan ollut tällä linjalla, vaikka olen aina vastustanut asevelvollisuutta. Ongelmana ei mielestäni ole siviilipalveluksen suurempi pituus asepalvelukseen verrattuna, vaan asevelvollisuus sinänsä. Jos ongelmana olisi vain palvelusaikojen ero, sehän voitaisiin ratkaista pidentämällä asepalvelusaika siviilipalvelusajan tasolle! Libertaristiselta kannalta tämä olisi tietenkin väärin. Ongelmana on pakkotyö sinänsä, ei pakkotyön eri muotojen välinen ero pakkotyöajan pituudessa.

As much as I respect the efforts and sacrifices of our war heroes, thanks to whom Finland never was a Soviet state, I think a decision not to carry arms should be equally respected. Especially in a society with these kinds of values, it's a bold decision. It really doesn't make sense to treat pacifists as criminals, next to the likes of murderers and rapists. A conscientious objector's whole point, after all, is not to harm anyone. It seems ethically grotesque that a person refusing to kill people is doing a greater crime than a soldier who does kill, even for a "good" reason.

Typerä argumentti, koska tämä koskee vain pasifisteja. Asevelvollisuuden vastustaminen ja sotilaallisen maanpuolustuksen vastustaminen ovat kaksi eri asiaa. Minä en ole milloinkaan ollut pasifisti, vaikka en ole milloinkaan kannattanut asevelvollisuutta. Kannatan vahvaa palkka-armeijaa ja/tai suojeluskuntia tms. asevelvollisuuteen perustumatonta sotilaallista maanpuolustusta.

Sometimes a nation just doesn't have a choice when another country orders their people to kill them. Then it's nice to have an army, but why should the attacking country have an army in the first place, either?

Utopiaa. Samaa logiikkaa noudattaen voisi sanoa, että poliisi tai vartiointiliikkeet ovat tarpeettomia: jos ihmiset eivät tekisi rikoksia, kenenkään ei tarvitsisi varautua niihin esim. ostamalla vartiointiliikkeiden palveluita.

Sinänsä asevelvollisuuden vastustaminen on tietysti hyvä tavoite, mutta Soinilan argumentit olivat mielestäni huonoja.

Soinilan kolumnista käydään keskustelua STR:n ja ASC:n foorumeilla.

Tupakkalaista:

If an employee is concerned about the ill effects from second-hand smoke but he still chooses to work at a smoking-allowed establishment, he is free to either accept the health risks involved there or look for work elsewhere. Any ill effects an employee may incur from willingly working in a known smoky establishment are his responsibility, not the employer's.

The Anti-Smoking Crusade's Asphyxiation of Freedom,
by Joseph Kellard (October 18, 2002)

Tämän pitäisi mielestäni olla itsestäänselvää, mutta jostain syystä Suomessakin poliitikot ovat pakottaneet ravintolat kieltämään tupakoinnin baaritiskeillä nimenomaan ravintolatyöntekijöiden passiivisen tupakoinnin estämiseksi. Tällainen holhous perustuu sellaiseen ihmiskuvaan, jossa poliitikot ovat samassa suhteessa kansalaisiin kuin lastentarhan tädit suhteessa lapsiin. Samaan ajatusharhaan perustuu myös tupakkamainonnan kielto: kansalaisten luullaan olevan niin lapsellisia, että mainonta voisi johdatella kansalaiset epäterveellisiin elämäntapoihin. Poliitikot luulevat olevansa kansalaisia viisaampia setiä ja tätejä, joiden tehtävänä on varjella lapsellisia kansalaisia vaarallisilta houkutuksilta. Tämä näkemys ei tietenkään sovi yhteen demokratian kanssa: jos kansalaiset eivät pysty päättämään edes omasta tupakanpoltostaan, miten he voisivat päättää paljon tärkeämmistä poliittisista asioista? Jos aikuinen ihminen ei itse osaa arvioida edes oman tupakointinsa hyötyjä ja haittoja, miten hän voisi arvioida vaikkapa verotuksen tai julkisten palveluiden tarpeellisuutta tai maamme ulkomaansuhteita, EU-jäsenyyttä, maanpuolustusta tai muita isoja asioita? Aikuisia ihmisiä koskevien lakisääteisten tupakointi- ym. päihderajoitusten kannattajien täytyisi kannattaa valistunutta diktatuuria, jos he olisivat johdonmukaisia.

En itse tietenkään ole sitä mieltä, että kansa on aina oikeassa. Mielestäni jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi vain voida päättää omista asioistaan itse. Kenelläkään ei ole oikeutta määräillä toisia aikuisia ihmisiä. Ainoastaan lapsia on voitava holhota. Luontevimmat huoltajat lähes kaikille lapsille ovat heidän omat vanhempansa. Mikäli vanhemmat ovat huoltajaksi kykenemättömiä, adoptio- tai kasvatusvanhemmat tulevat kyseeseen lasten huoltajina. Aikuisiin ihmisiin holhousta ei kuitenkaan pidä ulottaa.

Usein sanotaan, että aikuisia ihmisiä holhoavan byrokratian kannattajat ovat eräänlaisia elitistejä: he luulevat tietävänsä kansan parhaan paremmin kuin kansa itse. Aitoa elitismiä ei kuitenkaan ole kollektivistinen holhous, joka rajoittaa yksilönvapautta. Elitismi on selkeästi myönteinen ilmiö silloin, kun se tarkoittaa sivistyksen kunnioittamista ja tasapäistämisen vastustamista. Aikuisten ihmisten holhoaminen ei ole aitoa elitismiä, vaan sivistymätöntä toisten ihmisten asioihin sekaantumista. Aito elitismi on individualismia. Tupakkamainonnan kielto, ravintoloiden tupakointirajoitukset yms. holhouslait ovat kollektivistista tasapäistämistä, sivistymätöntä massa-ajattelua, totaalista anti-individualismia. Aito elitisti asettuu moisen yläpuolelle ja halveksuu orjamoralistien säätämiä holhouslakeja. Elitisti-individualistin näkökulmasta kollektivistit ovat samanlaista halveksuttavaa roskaväkeä kuin kadulle kusevat spurgut.

Libertaari ulkopolitiikka

Onko mahdollinen? Pitäisikö Suomen valtion pysyä EU:n ja muiden kansainvälisen järjestöjen jäsenenä? Jos sallittaisiin separatismi ja yksityistettäisiin kaikki valtion ja kuntien tms. omaisuus, valtio ei loukkaisi kenenkään vapautta, mutta tuottaisi monien haluamia jäsenyyspalveluja, joita mikään muu Suomessa ei helposti voi tuottaa. Vaikuttaisi siis, että valtion ei kannata erota kaikista kansainvälisistä järjestöistä. Yksi vasta-argumentti olisi valtion vaaralisuus, mutta se olisi pelkkää spekulaatiota ja siten heikko.

Alpo Rusi saa Teräkseltä täyden tuen:


Jo riittää DDR:n ystävien vaino! "Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Ja me muistamme ylleisdemokraattisen rintaman toveri Rusia, jota Ohrana kiusasi", Rautavaaran Teräksen ulkopoliittisen jaoston puhheenjohtaja Tarmo Tissari toteaa laulun sanoja mukaillen.
Rautavaaran Teräs paheksuu tapaa, jolla Rusia, Pentti Tiusasta, Tarja Halosta ja meitä muita vanhoja DDR:n ystäviä kohdellaan ei-luokkakantaisissa tiedotusvälineissä.

ASC:n foorumilla käydään mielenkiintoista keskustelua objektivismin ja anarkokapitalismin suhteesta. Monet ASC:n jäsenet ovat sitä mieltä, että objektivismi johtaa loogisesti anarkokapitalismiin. Ayn Rand oli väärässä kannattaessaan minarkiaa, kuten Brian Keith Giovannini selittää. Myös Roy A. Childs osoitti jo vuonna 1969 kuuluisassa avoimessa kirjeessään Ayn Randille, että Randin olisi pitänyt omien premissiensä pohjalta kannattaa anarkokapitalismia. Childsin teksti on loistavan looginen, selkeä ja tiivis anarkokapitalismin perustelu. Se on myös erityisen nautittavaa, suvereenia intellektuaalista huumoria: Childs kumoaa Randin argumentit minarkismin puolesta puhtaasti randilaisin argumentein, randilaisella diskurssilla.

Globalisaatio on parantanut kehitysmaiden elintasoa valtavasti, toteaa taloustieteen professori Robert Krol. Tässä artikkelissa luetellaan perustavanlaatuisia faktoja, jotka osoittavat punaviherhörhöjen olevan täysin väärässä. Kyse ei ole mielipiteistä, vaan globalisaation vastustajien tosiasiaväitteiden valheellisuudesta. Hörhöt joko valehtelevat tahallaan tai sitten eivät tiedä omasta asiastaan yhtään mitään. En tiedä, kumpi näistä on pahempaa.

Helsinki on jälleen saanut kaupunkiin uudet suurkisat. Tarkoitusta varten stadioni pitäisi kattaa, ja kaupungin oletettavasti tukea investointia. Onko tämä hyvä ajatus?

Ensinkin, kisojen pitäisi odotusarvoisesti olla kannattavat. Sitä nämä kisat voivat olla, monet muut eivät. Tämä pitää kuitenkin mainita, koska ainakin kotikaupunkini Lahti onnistui aikanaan munaamaan tämänkin arvion Maailmankisojen kohdalla.

Toisekseen, investointipääoma pitäisi odotusarvoisesti saada takaisin kisojen tuotosta. Kaupungin ei siis tule tukea, vaan korkeintaan lainata. Tämäkin unohtuu helposti, kuten kuntien moninaisista urheiluhallihankkeista tiedetään.

Kuitenkin lisäehtojakin on. Kolmannekseen kisojen pitäisi pystyä tuottamaan vähintään käypä markkinakorko investoinnille. Muutenhan kaupunki (sen asukkaat) hyötyisi enemmän rahan sijoittamisesta markkinoille (veronalennuksesta yksityisten sijoitusten mahdollistamiseksi). Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka oman markkinakorkoisen velan osittainen takaisinmaksu, joka tuottaa aivan samalla tavalla kuin vastaavakorkoinen sijoitus muutenkin. Tämä ehto ei yleensä enää toteudukaan, kuten Helsingin tämänhetkisestä toiminnasta tiedetään.

Neljänneksi, sijoituksen hyötyjen ja kustannusten pitäisi jakautua samassa suhteessa. Se, joka ei urheilusta välitä, pitäisi jättää kisojen kustannusten ulkopuolelle, kun taas urheilusta pitävän pitäisi joutua maksamaan suurempi osa kustannuksista. Tämä pätee niin kaupunkilaisiin, kuin kisavieraisiin, kuin kisoja televisiosta seuraaviin... Tämä ehto ei toteudu käytännössä ikinä -- minäkin joudun maksamaan osani tukiaisista, vaikka urheilu lähinnä ärsyttää. Etenkään sijoituksen riskit ja tuotot eivät julkisissa sijoituksissa seuraa toisiaan, vaan riskit aina ulkoistetaan kaikille yhtäläisesti. Vähätuloinenkin joutuu kantamaan niistä osansa, vaikka ei haluaisi.

Viidenneksi, vakuutusargumenteistakaan ei löydy perusteita julkiselle tuotannolle. Mitään vakuutusmarkkinoiden epäonnistumisia ei tässä kohtaa ole koskaan näytetty toteen, joten mahdollisen vakuutuksen pitäisi olla aktuaarinen. Kisoille ei pitäisi tarjota ilmaisia kannattavuustakeita, koska niissä kaupunki voi odotusarvoisesti vain hävitä. (Todellisuudessa "riski" on vakuutuskelvoton, kuten sen pitäisikin olla. Yrittäjän hallinnoimaa epävarmuutta, contra riskiä, ei voi, eikä pitäisi voida, vakuuttaa. Jälleen yksi syy, miksi julkiset tahot eivät ole hyviä yrittäjiä.)

Kun olemme päässeet näin pitkälle, huomaamme, että julkinen tuotanto ei kerta kaikkiaan tule kysymykseen. Ainoa argumentti, jolla sitä voitaisiin tukea on, että kisat olisivat jostakin syystä julkishyödyke, jota tuotetaan liian vähän ilman tukea. Näin ei kuitenkaan ole. Kisanautinto on täysin tavallisen ekskluusion piirissä aina televisio-oikeuksien myyntiin asti, eikä ulkoisvaikutuksia ole havaittavissa. Jos jotakin, urheilutapahtumiin liittyy kaupungille lankeavia kustannuksia (esim. siivous), joita voidaan käyttää perustelemaan tapahtuman haittaverotus.

Usein kuulee väitettävän, että kisat tuottavat hyötyä alueen yrittäjille, ja todettavan, että verotuoton avulla voitaisiin välttää positiivinen ulkoisvaikutus alituotantoseurauksineen. Tässä vaikutus on kuitenkin vain taloudellinen riippuvuus (pecuniary externality) -- mikäli itse kisoja ympäröivillä markkinoilla ei ole markkinavirheitä, kisavieraiden tuoma hyöty tulee kuitenkin jollekin hakijakaupungille. Hyödyn korjaamisella omaan kaupunkiin on korkeintaan distributionaarisia seuraamuksia. Ne voivat olla kaupungille kannattavia, elleivät muut kaupungit yritä myös saada kisoja, mutta kisojen saamiseen käytetyt resurssit ovat aina puhdasta allokaatiotappiota. Sitä paitsi muutkin kyllä yrittävät saada kisat.

Samat perusteet pätevät pitkälti muuhunkin julkiseen kulutukseen, ja erityisesti velanottoon. Juuri vähän aikaa sitten Helsingin edustaja totesi televisiohaastattelussa, että velkaa otetaan nyt runsaasti, ja että sen takaisinmaksussa luotetaan "hyvän ajan" tulemiseen. Toimittajan kovistellessa "hyvän ajan" ajankohtaa, vastaus koostui puhtaasta kevytkenkäisestä syklimantrasta ja poliitikon nousukausifatalismista.

Terve sijoittaja ei toimi näin. "Hyvä aika" ei voi pohjustaa sitä seuraavaa kasvua tai estää seuraavaa lamaa, mikäli sen hyödyistä maksetaan mennyttä syömävelkaa. Järkevä päättäjä ottaa siis velkaa vain, jos se on sijoitettavissa tuotannon tehokkuutta kasvattavasti. Velka tulisi aina käyttää siten, että sillä ostettavat jutut maksavat itsensä takaisin, korkoineen; ts. siten, että velan ottaminen oikeasti lisää ihmisten saatavilla olevia reaalisia mahdollisuuksia. Syömävelka ei tee näin, eikä sitä pitäisi siis koskaan ottaa. Varsinkaan julkistaloudessa, jossa perusteita henkilökohtaiselle, rahan varassa toimivien markkinoiden arvottamattomalle (esim. asuntolainan) tuotolle ei koskaan ole, ja jossa lainanottajalla ei ilmeisestikään ole kunnollista insentiiviä miettiä tekosiaan loppuun.

Pienenä loppukaneettina, tämä juttu lähti keskustelusta, jonka kävin eilen syvästi epäpoliittisen pikkuveljeni kanssa hänen ihmeteltyään Helsingin meininkiä. Kuivan keskustelun olennaiseksi sisällöksi jäi kohta, jossa pikkuveljeni velanoton tehokkuusehtoja selittäessäni täysin odottamatta keksi yksinkertaisen peruslibertaarin totuuden. Hän totesi: "[Kisajärjestäjäthän] vois vaan mennä pankkiin ja ottaa lainaa." Voitte kuvitella, että isoveli säteili.

Miksi maamme koulutetut päättäjät eivät koskaan kykene herättämään tällaista ylpeyttä? Heidänhän sentään pitäisi tietää jotain julkistaloudesta.

Eläinten oikeudet?

Nykyään väitetään, että eläimillä olisi oikeuksia. Miksi niillä ei voi kuitenkaan olla? Oikeudet ovat ihmiselle soveliaan sosiaalisen olemassaolon olosuhteet määrittäviä periaatteita. Ihminen selviytyy ensisijaisesti järjen käytöllä. Sen takia yhteiskunta on järjestettävä niin, että ihmiset saavat ajatella ja toimia ilman muitten väliintuloa. Oikeudet ovat moraalisia periaatteita jotka kannattavat suostuttelua voimankäytön sijaan. Moraalia ei kuitenkaan voi soveltaa amoraaliseen, eikä suostuttelua ei-käsitteelliseen. Metsän pedon kanssa ei neuvotella. Moraalin tehtävä on määrittää arvot ohjaamaan ihmisen valintoja ja tekoja. Moraali ei sovellu eläimiin, ne eivät valitse arvojaan, vaan niillä on sisäänrakennettuna arvojen standardina niiden oma elämä; sen ylläpitämiseksi ne toimivat luonteensa vaatimalla tavalla eivätkä muuhun pysty. Ihmisellä standardi ei kuitenkaan ole automaattinen vaan se on valittava; jos ihminen haluaa selviytyä on hänen pidettävä ihmiselämää arvojensa standardina. Tämän standardin avulla sitten määritetään mitkä asiat ovat arvoja eli edistävät ihmiselämää ja mitkä taas haittaavat sitä. Ihmiselle tämä tarkoittaa alempien lajien hallitsemista. Jotkut lajit ovat suoranaisesti vaaraksi ihmiselle, toisista taas saadaan materiaalisia arvoja tai tietoa, jotkut toimivat jopa ystävän korvikkeina.(lemmikit)

Luonteensa puolesta ja kautta eläinkunnan elämä ruokkii itseään elämällä. Jos vaatii ihmistä kunnioittamaan eläinten ”oikeutta” elämäänsä, riistää ihmiseltä oikeuden omaansa. Eläinten suojelijat pitävät eläintä ”yksilön arvon” omaavana, koska eläin on tietoinen ympäristöstään ja tuntee kipua. Oikeuksien lähde ei ole kuitenkaan aistihavaintotaso, vaan käsitteellinen taso. Se ei ole kyky tuntea tuskaa, vaan kyky ajatella. Yksilön arvo ei myöskään sovellu muihin lajeihin. ”Arvo” vaatii jonkun joka arvioi sen arvoksi. Ihmiselle eläin ei ole arvo itsessään; eläin ei edistä hänen elämäänsä olemalla vapaana. Myöskään ihmiselämä ei ole arvo esim. karhulle. Ihminen on karhulle arvo vain ruokana. Muitten ihmisten vapautta pitää kuitenkin kunnioittaa itsekkäistä syistä: muiden järkevistä teoista hyötyy itse. Sen sijaan eläinten vapautta kunnioittamalla ei hyödy mitään vaan vain heikentää selviytymismahdollisuuksiaan.

Ihmisen luonne vaatii luonnon – ja siinä samassa muitten lajien – muokkaamista omia tarkoituksiaan palveleviksi. Ihminen ei sopeudu annettuun ympäristöön kuten muut lajit, vaan muokkaa ympäristön itselleen sopivaksi. Myös tämän vuoksi ihmisellä voi olla oikeus elämäänsä, mutta eläimellä ei: ihminen selviytyy tuottamalla, ei kuluttamalla valmiita luonnosta löytyviä arvoja. Ihmiset voivat elää sovussa, ilman että kenenkään kurkkua tarvitsee leikata. Ihminen voi kuitenkin käyttää muita lajeja päämääriensä saavuttamiseen moraalisesti, koska moraalin juuret ovat ihmisen tarpeissa; kehon ja mielen ylläpidon pitkäntähtäimen vaatimuksissa. Mikäli eläinten käyttäminen on moraalin standardilla arvioituna suotavaa tai välttämätöntä eli ihmiselämää ja onnellisuutta edistävää - on se silloin moraalista. Eläinten oikeuksien puolustajat haluavat, että eläimet saavat elää luonteensa edellyttämällä tavalla, mutta ihmisiltä he haluavat kieltää sen mahdollisuuden.

Eläinten oikeuksien puolustajat kuuluvat samaan periaatteelliseen joukkoon kuin luonnonsuojelijat nykyään. Molemmat ovat vieneet altruismin eli itsensä uhraamisen moraalin huippuunsa: itseään ei pidä heidän mukaansa uhrata muille ihmisille(kuten sosialistit ajattelevat), vaan itsensä pitää uhrata muille lajeille tai jopa kasveille. Ihmisiä saa ahdistella, häiritä ja uhkailla; eläimiä ei. Ihmisten omaisuutta saa tuhota. Ihmisille - myös lapsille - saa aiheuttaa psyykkisiä traumoja; eläimille ei. Eläinten oikeuksien puolustajien teoista päätellen he ovat sitä mieltä, että eläimillä on oikeus elämäänsä - ihmisellä ei. Ovatko he todellakin eläinten rakastajia – vai ihmisten vihaajia?

Anssi Porttikivi opettaa elämän perusasioita punavihreille hörhöille:

Koittakaa nyt tajuta, että Malthusin huoli viljelypinta-alan rajallisuudesta on ihan sama harha kuin teidän huolenne öljyn tai ilmakehän hiilidioksidinpidätyskyvyn rajallisuudesta. Malthusin jälkeen olemme oppineet tuottamaan yhä enemmän ruokaa samalla peltopinta-alalla, tarpeen mukaan.

Samalla lailla opimme tuottamaan yhä enemmän energiaa tarpeen mukaan riippumatta siitä, milloin öljy, kivihiili, maakaasu, uraani tai joku muu yksittäinen luonnonvara käy ylivoimaisen työlääksi hankkia. Korvaavia tapoja löytyy aina, tai ainakin havainnot, tilastot ja järki niin sanovat: LÄHES KAIKKIEN LUONNONVAROJEN reaalihinta on laskenut ja saatavuus ihmiselle helpottunut läpi historian, poliittisesta väkivallasta johtuvia tilapäisiä piikkejä lulkuunottamatta. Ottakaa silmä käteen ja tulkaa ulos sieltä vihreästä tynnyristänne!

Erilaisia energiantuotantotapoja on aivan riittävästi, ja tuottavuuden nousun ja talouskasvun myötä energian hinta tulee pysymään elintasomme kannalta ei-kriittisenä riippumatta fossiilisten polttoaineiden mahdollisesta hinnan noususta. Kyllä valaanrasvakin on nykyään hurjan kallista, vaikka aikanaan pelättiin siitä valmistettavan lamppuöljyn loppumista kulutuksen kasvaessa, mutta ketä se enää kiinnostaa? Valaskantakin on toipumaan päin.

"Puhdas, saasteeton luonto" on samanlainen näennäisesti niukentuva, oikeasti yhä helpommin nautiskeltava luonnonvara. Sitä mukaa kun hiilidioksidi tai muut saasteet uhkaavat meitä, olemme aina oppineet sopeutumaan, siivoamaan ja muuttamaan sotkemistottumuksiamme niin, että jokaisen sukupolven kokema ympäristö on ollut hygieenisempi, terveellisempi ja miellyttävämpi kuin edellisen. Ja sama jatkuu loputtomiin. Ainoa uhka on se, että jonkun resurssien nautintaoikeutta ja niin ollen intressiä sen myymiseen ja vaalimiseen ei ole annettu riittävän selkeästi jollekin yksityiselle taholle, jolloin sitä voidaan ryöstöviljellä. Mutta esim. päästökiintiöillä tästäkin ongelmasta päästään.

Edellytys tälle onneksi vääjäämättömälle ("pojasta polvi paranee") kehitykselle on vaurastuminen, eli toimintamahdollisuuksiemme lisääntyminen, eli oppiminen, eli tuottavuuden nousu, eli talouskasvu, eli kulttuurin kehitys, jotka ovat ovat aina kulkeneet käsi kädessä ja ovat käytännössä synonyymejä!

HERÄTKÄÄ PÖNTÖT!

Eilen pääkaupunkiseudun lehdet uutisoivat pieleenmenneestä vuokrauudistuksesta. Kun välitysmaksun maksattaminen vuokralaisella taannoin kiellettiin, nyt on käynyt ilmi, että käytäntö on korvautunut tilapäisesti korkeammilla vuokrilla. Uutisoinnista päätellen kehitys on jollekulle yllätys, eli on jälleen korkea aika kerrata perusteita.

Julkinen kaupan ehtojen sääntely, joka ei rajoita kaupassa käytettäviä hintoja, ei kykene missään oloissa muuttamaan kaupan osapuolille aiheutuvaa suhteellista rahallista kuormitusta. Se voi johtaa lisäkustannuksiin, mutta se ei voi vaikuttaa siihen, kuka nämä kustannukset maksaa. Kaupan hinta sopeutuu aina siten, että kuorma kannetaan samoissa suhteissa kuin vapailla markkinoilla. Periaate on pirun yksinkertainen, eikä sen ymmärtämisen pitäisi olla kovin vaikeaa. Mutta niin se vain tuntuu olevan.

Tässä nimenomaisessa esimerkissä kuvitellaan, että vuokra-asuntojen välityskustannukset voitaisiin maksattaa vuokralleantajalla, kunhan oikea edikti on vain ensin annettu. Mutta mikäli vuokralaiset olivat aiemmin se osapuoli, joka jäi tässä maksajaksi, eivät syyt ilmiöön lakia tuotettaessa mihinkään mene. Totta kai sama taloudellinen mekanismi johtaa maksajuuteen vastakin, mikäli liikkumavaraa hinnan siirtoon vain jostain löytyy. Siinä missä siirto oli aiemmin eksplisiittinen, nyt vaikutus välittyy nousseena hintana. Jos taas tilapäisesti korotettu vuokra kielletään, maksu peritään vähemmän kohonneena mutta pysyvästi korkeampana vuokrana. Mikäli sitten tämäkin jollakin umpihämärällä keinolla kyettäisiin havaitsemaan ja kieltämään, vaikutus siirtyisi asuntojen laatuun. Ja niin edelleen. Markkinat määräävät kulujen jakauman, ei valtio.

Mahdottomuus erottaa tällä tavalla perittyjä maksuja hinnoista on sitten paljon yleisempikin ongelma. Kun periaatetta sovelletaan laajalti, emme itse asiassa pysty edes kertomaan kuka aiemmin maksoi vuokranvälityksen kulut. Ehkäpä vuokra oli sen verran vapaiden markkinoiden tuottamaa alempi, että maksajaksi päätyi alunperinkin vuokranantaja...

Kuvattu impotenssi vainoaa lukemattomia muitakin muka-olennaisia poliittisia päätöksiä. Esim. valtio ei pysty päättämään tasaisten verojen kohtaantoa, koska työn, tuotteiden ja pääoman hinnat myötäävät kuitenkin. Emme siis pysty sanomaan, kuka ALV:n tai "työnantajapuolen sosiaalimaksun" lopulta maksaa, vaikka se näennäisesti peritäänkin identifioitavalta taholta. Niinpä puhe esim. pääomatuloveron, tuloveron ja ALV:n suhteellisesta hyvyydestä on täysin turhaa -- sama taho ne kuitenkin aina maksaa, mikäli ne ovat sama-asteisia. (Eriasteisina ne vääristävät relatiivihintoja, ja tuottavat vielä suuremman vahingon. Markkinoita ei edelleenkään ole huijaaminen.)

Ainoa keino todella päättää yksittäisen kaupan kustannusten jakauma olisi käyttää täysimittaista hintasäännöstelyä kaikkien kaupan osapuolien kohtaamien hintojen suhteen samanaikaisesti. Siis todella kaikkien -- mikäli vuokran kuluja ei kyetä muuten siirtämään vuokralaiselle, ne siirretään enemmän tai vähemmän tehokkaasti kulupuolelle, ja ne jälleen tuppaavat päätymään vuokralaisen maksettavaksi. Tällä kertaa vain alentuneena palkkana, kun vuokranantaja ei maksakaan rakentajalle yhtä paljon kuin aiemmin, rakentaja vuokralaisen työnantajalle, tai työnantaja vuokralaiselle. Välillinen mekanismi on tietysti epätarkka, ja kohdistuu suuremmassa määrin sivullisiin. Niinpä se on selvästi paljon huonompi vaihtoehto kuin vuokraamisen kulujen pitäminen vuokrasopimuksen osapuolten välisenä. Lisäksi tyhmempikin tajuaa, että kun hintasäännöstely ulottuu mihinkään merkittävään osaan taloutta, loppu on lähellä.

Pienen ajattelun jälkeen huomaamme siis, että monissa asioissa poliitikon kädet ovat todella sidotut, ja että aihetta piiskatessaan hän itse asiassa tekee lähinnä tikusta asiaa. Näennäinen köyhän puolella olo kuulostaa hyvältä, tuo ääniä ja luo byrokratiaa, jonka olemassaolosta kansanedustaja, varsinkin julkisen talouden työntekijäliittojen tukemana, voi vain hyötyä. Mitään positiivisia vaikutuksia politikoinnilla ei esimerkkiemme kaltaisissa tilanteissa kuitenkaan ole; tuloksena on ainoastaan kasvaneen jäykkyyden ja huonommin toimivan hintajärjestelmän tuottamaa tehottomuutta.

Kaikkein hassuin juttu on, että tämän toteaminen ei edes vaadi minkäänlaista ideologista kiihkoa. Jos politiikka ei toimi, se on aina tyhmää, ja luulisi, että kaikki tajuaisivat sen pahaksi poliittisesta orientaatiosta riippumatta. Miksi siis esim. maamme vasemmisto ei ole vielä ottanut vuokranvälitysmaksujen kontrollin hävittämistä asialistalleen?

Robin Hood -politiikka on tullut tiensä päähän toteaa Kari Häkämies tämän päivän Helsinginsanomissa. Tällä kertaa kysymyksessä on kuntien verotuksen järjettömästä tulontasauspolitiikasta. Eduskunta suuressa viisaudessaan päättää, että kansalaiset saavat oikeuden nauttia 'ilmaisista' yhteiskunnan tuottamista palveluista; koska valtion menojen lisääminen ei ole muodissa, sälytetään vastuu palvelujen tuottamisesta kuntien niskaan. Lopputuloksena on, että kunnan jonka väestöstä suurin osa on eläkkeellä joutuu kustantamaan kalliit valtion määräämät palvelut näille eläkeläisille.

Kyseessä on tietenkin mahdoton yhtälö ja saa aikaan suurta katkeruutta hyvin voivien kuntien ja huonosti voivien välille. Siksi valtio onkin ottanut käyttöön kuntien välisen tulontasausmekanismin. Siinä niiltä kunnilta, jotka saavat eniten verotuloja otetaan pois ja annetaan niille, joilla niitä on vähän. Marxilaisen periaatteen mukaan kultakin otetaan kykynsä mukaan ja kullekin annetaan tarpeen mukaan.

Ei liene yllätys, että ylläoleva järjestelmä on ongelmissa. Suurin osa kunnista, joiden verotuloja leikataan on talousvaikeuksissa. Tästä juontuu Häkämiehen lausunto Robin Hood -politiikan lopettamisesta. Kyseinen järjestelmä on järjetön ja Häkämies on oikeassa siinä, että se pitäisi purkaa. Jotta heikomman taloudellisen tilanteen kunnille ei tästä koituisi mahdotonta taakkaa, pitäisi valtion myös purkaa kaikki monet valtiosääteiset menot, jotka on sälytetty kuntien harteille.

Eilen oli tekemistä, enkä ehtinyt sen paremmin kauppaan kuin Alkoonkaan. Nyt huomasin, että leipä on loppu, ja että iltaa voisi vaihteeksi viettää pikkuhiprakassa. Mutta nythän on tietysti myöhäistä. Kaupat eivät ole sunnuntaina auki, eikä kioskiltakaan saa punkkua. Kysyinpä siis kämppäkaverilta, ovatko mitkään liikkeet tänään auki. Vastaus kuului: "no ainakin asematunnelissa -- [Tapulikaupungin] kaupat on liian isoja".

Tämäpä hienoa. Meillä on siis voimassa lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on auttaa pieniä liikkeitä rankaisemalla isompia sunnuntaiaukiolon kiellolla. Oletettavasti kyseinen laki on ajettu läpi jonkinlaisella kyläkauppahassutuksella ja isojen pahojen yhtiöiden vastaisella propagandalla. Käytännössä laki johtaa siihen, että yhtenä päivänä viikossa ostarin kioskimonopolin omistaja muuttuu hetkeksi paikalliseksi pikkujumalaksi, sekä siihen, että lähin aukioleva kyläkauppa on Helsingin keskustassa. Joudun siis luultavasti maksamaan päivän ruoasta ylihintaa, keplottelemaan punkkuni jotakin muuta kautta (tai olemaan ilman), ja kaiken kaikkiaan häsläämään tarpeettoman paljon saadakseni ruokaa, joka kuitenkin seisoo hyllyssä parin sadan metrin päässä. Tämä ei kuulosta ensinkään sellaiselta palvelukselta, jolla voidaan perustella interventioita.

On myös hyvin vaikeaa ymmärtää, miksei lupakäytäntöjä ymmärretä vääriksi ja haitallisiksi -- jokikinen tässä maassa joutuu sen ansiosta silloin tällöin tilanteeseen, jossa kaappi on tyhjä eikä markkinoiden anneta auttaa. On täysin käsittämätöntä, että näin täydellinen älyttömyys ei riitä herättämään suomalaisia todellisuuteen sittenkään, kun ongelma osuu omalle kohdalle. Tällainen sääntely on härkäpäistä, puolueellista, haitallista, ärsyttävää ja väärin. Moista luupäisyyttä ei pidä sietää edes kansanedustajilta. Lupa- ja aukioloaikakäytännöt pitäisi romuttaa kerralla, nyt heti, eikä asiasta sen enempää pidä kuin tarvitsekaan keskustella. Se, mitä ostan, mistä ja milloin ei yksinkertaisesti kuulu muille kuin minulle ja myyjälle.

Objektivistiblogi The Light of Reason käsittelee uskonnon ja objektivismin ristiriitaa. Objektivismi johtaa väistämättä uskonnon vastustamiseen ja sitä kautta ateismiin: objektivistiseen totuuskäsitykseen kuuluu rationalistinen epistemologia, joten irrationaalisia uskomuksia (esim. oletus jonkun jumalan olemassaolosta) ei voida hyväksyä. Sinänsä johonkin jumalaan tai muuhun perusteettomaan yliluonnolliseen huuhaaseen uskominen ei ole ristiriidassa libertarismin kanssa, mutta irrationaaliset uskomukset johtavat usein jonkin sortin sosialismin kannattamiseen. Kukaan taloustieteestä jotakin ymmärtävä ei kannata sosialismia, joten pohjimmiltaan sosialismi ei ole mielipidekysymys tai arvovalinta. Ilman todellisuuden kieltävää ajattelua sosialismille ei olisi kannatusta, joten objektivismin ja rationalismin edistäminen vähentää sosialismin kannatusta.

Objektivismin perustaja Ayn Rand oli itse kuitenkin väärässä kannattaessaan yövartijavaltiota, kuten objektivistinen anarkokapitalisti Billy Beck ohimennen mainitsee. Beck ja hänen kaverinsa Tim Starr (joo, se sama Rothbardin kritisoija) suhtautuvat terveen halveksuvasti Ayn Randiin henkilönä, vaikka kannattavat Randin filosofiaa. Beck ja Starr kritisoivat erityisesti Randin sokeiden kannattajien loogista ristiriitaa objektivismin etiikan ja politiikan (yövartijavaltion) välillä. Roy A. Childs kirjoitti tästä aiheesta kuuluisan avoimen kirjeen Ayn Randille. Childsin teksti on loistavan looginen, selkeä ja tiivis anarkokapitalismin perustelu. Erityisen nautittavaa, suvereenia intellektuaalista huumoria: Childs kumoaa Randin argumentit minarkismin puolesta puhtaasti randilaisin argumentein, randilaisella diskurssilla.

Eilen eduskunnan kolme suurta olivat uutisten mukaan tukkanuottasilla työllisyysasioista. Vaikka kyseessä lieneekin vaalien alla niin yleinen, merkityksetön pullistelu, jotakin informatiivistakin uutisten lyhyessä keskusteluotteessa oli.

Keskustelu eteni oikeisto-vasemmisto -linjalla. Valtiovarainministeri pani työttömyyden työmarkkinoiden jäykkyyden syyksi, ja vasemmisto vastasi populistisella hokemalla siitä, että työmarkkinat ovat jo joustaneet aivan tarpeeksi, sekä ehdottamalla lisää aktiivisia työllistämistoimia. Oppositio ilkkui hallituspuolueiden kyvyttömyyttä päästä edes yhteisymmärrykseen ongelman syistä. Viimeinen oli tietysti lähinnä toimivaa lokataktiikkaa -- työttömyys ei jatkuvista puheista huolimatta ole mennyt yhtään mihinkään. Vasemmisto peräänkuulutti vaihtoehtoja, joita oppositio ei tietenkään kyennyt antamaan. Kuvio oli liiankin tuttu.

Niinistön puheet lienevät lähimpänä totuutta, mutta vain pieni osa siitä. Työmarkkinoiden jäykkyys on todella yksi syy työttömyyteen, mutta Suomessa luultavasti relevantti vasta, kun merkittävin, korkea kokonaisverokiila, joskus saadaan raivattua tieltä. Tätä ei populismin hallitsemassa valtapolitiikassa voi kuitenkaan ajaa edes oikeistolainen, luottamusta nauttiva valtiovarainministeri, valitettavasti. En tiedä onko tämä perusteetonta optimismia, mutta uskon, että osa kokoomuslaisista ehkä kuitenkin ymmärtää ongelman.

Vasemmisto on sekin omaan tapaansa oikeassa -- mikäli mittavaa julkista taloutta väkisin pidetään yllä, sen täytyy täyttää työllistämisvelvoitteensa siinä kuin yksityisenkin. Mitä suurempi osa kansantuotteesta kanavoidaan julkiselle sektorille, sitä suuremman osan reaalitaloudestakin pitää toimia sen puitteissa, ja näin julkisten instanssien tulisi työllistää saman verran keräämäänsä euroa kohti kuin yksityisenkin. Tämä tietysti tarkoittaisi, että tulonsiirtoihin ja muuhun vastaavaan ei juuri rahaa jää, ja kun julkinen työllistäminen usein on mitä on, päädymme tietysti vastustamaan talouden liukumaa tähän suuntaan. Valtavasemmistolta todellinen vaihtoehto, tehokas, yksityinen työ ilman laajaa julkista taloutta, menee kuitenkin täysin ohi, ja tuloksena on sellaista populismia, jota uutisissa näimme.

Oppositio taas on jo pitkän aikaa sitten ampunut itseään jalkaan niin, ettei siitä ole ongelman ratkaisijaksi. Työreformi, joka olisi voinut tarjota edes jonkinlaisia rakenteellisia parannuksia, on kuopattu jo useammankin kerran. Sen enempää veronalennuksia, työmarkkinoiden vapauttamista kuin tukityöllistämistäkään ei voida uskottavasti ajaa eilisen näytelmän jälkeen. Keskustalla näyttäisi jäävän pää vetävän käteen, ja hyvä näin -- puolue on mennyt nykyisen puheenjohtajansa kaudella hyvää vauhtia alamäkeen, eikä sitä voi enää hyvällä tahdollakaan pitää esim. yrittäjien etua ajavana. Jäljelle jää vain maaseudun eturyhmäpolitiikka, eli se alhaisin osa Keskustan agendaa. Pärjäämme varmaan ilmankin.

Yleisesti voidaan siis sanoa, että yksikään isoista pelureista maamme politiikassa ei aja työllisyyden asiaa. Keskustelu aiheesta pitäytyy samoilla vanhoilla poliittisilla rintamalinjoilla; näkyy, että aihe on tyypillistä päätöksenteon ongelmien luomaa juoksuhiekkaa. Menee luultavasti vuosikymmeniä ennen kuin kaikki oman heimonsa etua ajavat osapuolet joutuvat myöntymään tosiasioiden edessä, ja vihdoin korjaamaan tekemisensä.

Markkinoilla päätökset olisi tehty jo vuosia sitten. Talouden toimiessa mitään työttömyyttä ei koskaan olisi ollutkaan. Sen sijaan hyödylliseen työhön päässeet ihmiset olisivat syrjäytymisen ja tuella kituuttamisen sijaan rakentaneet lukemattomia asuntoja, kännyköitä, paperikoneita ja digitelevisioita. Heillä menisi hyvin, eikä heidän tarvitsisi odottaa armopaloja joukolta keskinäiseen kähmintäänsä juuttuneita poliitikkoja.

USA:n Libertaristipuolue vastustaa USA:n hyökkäystä Irakiin sillä perusteella, että Irak ei todennäköisesti ole kehittänyt joukkotuhoaseita eikä ainakaan uhkaa USA:n turvallisuutta. Perustelu voi olla paikkansapitävä, mutta johtopäätös mielestäni väärä. Irak ei ole mikään legitiimi valtio, jolla olisi oikeus itsenäisyyteen. On täysin yhdentekevää, onko Irak kehittämässä joukkotuhoaseita tai uhkaako Irak jonkun naapurivaltionsa tai USA:n turvallisuutta. Irak on rikollisvaltio, jonka tuhoaminen on oikein. Tällä ei ole mitään tekemistä terrorismin vastaisen sodan kanssa. Vaikka Irakilla ei olisi mitään yhteyttä terrorismiin, Saddam Hussein ja muu Irakin nykyinen johto on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin. Irakin valtio on tappanut satojatuhansia (miljoonia?) omia kansalaisiaan. Tämä on jo ihan riittävän hyvä syy Irakin nykyisen poliittisen ja sotilaallisen johdon syrjäyttämiseen. Kuten Tim Starr sanoi äskettäin mainitsemassani artikkelissaan, oikea libertaristinen ulkopolitiikka ei välttämättä ole rauhanomainen rinnakkaiselo ulkomaiden totalitaaristen diktatuurien kanssa. Joskus kannattaa olosuhteiden pakosta olla hyökkäämättä Neuvostoliiton tai Irakin kaltaisiin maihin. Joskus kannattaa käyttää tilaisuutta hyväksi ja hyökätä johonkin maahan sitä hallitsevan rikollisjärjestön syrjäyttämiseksi.

Libertarismin mukaan USA:lla ei tietenkään ole oikeutta käyttää veronmaksajien rahoja Irakiin hyökkäämiseen, mutta tämä kysymys ei kuulu tähän yhteyteen. USA:n hyökkäyksen vastustajat eivät perustele kantaansa sillä, että hyökkäys kustannetaan veronmaksajien rahoilla. Hyökkäyksen vastustajien argumentti on ollut, että USA:lla ei ole oikeutta hyökätä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Tämä perustelu on väärä, koska YK ei ole mikään legitiimi päättäjä tässä asiassa. YK:n turvallisuusneuvostossa asiasta päättävät esim. Kiinan kommunistidiktatuuri ja Irakin liittolainen, arabisosialistinen Syyria. Moisille tahoille ei pidä antaa mitään valtaa tässä asiassa eikä missään muussakaan. USA:n hyökkäys Irakiin ei ole ongelma kenellekään muulle kuin USA:n veronmaksajille.

Verotus ei tietenkään ole hyväksyttävää, vaikka sitä kannattaisi kansan enemmistö. Jos hyökkäys toteutettaisiin yksityisillä rahoilla, se olisi täysin oikein. Miten sotilaallisia operaatioita sitten voitaisiin rahoittaa yksityisesti? Yksi vastaus tähän löytyy Hans-Hermann Hoppen artikkelista The Private Production of Defense. Irakin tapauksessa joku yksityinen armeija voisi esim. myydä sotasaaliina valtaamaansa Irakin valtion omaisuutta kulujensa peittämiseksi ja kunnon voiton saamiseksi.

Totesin aikaisemmin, että Liberaalit rp:n veromalli korottaa marginaaliveroastetta 12.000 - 19.700 euron vuositulojen välillä ja jättää sen suunnilleen nykyiselleen 19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä. Malli alentaa marginaaliveroastetta vain 30.900 euron ylimenevältä osalta vuosituloista. Sain Liberaalit rp:n puheenjohtaja Tomi Riihimäeltä ja puolueen ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja Petri Anttilalta lukuisia meilejä, joissa sotkettiin marginaaliveroaste ja efektiivinen tuloveroaste. Lisäksi Anttila kommentoi laskelmaani Vapaasana.net-lehden keskustelupalstalla. Anttila tietysti myöntää laskelmani oikeaksi, mutta edelleen sotkee marginaaliveroasteen ja efektiivinen tuloveroasteen käsitteet keskenään. Tällainen epätäsmällisyys ei kerro hyvää puoluejohdon talouspoliittisen tietämyksen tasosta.

Kuten sanottu, lähetin Starrille henkilökohtaista palautetta hänen Rothbard-artikkeleistaan. Starr julkaisi palautteeni kokonaisuudessaan luvallani omassa blogissaan. Kommenteissani ei sinänsä varmaan ole mitään uutta suomalaiselle lukijalle, mutta katsoin amerikkalaisen yleisön kannalta tarpeelliseksi oikaista pieniä väärinkäsityksiä ja selittää hieman tapahtumien taustaa.

Tim Starr jatkaa Rothbardin huuhaan käsittelyä:

After having discussed Rothbard's misinterpretation of the Winter War, I now turn to his denial that Soviet foreign policy was based upon aggressive military expansion:

"First, there is no doubt that the Soviets, along with all other Marxist-Leninists, would like to replace all existing social systems by Communist regimes. But such a sentiment, of course, scarcely implies any sort of realistic threat of attack - just as an ill wish in private life can hardly be grounds for realistic expectation of imminent aggression." - Rothbard, "For A New Liberty," p. 282

"Any idea of "exporting" communism to other countries on the backs of the Soviet military is totally contradictory to Marxist-Leninist theory." - ibid, p. 283

"Thus, fortuitously, from a mixture of theoretical and practical grounds of their own, the Soviets arrived early at what libertarians consider to be the only proper and principled foreign policy." - ibid, pp. 283-284

Tuollaista aivan uskomattoman törkeää paskaa Rothbard siis on heittänyt ihan vakavissaan.

Starr kertaa hieman historiallisia perusasioita ja kommentoi "rauhanomaisen rinnakkaiselon" liturgiaa:

"Peaceful coexistence" was Khruschev's euphemism for keeping the ill-gotten gains of Soviet military conquests in Eastern Europe and elsewhere - millions of slaves, massive amounts of raw materials, agricultural produce, industrial equipment, and territory. Letting tyrannical conquerors keep their slaves & booty isn't "peace," it's a permanent state of war between the tyrants & their subjects. This is hardly the "only principled and proper foreign policy" for libertarians, since libertarians are opposed to tyranny, aggression, slavery, mass-theft and mass-murder. It may be the best policy option in a particular situation, but a policy of containing or rolling back such tyranny and slavery could also be the best policy, too. Determining which of these options is best requires a thorough examination of the empirical facts of the situation. It can't be answered by resort to a priori theory, nor by starting with your conclusions, looking for evidence that fits your conclusions, and ignoring or explaining away all evidence contrary to your conclusions. Unfortunately, this latter strategy appears to have been the one Rothbard used, to the detriment of his own scholarly integrity, and the credibility of his followers. Hopefully, those who've bought into his denial of Soviet aggressiveness will reconsider their agreement with him, have a look at the evidence against it, and make a more informed judgement.

Allekirjoitan tuon täysin. Lisäksi huomautan, että Rothbard ei ainoastaan hankkinut valikoivasti huuhaaväittämiinsä liittyvää todistusaineistoa: Rothbard myös keksi juttuja aivan omasta päästään, esim. väitti Neuvostoliiton tavoitelleen ja saaneen Suomelta vain "etnisesti venäläisiä alueita Karjalan kannakselta".

Starr tekee itsekin asiavirheen sanoessaan, että "Neuvostoliiton miehittämistä maista" vain Itävalta ja Suomi säästyivät kommunismilta. Suomeahan ei tietenkään miehitetty lukuunottamatta luovutettuja alueita ja Porkkalaa. Huomautin tästä Starrille henkilökohtaisesti. Starr ilmeisesti on luullut, että Suomi jaettiin miehitysvyöhykkeisiin Itävallan ja Saksan tavoin. Myös Rothbard puhuu kirjassaan "Suomen miehityksen lopettamisesta" tarkoittaessaan Porkkalan palauttamista. Kommunistipropagandistina Rothbard tietysti pitää Porkkalan palauttamista merkkinä Neuvostoliiton rauhantahtoisuudesta ja lisäksi suurentelee asiaa: Rothbard antaa ymmärtää, että Suomi olisi miehitetty alun perin kokonaan. Amerikkalaiselle yleisölle tämä saattaa hyvin mennä täydestä. Rothbard on tosin pilannut maineensa myös amerikkalaisten silmissä esim. kehumalla Che Guevaraa "amerikkalaisen imperialismin vastustamisesta" ja iloitsemalla Pohjois-Vietnamin ja Vietcongin voitosta "amerikkalaisten nukkehallituksen kaatumisen" vuoksi.

Suomenkieliset sivut Ayn Randin filosofiasta: objektivismista!

Sivuni, joille kirjoitan "pitkän tiivistelmän" Ayn Randin filosofiasta suomeksi. "Kuka tarvitsee filosofiaa?" Tällä hetkellä sivuilta löytyy mm. esipuhe, jossa kerron Ayn Randin vastauksen tuohon kysymykseen. Itse filosofian systemaattisesta esityksestä saan sivuille alun lähipäivinä. Käy tutustumassa!

11.9. Lea Laven Herculeksessa kello 24. Vapaa pääsy 22 saakka. Vapausfoorumin poikien jatkopaikka?


Kulkijoiden välinen välimatka riippuu preferessien määräämistä nopeusvektoreista ja kulkijoiden välimatkan utiliteeteista. Kanssakulkijoiden välimatkan utiliteetti on negatiivinen ainakin tiettyyn rajaan saakka, muiden positiivinen suuremmalla etäisyydellä. Kanssakulkijoiden välimatka saattaa olla kaikkien preferenssejä suurempi, jos vauhtipreferenssit eroavat. Välimatka saattaa säilyä ennallaan, vaikka nopeampaa vauhtia preferoiva hidastaisi, jos hitaampaa vauhtia preferoiva preferoi vielä hitaampaa vauhtia.

Tim Starr kommentoi Murray Rothbardin kommunistipropagandaa:

Rothbard's description of the Cold War view of Soviet foreign policy is in need of a bit of modification, or clarification: the Soviet Union WAS hell-bent on imposing Communist rule wherever it could, but it couldn't do it when facing resistance by military forces capable of resisting the Red Army, either the Finns at the time of the Winter War, or the Western Allies in post-war era. By using the case of Finland the way he does, Rothbard is trying to use an example of successful military resistance to Soviet expansionism to argue that there was no such thing as Soviet expansionism by military means.

Kyse on siitä, että Rothbard väitti Neuvostoliiton pyrkineen talvisodassa vain siirtämään rajaa Karjalan kannaksella parikymmentä kilometriä. Kaiken huippu on se, että Rothbard väittää Neuvostoliiton vaatineen Suomelta vain "etnisesti venäläisiä alueita Karjalan kannakselta". Rothbardin mukaan Suomi luovuttikin sitten Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen vain "venäläisen Karjalan". Tämän perusteella Rothbard väittää, että Neuvostoliitto ei yrittänytkään valloittaa Suomea eikä perustaa Suomeen nukkehallitusta eikä muuttaa Suomea kommunistiseksi. Tämä kaikki on tietysti kauniisti sanottuna täyttä paskaa, pahinta mahdollista kommunistipropagandaa.

Rothbard vieläpä väittää käyttäneensä lähteenään Max Jakobsonin kirjaa The Diplomacy of the Winter War (Harvard University Press, 1961). Jos Rothbard olisi vielä elossa, Max Jakobson voisi haastaa hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta.

"Liberaalit rp." korottaa verojasi

Alkuun hieman faktaa nykyisestä verotuksesta. En muistanut ulkoa kaikkia tuloveron marginaaliverokantoja tai tuloluokkien rajoja, joten tarkastin ne VM:n saitilta. Lisäksi otin sieltä tähän mukaan hieman kertausta palkansaajan eläkemaksusta, työttömyysvakuutusmaksusta ja sairausvakuutusmaksusta:

Palkkatulosta maksetaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua ja työntekijän eläkemaksua. Vuonna 2002 työttömyysvakuutusmaksu on 0,40 % ja
eläkemaksu 4,40 %. Molemmat maksut määräytyvät bruttopalkan perusteella eivätkä sisälly verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Maksut ovat
vähennyskelpoisia tuloverotuksessa.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksua maksetaan Kansaneläkelaitokselle kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Maksu on 1,50 prosenttia vuonna 2002.

---

Liberaalit rp:n tavoiteohjelmassa esitetään nykymuotoisen sairausvakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun lakkauttamista, eläkemaksun säilyttämistä ennallaan, 20 % tuloveron ja 20 % kunnallisveron perimistä 1.000 euroa/kk ylittävältä osalta ja alle 1.000 euron kuukausitulojen vapauttamista tuloverosta ja kunnallisverosta.

Nykyisin palkkatulojen marginaalituloveroaste muodostuu siten, että palkkatulosta vähennetään ensin työttömyysvakuutusmaksua 0,40 % ja eläkemaksua 4,40 % ja jäljellejäävästä palkasta peritään sairausvakuutusmaksua 1,50 prosenttia, tuloveroa ylläolevan taulukon mukaan ja kunnallisveroa tietysti kunnan itsensä päättämän verokannan mukaan. Vuonna 2002 kunnallisveroprosentti vaihtelee 15,00-19,75 prosentin välillä. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2002 on 17,78.

Käytettäköön nyt näissä laskelmissa selkeyden vuoksi 17 % kunnallisverokantaa. Tällöin marginaaliveroasteeksi tulee 11.500 - 14.300 euron vuositulojen välillä 0,4 % + 4,4 % + ((100 % - (0,4 % + 4,4%))/100%)(1,5 % + 13 % + 17 %) = 34,788 % ja 14.300 - 19.700 euron vuositulojen välillä
38,596 %.

Liberaalit rp:n mallissa marginaaliveroaste olisi 4,4 % + ((100 % - 4,4 %)/100 %)(20 % + 20 %) = 42,64 % vuositulojen 12.000 euroa ylimenevältä osalta. Marginaaliveroaste nousisi 12.000 - 14.300 euron vuositulojen välillä 7,852 %-yksikköä ja 14.300 - 19.700 euron vuositulojen välillä 4,044 %-yksikköä.

19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä marginaaliveroaste nykyisessä verotuksessa on 0,4 % + 4,4 % + ((100 % - (0,4 % + 4,4 %))/100 %)(1,5 % + 23 % + 17 %) = 44,308 %.

Liberaalit rp:n mallissa marginaaliveroaste on vuositulojen 12.000 euroa ylimenevältä osalta aina se sama 42,64 %. Marginaaliveroasteen alennus 19.700 - 30.900 euron vuositulojen välillä olisi 1,668 %-yksikköä eli hyvin vähän.

30.900 - 54.700 euron vuositulojen välillä Liberaalit rp:n malli alentaisi marginaaliveroastetta 7,38 %-yksikköä ja 54.700 euron ylimenevältä osalta 14,044 %-yksikköä. Tässä voidaan puhua jo kohtalaisen tuntuvista marginaaliveroasteen alennuksista.

Kaikissa näissä laskelmissa on pohjana alussa mainittu 17 % kunnallisverokanta.

Liberaalit rp:n malli loiventaa tuloverotuksen progressiota, mutta tekee sen väärällä tavalla. Lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa, että marginaaliveroastetta ei koroteta millään tulotasolla. Verotusta olisi pitänyt keventää kaikissa tuloluokissa korottamatta sitä millään tulotasolla. Tämä olisi helposti voitu toteuttaa esimerkiksi poistamalla
tuloveroasteikon pari alinta tuloluokkaa kokonaan. Tällöin valtionverotus alkaisi vasta 19.700 euron vuositulojen tasolla eli n. 10.000 mk kuukausitulojen tasolla. Tämän rajan yläpuolella olevan kolmen tuloluokan marginaaliverokantoja olisi voitu esittää alennettavaksi X prosenttiyksikköä. Kunnallisverotuksen tuloraja olisi voinut olla Liberaalit rp:n mallissa ehdotettu 12.000 euroa vuodessa. Tällöin verotuksessa olisi neljä tuloluokkaa Liberaalit rp:n ohjelmassa esitetyn yhden tuloluokan sijasta. Marginaaliveroaste laskisi selkeästi kaikissa tuloluokissa. Sekä valtion että kuntien verotulot olisivat samaa luokkaa kuin Liberaalit rp:n esittämässä mallissa.

Jos yhden tuloluokan mallia eli ns. lineaarista progressiota pidettiin tärkeänä tavoitteena, olisi voitu esittää valtionverotuksen kahden ylimmän tuloluokan marginaaliverokantojen (29 % ja 36 %) alentamista kolmannen tuloluokan marginaaliverokannan (23 %) tasolle, kunnallisverokannan lakisääteisen maksimin alentamista 17 % tasolle ja kunnallisverotuksen tulorajan korottamista valtionverotuksen kolmannen tuloluokan eli 19.700 euron vuositulojen tasolle. Tällöin olisi vain yksi marginaaliveroaste 4,4 % + ((100 % - 4,4 %)/100 %)(23 % + 17 %) = 42,64 % eli täsmälleen sama kuin puolueen nykyisessä ohjelmassa. Ainoa ero olisi se, että veroton osuus vuosituloista olisi 19.700 euroa ohjelmassa esitetyn 12.000 euron sijasta. Tällöin verotulot tietysti jäisivät muutamia miljardeja euroja pienemmiksi kuin ohjelmassa esitetyssä mallissa. Joku about viiden miljardin euron ero valtion, kunnan ja eläkerahastojen yhteenlasketuissa verotuloissa ei kuitenkaan olisi vielä mikään valtavan radikaali muutos, koska Suomen bkt on n. 140 miljardia euroa.

Libertarismin näkökulmasta ainoa oikea veroaste on tasan nolla, mutta tunnetusti Liberaalit rp. ei ole lähelläkään libertarismia. Tästä syystä puolueelta ei voi odottaa valtavan suuria veronalennuksia, mutta pienituloisten palkansaajien marginaaliveroasteen korottamisen ehdottaminen vaaliohjelmassa on kyllä todella mautonta pilaa.

Liberaaleiksi itseään kutsuvilta voisi mielestäni odottaa edes veronkorotusten vastustamista. Tässä suhteessa Liberaalit rp:n ohjelma oli surkea pettymys. Eivätkö ohjelman laatijat ole lainkaan verranneet sitä nykyiseen verotukseen? Eivätkö he yksinkertaisesti ole huomanneet, että se korottaa pienituloisten palkansaajien marginaaliveroastetta? En haluaisi uskoa, että liberaaleiksi itseään kutsuvat tahot tietoisesti kannattaisivat veronkorotuksia. Toivottavasti vaaliohjelmaa korjataan tältä osin ennen kuin varsinainen kampanjointi alkaa.

SAK on tunnetusti vastustanut EU:n jäseniksi kohta tulevien Itä-Euroopan maiden kansalaisten pääsyä EU:n yhteisille työmarkkinoille. Erityisen huolissaan SAK on tietysti ollut Viron EU-jäsenyydestä ja virolaisten vapaasta muutosta Suomeen ja tulemisesta Suomen työmarkkinoille. Nykyisinhän EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oleskelu EU:ssa ja työssäkäynti EU:n alueella on luvanvaraista eikä oleskelulupia ja työlupia myönnetä kovin helposti. SAK haluaa, että vielä EU:n laajennuttuakaan ei päästetä uusien jäsenmaiden kansalaisia vanhojen jäsenmaiden työmarkkinoille.

Tässä asiassa SAK on täsmälleen samoilla linjoilla kuin Tanskan kuuluisa ksenofobinen puolue Dansk Folkeparti, jonka puheenjohtaja Pia Kjærsgaard on mainittu erikseen nimeltä globalisaation vastustajien joukossa Defensin vetoomuksessa avoimemman maailman puolesta.

En viitsisi toistaa itseäni, mutta sosialismi, fasismi, natsismi ja kommunismi ovat yhtä ja samaa anti-individualistista öykkäröintiä. Esim. Ranskan Kansallisen rintaman
johtaja Jean-Marie Le Pen edusti täsmälleen samaa globalisaation ja kapitalismin vastaista ideologiaa kuin tunnettu kommunistijärjestö Attac. Ei ole sattumaa, että Defensin em. vetoomuksessa mainitaan samassa globalisaation vastustajien joukossa Le Pen, Kjærsgaard, Attacin puheenjohtajan Bernard Cassenin eksplisiittisesti tukema juutalaisvastainen agitaattori José Bové ja Attacin perustaja Ignacio Ramonet.

Tracinski kommentoi Johannesburgin "kestävän kehityksen" huippukokousta: ainoaa aidosti kestävää kehitystä on kapitalismi, jota vihreät vastustavat fanaattisesti. Vihreät eivät ole ympäristönsuojelun kannattajia, vaan ihmisten hyvinvoinnin vastustajia.

Mugabe syyttää kurjuudesta brittejä

Zimbabwen presidentti Robert Mugabe
hyökkäsi rajusti eurooppalaista
kolonialismia ja Britannian
pääministeri Tony Blairia vastaan
Johannesburgissa pitämässä puheessaan.

Mugabe moitti eurooppalaisia ja erityi-
sesti brittejä Zimbabwen maareformiin
puuttumisesta. Namibian presidentti Sam
Nujoman mukaan Zimbabwen ongelmat
juontavat juurensa Blairin toimista.

Blair keskittyi omassa puheessaan
huippukokouksen teemoihin, eikä antanut
vastinetta afrikkalaisille päämiehille.

Zimbabwen maareformia on pidetty osa-
syynä maan kurjaan ruokatilanteeseen.
------------------------------------------------------
Mugabehan on hyökännyt jo kauan maassaan olevia valkoihoisia kohtaan, joten ei tuo hyökkäävyys Blairia vastaan mikään uusi linjanveto ole.

Onhan se kummallista, että ihmisoikeuksia tärkeinä pitävät tahot haluavat puuttua Zimbabwen valtion järjestämiin murhiin ja omaisuuksien takavarikoimisiin(=varastamisiin), vaikka ne tapahtuvat ihan Mugaben omassa maassa. Eikös se ole niin että "Maassa maan tavalla." Niin kuin meille on pienestä asti opetettu. Kyllähän se Roberttiakin ihmetyttää, jos ei diktaattoriksi päästyään saa edes murhata ketä haluaa.(ja sen jälkeen syyttää seurauksista ketä haluaa)

On ollut YLEllä armottoman loogisia ajattelijoita lähteinä kun pitävät jopa osasyynä ruuan puutteeseen sitä, että ruuan tuottajat on murhattu tai pidätetty ja sen jälkeen ruokaa tekemään on laitettu ihmiset, jotka eivät sitä osaa tuottaa.
Yksi osasyy olisi epäilemättä valkoisten viljelijöiden itsekkyys, kun nämä haluavat itse pitää työnsä tulokset. Kun itse Kantkin totesi, että "Se on pahaa, koska se on itsekästä."

Robert Tracinski käsittelee kolumnissaan "post-kolonialismia" Mugaben ja Zimbabwen kautta.

Liberaalit rp. on lähtenyt rajusti edeltäjänsä LKP:n sosialistisesta ideologiasta eroavalle linjalle, väittää Sampo Syreeni artikkelissaan
Liberaalit radikaalimpia kuin koskaan.

Pari päivää sitten YLE repäisi uutisissaan taas: paha EU estää Suomea maksamasta kalastajille hylkeiden aiheuttamia saaliinmenetyksiä enemmän kuin "tämän yhden kerran". Jutussa haastateltu kalamies totesi, että hakemus on sisällä puolesta vuoden kalatuloista, ja että Ruotsissa sentään rutiininomaisesti korvataan tällaiset vahingot.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kenellekään ei juttua tehtäessä näköjään tullut mieleen, ettei Suomen ehkä pitäisikään matkia tulipunaista länsinaapuriaan, varsinkaan näin täysin älyttömässä asiassa.

Jos vedessä on kaloja ja hylkeitä, hylkeet syövät kaloja, eikä kaloja ole yhtä paljon kuin aiemmin. Tämä on lähtökohta ja luonnonlaki, ei mikään kirottu neuvottelun kohde. Se on samanlainen tosiasia kuin se, että öljyä ei ole loputtomasti tai se, että aurinko ei paista ympäri vuorokauden. Mitään tulonmenetyksiä ei siis edes ole olemassa -- kaloja vain ei ollut niin paljon kuin kalastaja ehkä oli toivonut.

Kalastaja ei tietysti pidä tästä, ja haluaisi tappaa kanssansa kilpailevan hylkeen. Tässä mielessä kalastaja on toki oikeassa -- hän ei saa tappaa hylkeitä rajattomasti vaikka tästä olisi kuinka hyötyä, koska lajia suojellaan. Mutta tämähän ei toki ole tavallisen veronmaksajan ongelma, vaan ympäristöhallinnon ja suojelua ajavien Vihreiden. Jos kalastajalla on ongelma, hänen sopii valittaa niille, jotka suojelua kannattavat. Veronmaksajalla ei ole kiistaan mitään osaa, joten kiistan varsinaiset osapuolet saisivatkin tapella asiansa selviksi turvautumatta keinotekoisiinn tulonmenetyksen ja yhteisöllisen vastuun ajatuksiin.

Ympäristönsuojelun samalla aiheuttamia vahinkoja ei tule noin vain korvata yhteisistä varoista. Lähtökohtana pitää olla, että ne, jotka hylkeistä hyötyvät ja kärsivät sopivat keskenään kuka tekee mitä ja kuka korvaa aiheutuneet vahingot. Oletettavasti osapuolina ovat tässä ensi sijassa ympäristönsuojelijat ja kalamiehet. Muiden ei tulisi joutua vaivautumaan, elleivät oikeasti välitä hyljekannoista. Ja ihan vain siltä varalta, että sopimisen ajatus on jommallekummalle osapuolelle epäselvä, tätä kutsutaan "vaihdoksi". Siitä löytyy lisätietoa ystävällisestä lähikirjastosta.

Hieman vakavammin, tässä tietysti näkyvät kaikki ne ongelmat, jotka byrokratian välittämästä sopimisesta tulee. Kukaan ei tunnu tietävän tai välittävän, ketkä hyötyvät, ketkä kärsivät, tai kuinka paljon. Asia yritetään parhaimman mukaan perustella yhteiseksi, koska yhteistä kukkaroa ei vahdita niin tarkasti kuin omaa. Tuloksena on aivan käsittämättömiä väitteitä, kuten tulonmenetykset tai EU:n pahiksen rooli -- tässähän EU lähinnä toimii enemmistön puolesta pieniä eturyhmiä vastaan. Vahingossa toki, ja yllättävästi, mutta kuitenkin. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos niin hylkeet kuin kalatkin vain omistettaisiin. Silloin ainakin juttu pysyisi poissa sotkemasta muuten melko kelvollisia uutisia, ja vahingontekijä joutuisi vastaamaan raastuvassa häsläyksestään. Paljolta verenpaineelta katsomossakin olisi säästytty yllättävän vähällä vaivalla...

Liberaali väittelijä saa keskustelussa roiston roolin. Kun vastapuoli latoo pöytään tusinakaupalla ehdotuksia maailman parantamiseksi, liberaali joutuu yleensä vastustamaan niitä argumentein, jotka jäävät helposti epäselviksi toisten korvissa. Millainen ihmisyydenvihaaja voi vastustaa hienoja hankkeita, joiden tarkoituksena on turvata ruoan riittävyys (maataloustuet), tuhansien ihmisten elinkeino (tullimuurit) tai vaikkapa suomalaisten työntekijöiden asema (työvoiman liikkuvuuden rajoittaminen)?

Viimeaikoina mediassa on puhuttu kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamiseen liittyvistä ongelmista. Erityisesti Yhdysvaltoja on moitittu halustaan taata kansalaisilleen syytesuoja. (Ranskalle luvatusta seitsemän vuoden syytesuojasta ollaan oltu huomattavan vaitonaisia).

Edellisiä esimerkkejä yhdistää eräs tekijä: päätöksenteon keskittyminen. ICC on tietenkin selkein esimerkki, mutta esimerkiksi maataloustukien taustalla piilee samanlainen psykologia: Tarve hallita. Hallitsemisen tarve, eli vallanhimo on luonteenpiirre, joka yhdistetään yleensä itsekkäisiin, omaa etua toisten kustannuksella ajaviin ahneisiin petoihin, kuten diktaattoreihin. Mutta valtaa voi himoita itselleen (tai itsensä kaltaisille) myös ihminen, joka näkee tarkoitusperänsä hyviksi ja oikeudenmukaisiksi.

Liberalismia leimaava piirre on skeptinen suhtautuminen valtaan. "Valta korruptoi. Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti". Ja vaikka valta ei korruptoisikaan niin mitä syytä on olettaa, että hyvää tarkoittava ihminen kiinni vallan kahvassa pystyisi tekemään miljoonia ihmisiä koskevia päätöksiä heidän puolestaan? Usko vapauteen on uskoa yksilöön. Tätä on individualismi.

Liberaalien kiistakumppanit eivät usko ihmiseen, he uskovat valtioon. Heidän ratkaisunsa maailman ongelmiin on valtio. Uskosta valtioon seuraa looginen usko valtion laajenemiseen kaikkialle - usko kaiken vallan keskittämiseen valtiolle, ihanteena jonkinlainen "maailmanvaltio" joka kontrolloi kaikkea. Heidän ajattelutapansa, joka on myös suomalaisessa mediassa erittäin vahvasti esillä, on holistinen. "Yhteiskunta on enemmän kuin osiensa summa, valtio on ihmisen yläpuolella".

Kun tarkastelee poliittista keskustelua ja uutisointia akselilla individualismi vs. holismi, näyttäytyvät EU:n pyrkimykset vahvistaa ulkopoliittista asemaansa, SAK:n puheenvuorot vapaan liikkuvuuden tai veronalennusten vastustamiseksi tai kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamispyrkimykset yllättäen aivan uudessa valossa. Ja kun seuraa suomalaista mediaa huomaa, että individualistinen ajattelutapa leimataan holististen intellektuellien aivopesemien toimittajien artikkeleissa itsekkyydeksi, ahneudeksi, tyhmyydeksi, vastuuttomuudeksi tai vaikkapa "uusliberalismiksi".

Jos liberaali tahtoo keskustella mielekkäästi holistin kanssa politiikasta, yhteiskuntafilosofiasta tai etiikasta, on mentävä suoraan asian ytimeen: ihmiskäsitykseen. Kaikki muu on ajanhukkaa.